Helgan surkea loma

Helgan hotelliloma ei sujunutkaan niin hyvin kuin ajattelimme. Keskellä nenää oli syvä viilto, joka oli jo paranemaan päin kissaa kotiin haettaessa. Korvissa ja niskassa oli jonkin verran puremajälkiä. Naarmujen lisäksi Helga oli laihtunut. Helga ei ilmeisesti pystynyt syömään hotellissa lainkaan nenässä oleva haavan takia. No, läskiä on tulossa luiden päälle, sillä kissa on syönyt kuudessa päivässä: viisi purkkia säilykeruokaa, kolme pientä purkkia kissojen gourmetruokaa, täyslihapihvejä, katkarapuja ja jauhelihaa. Täytyy kohta jo rajoittaa tuota holtitonta syömistä.

Kaiken lisäksi Helga oli niin hellyydenkipeä kotiin tultaessa, että se seurasi meitä kaikkialle (oli kylpyynkin tulossa, vaikka inhoaa vettä yli kaiken), kehräsi taukoamatta sekä vaati koko ajan rapsutuksia ja hellyttelyä. Tunnin kauppareissun jälkeen kissa huusi oven takana ikävissään, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Kaiken lisäksi Helgan ääni oli muuttunut käheämmäksi ja möreämmäksi kuin aikaisemmin. Helga on siitä erikoinen kissa, että se juttelee kotiväen, mutta myös vieraiden ihmisten kanssa. Saksankielen opettajanikin aina nauraa, että pitäisiköhän Helgalle järjestää oppitunnit, että se pystyisi kommunikoimaan paikallisten kanssa? Helgan fyysiset ja henkiset haavat ovat jo paranemassa. Onneksi ylenmääräinen hellyydentarve on väistymässä ja tilalle tulossa entisenlainen vilkas ja viekas kissa-neiti. Kotirouva on mieluummin varpaat ja nilkat naarmuilla kuin kädessään kivulias jännetuppitulehdus. Nyt täytyy miettiä Helgalle uutta sijoituspaikkaa lomien varalta, joko yksityiskopissa tai mahdollista kotihoitajaa.

Lisäsin tänään blogiini kuva-arkiston, jossa on tällä hetkellä kuvia vain Helga-neidistä. Yritin ottaa kuvan myös naarmuisesta nenänpäästä, mutta tiedättekö kuinka vaikeaa on ottaa kuvia vilkkaasti liikkuvasta kissasta?