Nixon on kotona

Hain aamulla Nixonin kotiin lentokentältä. Poikahan jäi vielä jatkamaan Suomen lomaansa mummolaan , kun me palasimme jo kahden viikon lomareissun jälkeen takaisin tänne. Onneksi poika saa lomailla vielä viikon verran kotona ennen kuin koulut taas alkavat. Nixon muuten teki ensimmäistä kertaa lentomatkansa aivan yksin. Matka oli kuulemma sujunut ihan hyvin, vaikka koneessa oli todettu matkan aikana pieni moottorivika. Tämän matkustajan päätä ei pienet moottoriviat hetkauta;) Nixon onkin reissannut pienestä pojasta saakka ympäri maailmaa. Kielitaitoiselle pojalle ovat tuttuja kaikki lentokenttärutiinit; lähtöselvitykset, koneen vaihdot ja passintarkastukset, joten äitinä sai olla melko huoleti siitä, kuinka poika oikein pärjää yksin maailmalla. Enemmän saan olla huolissani omasta äidistäni, kun hän seikkailee kassiensa kanssa maailmalla;)

Nixon on muutenkin ollut jo pienestä pitäen hyvin itsenäinen monissa asioissa. Neljävuotiaana hän tepasteli kirjaston tiskille ja kysyi tomerasti kirjastotädiltä: ”Haluaisin hyviä avaruuskirjoja, voisitteko neuvoa mistä niitä löytyy?” Täti hymyili, johdatti pienen pojan oikealle hyllyrivillä ja suositteli hyviä avaruusaiheisia lastenkirjoja. Sillä aikaa sain kaikessa rauhassa selata uutuuskirjoja, kun tiedonhaluinen poika juoksutti nauravia kirjastotätejä hyllyltä toiselle. Ensimmäiselle yksin tehdylle lomareissulle poika lähti jo 10-vuotiaana, jolloin hän matkusti bussilla halki puolen Suomen kummejaan tapaamaan. Silloin olin hieman huolissani pojan turvallisuudesta ja soittelin puolen tunnin välein pojalle kysyäkseni: "Kuinka matka sujuu ja onko kaikki hyvin?" Lopulta poika hermostui jatkuviin uteluihini ja sanoi: ”Kuule äiti, ole huoleti, kyllä minä pärjään.” ja löi luurin kiinni. Niinhän se on, että vuosi vuodelta nämä ”äidin pikkupojat” kasvavat isommiksi ja itsevarmemmiksi, kunnes lentävät lopullisesti pesästä omien siipien kannattelemina avaraan maailmaan. No, onneksi tässä on vielä muutama vuosi aikaa toimia hanhiemon roolissa;)