Kölnin reissu, osa 2a

Kävimme viimeksi perheen kanssa Kölnissä tämän vuoden toukokuussa. Silloin matkustimme Kölniin junalla ja vierailimme Kölnin kuuluisassa tuomiokirkossa sekä suklaamuseossa (entisessä blogissa on matkakuvaus siltä reissulta). Kölniin menimme tällä kertaa autolla ja parkkihallikin löytyi sopivasti tuomikirkon alta. Panimme merkille sen, kuinka halpaa Saksassa on yleensä auton parkkeeraus. Domin parkkihallissa, joka on siis keskellä kaupunkia, veloitettiin 1 €/h, kun taas vastaavassa parkkihallissa Helsingin keskustassa veloitettiin 0,50 €/9 min (yli 3 € tunti).

Tosin tälläkin reissulla vierailimme tuomiokirkossa, koska vieraillehan on näytettävä lähiseudun nähtävyyksiä. Jaksoimme nousta vajaat 157 metriä (tornit ovat noin 157 m korkeita) kapeita kierreportaita (yhden metrin levyinen) pitkin kirkon päätornin huipulle. Minä olen ihan oikeasti korkean- ja ahtaanpaikankammoinen, mutta sisulla menin eteenpäin, vaikka viimeinen osuus rautakierreportaita meinasikin nostaa palan kurkkuun. Mielestäni oli helpompaa nousta Kölnin tuomikirkkoon kuin Eiffel-torniin, vaikka sinne ei tarvinnutkaan nousta ahtaita portaita pitkin. Jostain kumman syystä inhosin erityisesti Eiffelin ensimmäisen ja toisen tasanteen hissejä, jotka olivat sellaisia kitiseviä vaunuja yhden rautaköyden varassa. Tuomiokirkon torni muuten kannattaa katsastaa keskellä viikkoa ja keskellä päivää, etenkin jos on liikkeellä loma-aikaan. Tänäänkin oli kierreportaissa pienoista ruuhkaa ja samoja kapeita portaita pitkin noustaan ylös ja laskeudutaan alas. Voin kuvitella millaista meno on kesäviikonloppuna kun amerikkalaiset turistit vyöryvät ylös kohti tornin huippua.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva on otettu tornin huipulta. Viimeisessä kuvassa näkyy restaurointityön jälki (pieni osa tornia on puhallettu puhtaaksi ilmansaasteesta) ja puhdistustyö jatkui yhä. Keskimmäisessä kuvassa näkyy torni, jonne kiipesimme

Kölnin tuomikirkon (Kölner Dom) rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja päättyi 1800-luvulla. Siinä välissä oli 300 vuoden tauko, koska kirkon rakentamiseen varatut rahat loppuivat. Tuomiokirkko muistuttaa ulkonäoltään hyvinkin paljon Pariisin Notre-Damea. Tosin ovathan molemmat kirkot arkkitehtuudeltaan goottilaisia, joka on siis romaanisen kauden jälkeinen ja renesanssia edeltävä tyylissuunta. Notre-Damen rakentaminen aloitettiin 1163 ja se valmistui jo vuonna 1325, joten Kölnin tuomiokirkko ei kuulu varsinaisesti keskiaikaisiin kirkkoihin.

Saksassa elää seuraava legenda, jos Kölnin tuomiokirkon rakentaminen lopetaan, niin seurauksena on maailmanloppu. Maailmanlopusta ei ole silminnäkijähavaintojen mukaan ole pelkoa, koska osa kirkosta oli entisöitävänä. Eräskin työmies hiekkapuhalsi tänään päätornin viereisestä pikkutornin seinäkoristeita. En kyllä pystyisi moiseen hommaan, vaikka kuinka hyvin maksettaisi. Seuraavissa kuvissa on mielestäni kauniita yksityiskohtia Kölnin tuomiokirkosta.

Ensimmäisessä kuvassa on tornin koristeellista kattorakenelmaa, josta valo siivilöityi ihanasti lävitse ja luultavasti sadekin (kuvassa ei näy kaunis valon siivilöityminen). Toisessa kuvassa on kirkon mosaiikkilattiaa. Kuvia järjestäessä huomasin, että lattian vaakunaornamentissa on selvästi näkyvissä Suomen lippu.

Ylhäällä olevassa kuvassa on yksi kirkon monista värikkäistä lasi-ikkunoista