Kissakuvahaaste 33: Kissakaveri

Hienon ”ystävyyden” alku voi olla näinkin dramaattista. Kuvassa Helga on muutaman kuukauden ikäinen ja on elämänsä ensimmäisellä lomareissulla. Kesäasunnolla Helga tutustui naapurin Wilhelmiin, joka katselee portailta korvat hörössä omituisesti käyttäytyvää kissaneitiä. Wilhelm käyttäytyi tilanteessa kuten herrasmies ja toi jopa myöhemmin illalla sovinnon eleeksi näytille puolikuolleen päästäisen. Helga pelkäsi Wilhelmin lisäksi myös vilkkaasti liikkuvaa karvaista lahjaa, joten sovinnon ele jäi sillä kertaa vain muodolliseksi. Myöhemmin ”ystävyys” on kasvanut siten, että molemmat osapuolet sietävät toisiaan, mutta parhaimpia ystäviä heistä ei tullut koskaan.

Unelias viikonloppu

Unelias viikonloppu sujui rauhallisesti elokuvia katsellen ja kirjoja lueskellen. Mies lähti perjantaina hautajaisiin Helsinkiin ja jäimme pojan kanssa kahdestaan kotiin. Perjantai-iltana Nixon kävi koulukavereiden kanssa seinäkiipeilemässä Cosmossa. Lauantaina vietimme perheiltaa; leivoimme yhdessä salami-paprika-sipuli – ja pinaatti-tomaatti-ilmakuivattu kinkku –pitsaa sekä katsoimme elokuvia.

Katsoimme mm. Hayao Miyazakin animaation Liikkuva linna. Tarina perustuu löyhästi Dianna Wynne Jonesin (Howl's Moving Castle) romaaniin. Ajattelin tutustua kirjailijan tuotantoon, sillä aiemmin lukematonta ja (hyvää) fantasiakirjallisuutta on vaikea löytää. Wikipedian mukaan kirjailija on käynyt aikanaan Tolkienin ja Lewisin luennoilla. Pidän molempien kirjailijoiden tuotannosta, joten ehkä myös heidän oppilaansakin osaa kirjoittaa viihdyttäviä tarinoita myös aikuiseen makuun .

Lapsiltakin oppii joka päivä jotain uutta, joten ei ole vielä pelkoa siitä että kalkkiutuisi paikoilleen ajankohtaisen kakkosen ääreen kutomaan sukkaa. Esimerkiksi Nixon on tutustuttanut minut japanilaisten animaatioiden maailmaan, joka viehättää aikuistakin katsojaa mielikuvituksellisuudellaan ja uskomattomilla yksityiskohdillaan. Tarinatkin ovat ilahduttavan moniulotteisia toisin kuin Disneyn piirretyt, jotka herättävät lähinnä vain nostalgisia lapsuusmuistoja. Liikuvassa linnassa ihastuttavimmat hahmot olivat punasteleva tulidemoni Calcifer ja astmaattinen puudeli, josta tuli elävästi mieleeni lapsuudenajan lemmikkikoirani. Henkien talo on myös uskomattoman viihdyttävä animaatio. Suosittelen. Täytyy myöntää, että japanilaiset elokuvat voittavat jenkkien valmiiksi pureskellun viihderoskan mennen tullen.

Pilvien bongausta

Aamulla aukaisin vierashuoneen ikkunan ja huomasin taivaanrannalla yksinäisen sienimäisen pilvimuodostelman. Taivas oli kuvanottohetkellä selkeä lukuun ottamatta muutamaa yläpilveä. Kyseessä oli yksinäinen kumpupilvi (cumulus), vaikka sen muoto toi mieleen uhkakuvia terroristi-iskuista. Olen katsonut televisiosta liian monta Jericho-jaksoa;)

Netistä löytyy useita pilvikuvagallerioita; esim. saksalainen (hyvä paikka opetella pilvien nimiä saksaksi) ja kansainvälinen pilvikuvagalleria. Gallerioissa on upeita kuvia erilaisista pilvimuodostelmista. Tästä lähtien katselenkin enemmän taivaalle, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista sieltä löytää?

Pilvien bongaus vaikuttaa näin urbaanin kotirouvan mielestä ihan kivalta luontoharrastukselta. Bongausta voi harjoittaa vaikka elegantissa katukahvilassa tai puiston penkillä samalla jäätelöä syöden. Ei tarvitse raahautua itikoiden syötäväksi metsään tai opetella ulkoa kymmeniä sorsalajeja linturetkeä varten. Mikä tärkeintä pilvibongarin ei tarvitse liikkua sivistyksen keskeltä maaseudulle alkeellisiin oloihin ja pohjatiedoksi riittää kunhan opettelee kymmenen eri pilvilajia, jotka ovat esiintyvät niin Roomassa kuin Helsingissä. Bongarin harrastusvälineiksikin riittävät kamera ja kohtalainen näkökyky.

Kissakuvahaaste 32: Vaaniminen

Osallistun ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen. Löysin haasteblogin vasta tänään ja ihastuin ideaan heti kympillä. Kissaakin tulee varmaan tulevaisuudessa seurattua ja kuvattua ihan eri lailla.

Kissamme Helga Hirmuinen vaanii lähes kaikkea; lintuja, oravia, lepakoita, kärpäsiä, varpaita, emäntää jne. Kuva-arkistostani ei löytynyt yhtään hyvää kuvaa vaanimisesta, joten nappasin haasteeseen tarvittavan kuvan tänään.

Kuvassa Helga vaani oviverhon alla poikani heiluttamaa huiskaa, mutta kuinka ollakaan verhon paino yllätti Helgan hyökkäyksen aikana ja kissan takapuoli jäi jumiin kankaan taitteeseen. Helgan närkästynyt ilme näkyy selvästi kuvassa.

Helga lääkärissä

Helga kävi eilen eläinlääkärissä ottamassa pari tehosterokotetta tarttuvia tauteja (klamydiaa, leukemiaa, kissaruttoa ja –nuhaa) vastaan sekä yleistarkastuksessa. Eläinlääkärin vastaanotto oli aivan naapurissa ja sinne ei tarvinnut varata aikaa kuten Suomessa vaan ilmoittauduimme vain vastaanotossa ja istuimme odottamaan vuoroamme. Lääkäri oli todella mukava ja hänellä sattui olemaan myös itsellään kissoja. Puhuimme siitä kuinka vaikeaa täällä on löytää sopivaa hoitopaikkaa kissalla. Omien puheittensa perusteella lääkäri ei ollut käynyt lomalla useaan vuoteen, koska ei ole löytänyt kissoilleen mieleistä hoitolaa. Kissathan kiintyvät omistajiinsa ja kotiinsa niin paljon, että ne tuntevat usein vieraassa paikassa voimakasta eroahdistusta, mikä ilmenee mm. syömättömyytenä. Hoitopaikan vaihtoehtona on järjestää kissalle hoitaja kotiin, mutta hoitajien luotettavuudesta on vaikea mennä takuuseen. Voi käydä niin, että lomalta takasin tullessa kissa voi hyvin (suorastaan paksusti), mutta asunnosta on viety kaikki arvokas tavara. Rakkauden määrä eläintä kohtaan ei välttämättä korreloi rehellisyyden kanssa;)

Lääkärintarkastus ja kaksi rokotetta maksoivat täällä hiukan alle 70 euroa eli hintataso on jokseenkin Suomen luokkaa. Suomessa jouduimme hankkimaan Helgalle EU-passin, mikrosirun ja rabies-rokotuksen maastapoisvientiä varten. Vaadittavat rokotukset yms. vaihtelevat eri maittain ja luotettavinta tietoa maakohtaista määräyksistä saa yleensä konsulaatista.

Kun olimme viimeksi Suomessa niin eläinlääkärin kanssa tuli puhetta raakaravinnon merkityksestä kissan hyvinvoinnille ja siihen liittyen loishäädöstä. Esimerkiksi Helga saa tuoretta lihaa lähes joka päivä muttei kalaa, koska Helgan suurinta herkkuruokaa eli muikkuja ei löydy täältä;) Eläinlääkäri kertoi meille melko ikävän tarinan siitä, että hänen vastaanotolleen oli tullut nuori vegaanipariskunta, joka halusi opettaa kissansa syömään kasvisruokaa. Nuoren parin aatteen taustalla oli ilmeisesti ajatus välttää kaikille eläimille vahingollista toimintaa. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että kissan ruokkiminen pelkästään kasviksilla on eläinrääkkäystä. Esimerkiksi koira on sekaravinnonsyöjä, joka pystyy tarvittaessa elämään kasvispainotteisellakin ruokavaliolla (en kannata tätä), mutta kissa ei pysy hengissä pelkillä porkkanoilla, vaikka meidänkin Helga tykkää järsiä raakoja porkkanoita. Helga ei todellakaan syö porkkanoita, mutta niiden rouskuttaminen tuntuu ilmeisesti hyvältä hampaissa?

Pääskysenpesiä ja paprikariisiä

Päätin lisätä kielen opiskeluuni uuden, hauskan ja hyödyllisen elementin, ryhdyn näes kokkaamaan saksaksi. Sitä varten ostin lähikaupasta Tinan Koch und Back-Ideen lehden, joka ilmestyy kerran kuukaudessa ja sisältää pääasiassa vain ruokareseptejä. Ensisilmäyksellä lehti näyttää todella monipuoliselta; upeat värikuvat, yksityiskohtaiset ohjeet ja mikä tärkeintä, lehdessä ei kikkailla hienoilla raaka-aineilla vaan pysytellään kotoissa arkiruoissa. Kaikista mielenkiintoisimmalta palstalta vaikuttaa Isoäidin kokkausideat (Koch-Ideen Oma), jossa esitellään perinneruokien reseptejä.

Tänään ajattelin kokeilla kesäkurpitsa-leike-lasagnea (Zucchini-Schnitzel-Lasagne) ja huomenna herkuttelemme pääskysenpesillä paprikariisin kera (Schwalbennester mit Paprikareis). Pääskysenpesät ovat muuten kalkkunaleikkeeseen käärittyjä kananmunia. En löytänyt kaupasta kalkkunaa, mutta tarjouksessa oli sianleikettä, joten saamme sianpesiä;) Torstaina teen pekoniperunapyöryköitä (knödel) sienikastikkeen kera. Pyörykät ovat muuten täkäläistä perinneruokaa, ja ne teen valmispakkauksesta.

Lehdessä oli reseptien lisäksi deco-osasto, jossa näytettiin miten perunasta saa näyttäviä koristeita. Perunan voi laittaa värikkääseen muffinsivuokaan ja koristaa hammastikkuun kiinnitetyllä lipulla, jolloin saat hienon istuinpaikkakortin. Perunoista ja kukista voi tehdä sadonkorjuuteemaan sopivan kranssin oveen ripustettavaksi. Perunoista saa myös lämpökynttilälle alustoja kovertamalla niiden sisuksen pois.

Elämän yksinkertaisia iloja

Pari viikkoa sitten ymmärsin ensimmäistä kertaa elämässäni vitsin saksaksi ja nauroin itseni kipeäksi. Yksinkertaiselle riittää yksinkertaiset vitsit xD

In Englishunterricht fragt der Lehrer: ”Hubert, kannst du mir sagen, was neun auf Englisch heißt?” Hubert: “Nein.” Sagt der Lehrer: "Sehr gut, genau richtig!"

Vitsin aiheeseen liittyen löytyi myös tämä hulvattoman hauska mainos youtubesta.

Jalkapalloa

Ottelutunnelma alkoi jo ratikassa, joka oli täynnä punavalkoisiin pukeutuneita FD:n kannattajia. Ratikalla pääsee muuten suoraan LTU-areenan portille ja ottelulippu sisältää ilmaisen matkan VRR:llä. Areena on rakennuttu vuoden 2006 maailmanmestaruuskisoja varten ja sinne mahtuu noin 51 000 katsojaa. Tällä kertaa peliä seurasi noin 9100 ihmistä. Ennen porttia järjestäjät olivat laittaneet lattialle pullokoreja, joihin sai jättää ratikkamatkan aikana tyhjäksi juodut olutpullot. Saksan laki sallii julkijuopottelun, joten ihmiset juovat olutta lähes kaikkialla (ratikassa, junassa kadulla jne.), mutta silti en ole vielä nähnyt kadulla rikottuja pulloja, koska roskiksia löytyy lähes kaikkialta. Mahdollisten huligaanien vuoksi turvatarkastus oli perusteellinen. Lipuntarkastus oli sen sijaan automaattinen, ja lippu kannattaa säilyttää, sillä sitä tarvitaan vielä katsomoportilla. Sisältä sai ostaa mm. puoli litraa olutta muovituopissa ja mikä parasta viedä se katsomoon, joten peliä ei tarvitse katsoa kuivin suin kuten tiukkapipoisessa Suomessa. Tuopin pantti oli yhden euron, jonka saa takaisin palauttaessa tuopin johonkin useista myyntipisteistä. Oluen lisäksi tarjolla oli kaikenlaista pikkupurtavaa, joista ehdottomasti suosituinta oli suolarinkilät.

Vaikka areenan kapasiteetista vain 1/5 osa käytössä, niin kannattajat pitivät sitäkin enemmän meteliä. Maalin takana olevassa fanikatsomossa meteli oli korvia huumaavaa. Me istuimme kentän pitkällä sivulla, jossa meno oli vähän hillitympää. FD:n kannatuslaulu raikuu myös youtubessa;) Loppujen lopuksi Fortuna Düsseldoft voitti pelin lukemin 2-0. Molemmat maalit tehtiin vasta toisella peliajalla, joten FD:n kannattajat hermostuivat ensimmäisellä peliajalla pelin hitauteen ja kannustivat joukkuettaan äänekkäin huudoin ja taputuksin tekemään maaleja. Ensimmäisen maali tuli lopulta aivan toisen puoliajan alussa. Myöhemmin Bremenin pelaajalla tuli oikosulku oman maalin edessä ja vetäisi pallon suoraan omaan maaliin.

Jalkapallossa tarvitaan pelitaitojen lisäksi myös näyttelijän lahjoja, etenkin Bremenin pelaajat kaatuilivat kuin keilat kentällä ja teeskentelivät loukkaantumista, kun pelin tilanne heidän puoleltaan vaati taktista viivittelyä. Oli veikeän näköistä kun yhden kerran satuin huomaamaan tilanteen, jossa pelaaja kampasi tahallaan itse itsensä ja kaatui teatraalisesti voivotellen nurmikolle. Pelin jälkeen ulos virtaavaa ihmismassaa tarkkailivat kypäräpäiset mellakkapoliisit. Kuten useimmissa jalkapallomaissa myös täällä ongelmia aiheuttavat rähinöivät jalkapallohuligaanit. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, vaikken jalkapalloa niin vakituisesti seuraakaan. Suosittelen=)

Suomessa vietetään parhaillaan rapusesonkia, ja täällä on käynnissä simpukkasesonki. Pelin jälkeen söinkin ravintolassa kattilallisen täkäläiseen tyylin mukaan valmistettuja sinisimpukoita. Perheen miehet eivät edes suostuneet maistamaan herkullisia nilviäisiä, vaan tilasivat perinteisen tuhtia saksalaista liharuokaa.

Blogin nimi vaihtui

Aktiivisimmat kävijät varmaan huomasivat, että blogini nimi vaihtui tänään. Olen jo kauan aikaa miettinyt sitä, että blogini nimi pitäisi vaihtaa, koska pikkuhiljaa alkoi tympäisemään esiintyä kissani eli Helga Hirmuisen nimellä. Aiempi nimihän oli vain vedetty suurin piirtein silmät sidottuna silinterihatusta. Blogin luonnin yhteydessä oli pakko keksiä joku nimi blogille, ja kissa sattui osumaan silmiini juuri sillä hetkellä, joten siitä aiempi nimi. Blogini nykyinen nimi ”So ist das Leben!” vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että ”Elämä on!” Toivottavasti nykyinen nimi kuvaa entistä nimeä paremmin blogiani, sillä elämästänihän se Saksan maalla loppujen lopuksi kertoo.

Jalkapalloa

Eilen tuli postissa liput jalkapalloturnaukseen, joten huomisen päivän ohjelma sisältää pikkushorteissaan kirmailevien miesten juoksentelua nahkaisen pallon perässä. On muuten ensimmäinen kerta kun pääsen katsomaan jalkapalloa livenä. Täytyy selvittää etukäteen mitä tarkoittaa esim. paitsio etten ala hurraamaan katsomossa väärään aikaan;) Ottelusta ja sen tunnelmasta tulee tekstiä ja valokuvia blogiin huomenna.

Menemme siis katsomaan 3. Bundesliigan ottelua, jossa pelaavat vastakkain Fortuna Düsseldorf ja Werder Bremen. Saksa on voittanut maailmanmestaruuden kolme kertaa, tullut hopealle neljä kertaa ja pronssille kaksi kertaa, joten taso on kova myös alemmissa sarjoissa. Sarjan 3. taso vastaa kuulemma Suomen maajoukkuetta, joten kyseessä ei ole mikään puulaakiottelu. Sarjan tilastossa Fortuna Düsseldorf on kolmantena ja Werder Bremen on kolmantenatoista.

Paratiisin luominen

Kauppareissulla ostin ruoan lisäksi muutaman viherkasvin vierashuoneeseen; Agaaven, Anopinkielen ja Kentin palmun? Lajinmääritys ei ole koskaan ollut se minun vahvin puoleni, mutta ilmeisesti joku palmulaji on kuvassa vasemmalla oleva kasvi? Nuo kolme kasvia maksoivat Realissa yhteensä vain vähän alle viisi euroa, joten ei haittaa vaikka osa niistä tuleekin jossain vaiheessa kuolemaan. Hoidossani kestävät vain voimakkaimmat yksilöt, kasvimaailman Rambot, mutta sen jälkeen niitä ei tapa kirvat eikä veden puute;) Lisäksi pitäisi ostaa uusia suojaruukkuja.

Myyntipakkauksessa oli seuraava hauska teksti:

“Has paradise been lost forever? Create a paradise of your own with tropical plants. You’ll enjoy taking care them. A little water once a week is all they need. Talk to them and they answer you immediately with their instant beuty. Become more relaxed by living tropical world. See how adding plants to your environment can change your life. Plants like people!”

Minähän pidän kasveista ja niiden hoitamisesta, mutta en kyllä ala niille (vielä) juttelemaan. Hmm...vai pitäisköhän sittenkin?

Popstars on stage

Tulevat saksalaiset popstarat löytyvät täältä. Genießt!

Antiikkiautoja

Viikonloppu meni muutoin hiljaisissa merkeissä, mutta kävimme sentään kaupungilla katsomassa antiikkiautoja. Näytteillä oli mm. vanhoja mersuja, bemareita ja ihana luunvalkoinen Trabant (kuvassa).

Autojen metallipinnat kiilsivät auringossa, vanha nahka tuoksui ja moottorit pörisivät. Orkesterikin soitti vanhaa svengaavaa 20-luvun tanssimusiikkia. Ihan kuin olisi palannut aikaan ennen ABS-jarrujärjestelmiä, APS-peruutustutkia, navigaattoreita ja ohjaustehostimia.

Suruviesti saapui Suomesta

Miehelleni läheinen sukulainen nukkui tänään pois lyhyen ja vaikean sairauden jälkeen.

Arkipäivän luksusta..

TNT Global Expressin lähetti toi aamulla ovelle paketin kylmäsavustettua poroa ja lohta. Näin ollen minun ei tarvinnut tänään notkua hellan edessä, ja ruokakin oli (astetta) laadukkaampaa kuin tavallisena perjantaipäivänä. Lapland -herkkuhetken olisi kyllä täydentänyt lähes täydelliseksi vastaleivottu uunilämmin ohut ohrarieska. Paremman puutteessa korvasimme rieskan pitaleivillä jotka toimivatkin herkkujen alusina ihan hyvin.

Pakkauksessa ollut piparjuurikastikekin maistui yllättävän hyvältä sekä lihan että kalan kanssa, vaikka emme olekaan mitään piparjuuren ylempiä ystäviä. Minun valmistamista piparjuurikastikkeista tulee aina liian väkeviä, vaikka puolittaisi koko piparjuuriannoksen. Pitäisi ehkä etsiä netistä paremmat ohjeet kastikkeelle vai löytyyköhän vika itse kastikkeen tekijästä? Ei voi muuta sanoa kuin tulisipa enemmänkin tällaisia luksuspäiviä arjen keskelle=)

Veturinkuljettajien lakko

Nixonin eilinen kotimatka koulusta kotiin venyi 20 minuutista 80 minuuttiin, koska palvelualojen tukimielenosoitus veturikuljettajia kohtaan pysäytti ratikkaliikenteen kokonaan Hbf:n lähellä. Kuljettaja kuulemma hätisti matkustajat pois ratikan kyydistä kun näytti siltä, että liikenne seisoisi kauemmankin aikaa. Poika siis joutui kävelemään keskustaan raskas koululaukku olalla ja ottamaan sieltä metron kotiin. Veturinkuljettajien lakon pitäisi alkaa tänään, joten luvassa on ruuhkia ainakin pääteille. Toivottavasti lakko ei leviä metro- tai ratikkaliikenteeseen, koska siinä tilanteessa pojan koulumatka on järjestettävä uudelleen, ja se ei ole helppoa.

Virtuaaliminä

Koska nykyään hengaan miltei yhtä paljon virtuaalitodellisuudessa kuin reaalimaailmassa, niin täytyihän sitä toista maailmaa varten luoda virtuaaliminä. Sormeni ei kyllä liiku yhtä nopeasti läppärin näppäimistöllä kuin alter egollani, ja makuuhuoneeseenkin on eksynyt basso ja Marshalin-kaiutin. Niinkö ymmärtäisin jotakin musiikista? Osaan soittaa vain Ukko Noaan ensimmäisen säkeistön nokkahuilulla ja pianolla; ja sitäkään en välttämättä oikein;) Muutoin ympäristö vastaa todellisuutta: kirjapinot, hillitty sekamelska, muistilaput (pitäisi olla yöpöydällä), toisessa tietokoneessa pyörii sotapeli. Tosin oikea paikka nettisurfailuun minulle olisi kovan lattian sijasta pehmeä sänky, joka sekin saisi olla jenkkikokoa.

Koulu alkoi...

Nixonilla alkoi eilen koulu, ja poika sai heti läksyksi mm. seitsemän säkeistöä sisältävän runon ulkoa opeteltavaksi. Pojan koulussa tulee aika usein kotiläksyksi runojen opettelua ulkoa. Esimerkiksi toukokuussa Nixon joutui opettelemaan ulkoa mm. Heinrich Heinen runon, Die Lorelay . Runo on linkin oikeassa laidassa ja alkaa seuraavasti "Ich weiß nicht was soll es bedeuten..." Runohan on kaiken huipuksi kieleltään vanhahtavaa saksaa (kirjoitettu joskus 1800-luvulla), joten ymmärrän täysin Nixonin kielteisen kannan runojen ulkoa oppimiseen, minkä muka pitäisi auttaa kielen oppimisessa. Ehkä metodi toimii joillakin, muttei todellakaan kaikilla.

Koulun jälkeen tapasimme Nixonin kanssa Hbf:llä (päärautatieasemalla), ja kävimme vihdoinkin hakemassa pojalle koululaisille tarkoitetun matkustuskortin, SchokoTicketin. Kortista ei tarvitse maksaa kuin vajaat kymmenen euroa kuukaudessa, koska pojan koulu on kaukana asuinpaikastamme, ja se oikeuttaa matkustamaan ilmaiseksi busseissa, metroissa, junissa ja ratikoissa lähes kaikkialla Saksassa. Aika hyvin saa rahoilleen vastinetta, vai mitä?

Rheinbahnin palvelukeskuksessa oli mielettömän pitkät jonot, ja tapani mukaan jonotin SchokoTicketiä juuri siinä lyhyimmässä ja hitaammin vetävässä jonossa. Vihdoin tuli minun vuoroni ja kysyin virkailijalta ystävällisesti, että puhuuko hän kenties englantia. Nuoren miesvirkailijan vastaus oli: ”Valitettavasti en puhu, mutta Frau S. puhuu” ja osoitti sormellaan viereistä nuorta naisvirkailijaa. Joten puolen tunnin turhan odottamisen jälkeen siirryin uudestaan viereisen jonon jatkoksi. En ymmärrä sitä, miksei palvelupisteitä voi merkitä esim. kylteillä, jotka kertovat missä pisteessä saa palvelua englanniksi, ettei aina menisi arpomiseksi. Asuuhan tässä kaupungissa yli 100 000 ulkomaalaista? Ulkomaalaisena, ei-saksaa puhuvana, pitäisi aina muistaa ottaa se jono, joka johtaa mielellään nuoren naisvirkailijan luokse. Muistakaa se kun asioitte täällä!

Iltapäivällä sain sitten mahataudin, joka melko varmasti johtui päivällä Hbf:llä syödystä irtojäätelöstä. Eikä se jäätelö edes ollut niin hyvää! Mutta nyt on lähdettävä kirjakauppaan tilamaan pojalle uusia koulukirjoja, joten hyvää päivänjatkoa teille kaikille=)

Viinifestivaalit ja mölkkykisa

Eilen koko perheen yllätti vastustamaton himo rasvaiseen grilliruokaan, joten lähdimme syömään hampurilaisateriat Burgerkingiin. Syönnin jälkeen Nixon jatkoi matkaansa kaupungin pääkirjastoon ja me jäimme vielä nauttimaan kesäisestä illasta kaupungille. Raatihuoneentorilla oli käynnissä koko tämän viikonlopun kestävät viinifestivaalit. Tarjolla oli yhden Saksan tärkeimmän viinintuottoalueen Rheinland-Pfalzin viinejä. Viininviljelyyn soveltuvat laaksot myötäilevät Ahria, Saaria ja muita Rheinin sivujokia Rheinland-Pfalzin osavaltion alueella. Alueella tuotetaan peräti kaksi kolmasosaa kaikista Saksan viineistä. Esimerkiksi ”Moselin laakson” viini on peräisin tältä alueella. Rheinland-Pfalzin osavaltiota sanotaan myös Saksan kauneimmaksi alueeksi, ja se on myös meidän naapuriosavaltiomme, joten ehkä olisi syytä käydä siellä joku päivä autoajelulla ja poiketa samalla vaikka Luxemburgissa. Yllätyin vähän siitä, että festivaaleilla ei ollut tarjolla ruokaa, mutta viinilasillisen tai -pullon kera sai nauttia lautasellisen juustokuutioita tai leipätikkuja tai tahnalla päällystettyjä voileipiä. Toisaalta ei hampurilaisaterian jälkeen mahalaukkuuni olisi mitään mahtunutkaan.

Kuva on viinifestivaaleilta.Huomaa kankaiset istuimenpäälliset ja pöytäliinat. Festivaalien yleinen ilme oli muutenkin siistimpi kuin Suomen vastaavat tilaisuudet.

Tänään jatkuivat hyvät ilmat, joten nappasimme puolen päivän aikaan kylmälaukun sekä mölkkypelin mukaan, ja suuntasimme asuntomme lähellä olevaan puistoon, joka on aivan Rheinin varrella. Tänään siellä oli meidän lisäksemme paljon paikallisia ottamassa aurinkoa bikinit päällä, pelaamassa sulka- tai jalkapalloa tai muuten vain viettämässä aikaa. Meidän mölkkykisa keräsi jonkin verran uteliaita katseita. Mitähän puupalikoita nuo ulkomaalaiset nurmikolla nakkelee? Taidot olivat ruostuneet vuodessa kaikilta, joten ensimmäinen peli meni kaikilta nollapisteille. Nollapelin jälkeen alkoi minun voittoputki; peräti neljä voittoa kuudesta pelistä. Naisen itsetunnolle tekee hyvää, kun saa joskus päihittää kaikkitietävät mieskilpailijat;) Makeiden kisavoittojen lisäksi poltin ensimmäistä kertaa tälle kesälle olkapääni. Auts...!

Kuvassa on asuntomme lähellä olevaa puistoa auringonpalvojineen.

Kisan jälkeen Nixon lähti hakemaan itselleen syötävää läheisestä Hanabi-sushibaarista. Poika valitsi itselleen kuvassa näkyvän Shikoku-menuun, joka sisälsi maguroa, sakea, tamagoa, ebiä, kappamakin, sakemakin ja california inside-outin. Eikö annoksilla olekin veikeät nimet? Minäkin taidan ensi kerralla maistaa negitekka tartaria, kania, negisakemakia tai avotekkamakia;)

Elokuvia-Movies-Filme

Eilinen ilta kului elokuvien merkeissä. Nixon kävi katsomassa originaalisen The Simpson Movien. Pojan mukaan Simpsoneita ei missään tilanteessa voi katsoa muuta kuin alkuperäiskielellä. Niin, onhan se kieltämättä aika huvittavan kuuloista, kun Homer kuolaa saksaksi: ”Hmmm…Berliner.” Poika jutteli ennen elokuvan alkua englanniksi vanhemman saksalaisen naisen kanssa, joka ihmetteli suomalaisten lasten ällistyttävän hyvää kielitaitoa. Nixonhan osaa nyt suomea, ruotsia, englantia ja saksaa. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pojan kielivalikoima lisääntyisi ranskalla, niin tuleva EU-virkamies on syntynyt (äidin salainen haave). Täällä asuminen onkin vahvistanut pojan kommunikointitaitoja kaikilla kielillä.

Nixonin ollessa elokuvissa tilasin netistä Simpsonien kolmannen tuotantokauden (Nixonin kokoelmaan täydennystä), 3-dvd-boxin aasialaista kauhua (sis. Grudge 1-2 ja Ju-on 1) ja Forsytein tarun (John Galsworthyn romaaniin perustuva brittiläinen tv-draama). Syksyisten iltojen piristeeksi on siis luvassa lähiöperhekomiikkaa, kummitusjuttuja ja viktoriaanista pukudraamaa.

Loppuilta menikin Rachelin, Chandlerin, Joen, Rossin ja Monican seurassa ”poppareita” syödessä. Nimittäin Nixon toi kotiin maistiaisiksi saksalaisia sokerilla maustettuja popcorneja. Ich mag nicht. Frendien lisäksi katsoimme vielä aiemmin äänitetyn jakson Jericho -tv-sarjasta. Ensi maanantaina sarjaa voi jo katsoa televisiosta, kun olemme taas loman jälkeen kärryillä sarjan eri vaiheista. Jericho- der Anschlag on tällä hetkellä ainoa sarja, jota katson televisiosta.

Vinkkinä kauhuelokuvien ystäville, että amerikkalaisten vesittämät versiot esim. Ring - ja Grudge -elokuvista kannattaa jättää kaupan hyllylle ja katsoa ne aidot alkuperäiset tarinat. Voin taata, että seuraavana yönä ei tule mieleenkään sammuttaa lukulamppua. Sydämeni lyöntitiheys kasvoi jo pelkän trailerin katsomisesta. Huh...! Tässä linkissä on traileri originaalista Grudgesta. Älä katso, jos omaat heikot hermot tai sydämen;)

FrüchteTraum

Tänään piti käydä kaupassa, mutta taas on satanut vettä koko päivän, joten jätän kauppareissun huomiseen. Markettiin on sen verran pitkä matka, ettei viitsi muutaman jogurttipurkin takia kastua aivan kokonaan. Onneksi jääkaapissa oli vielä ihanaa Ehrmannin rahkaa (FrüchteTraum 0,1 % Fett). Ihastuin tähän rahkaan, koska se on täkäläiseksi rahkaksi melko kevyttä (89 kcal/100 g) ja kohtuuhintaista (0,29€). Kaiken lisäksi maku on juuri kohdallaan ja hillon päällä oleva rahka on ihanan kuohkeaa. En muistaakseni ole löytänyt kyseistä rahkaa Suomesta, silloin tosin söin etupäässä Valion rasvattomia jogurtteja. Täältä olen löytänyt vain muutaman kevyemmän jogurtin, jotka kylläkin ovat melko vetisiä verrattuna Valion vastaaviin tuotteisiin. Kuten linkistä huomaatte, täällä on kuluttajille tarjolla upeat jogurtti- ja rahkavalikoimat. Erilaisia makuja löytyy jokaiselle; aina kirsikoista sitruunaan. Tosin useimmat niistä on kyllästetty sokerilla ja joskus jopa suklaalla. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että suklaarouhetta sisältävä jogurtti ei todellakaan ole hyvää :p

Hej då! und Tschüß!

Saksan kielen tunnit eivät oikein sujuneet tänään. Puhuin tunnilla pääasiassa ruotsia, vaikka tarkoituksenani oli puhua aivan jotain muuta kieltä, joten S oli aivan …Bitte? Olin kieltämättä itsekin aika ällistynyt siitä, kuinka hyvin puhunkaan ruotsia ja aivan ajattelematta. Jostain kummallisesta syystä ruotsin ja saksan sanat menevät aivan sekaisin varsinkin silloin, kun olen ajatuksissani tai väsynyt. Kaupassakin olen joskus kiittänyt myyjää ruotsiksi tai vastannut jollekin hyvästiksi: ” Hej då, vi ses snart.” Arvaa vaan, onko sen jälkeen perääni tuijotettu;) Nixonilla on sama ongelma, joten en ole ainoa em. kielissä sekoilija. Ehkä se johtuu kielten samankaltaisista substantiivien, verbien ja adjektiivien taivutuksista? Kuka tietää? Nyt on pakko nollata sekava (kieli)pää ja lähden katsomaan joka keskiviikkoista Deadwood-jaksoa. Hej då! Siis Tschüß!