Shoppailua

Perjantaina lähdin heti keskipäivän jälkeen shoppailemaan. Yleensä valmistaudun tekemään ruokaa tähän aikaa päivästä, koska Nixon on tulossa hirmunälkäisenä koulusta (täällä ei tarjota ilmaista kouluruokaa kuten Suomessa). Sovimme siis aiemmin edellisenä päivänä Nixonin kanssa, että tapaamme koulun jälkeen keskustassa ja syömme sitten yhdessä lounaan Burger Kingissä

Itse asiassa koko juttu lähti liikenteeseen siitä, että sain mieheltäni Suomen tuliaiseksi anopin osoitteeseen tulleen minulle henkilökohtaisesti osoitetun H&M kuvaston. Selasin kotona katalogia ja ihastelin melkein kokonaisen viikon ihanan pehmeitä villaneuleita ja kaikissa syysväreissä hehkuvia vaatteita. Rakastan syksyä, sen ihania maanläheisiä värejä ja kerrospukeutumista! Tyhjensin jopa vaatekaapinkin ja lajittelin syksyvaatteet kolmeen pinoon; a) en käytä, b) ehkä käytän ja c) käytän, ja kuinka ollakaan pino c oli kaikista matalin (Na ja, pino a oli myös melko matala). Tosiasiassa shoppailen aika harvoin naispuoliseksi ihmiseksi, mutta täällä ei auta kulkea nyppyisessä villapaidassa ja littaan astutuilla kengillä, jos haluaa saada kunnon palvelua tai yleensä missään muualla (valitettavasti).

Shoppailukierroksen ensimmäisenä kohteena oli kotikaupungin suurin ja kaunein H&M –tavaratalo. Kiersin koko tavaratalon kahteen kertaan läpi enkä löytänyt katalogin sisältämää tummanharmaata villatakkia, leijonankeltaista neulepaitaa, vajaalahkeisia harmaita housuja, harmaata neuleliiviä, kirsikanpunaista toppia tai sinistä poolopaitaa. Mikä pettymys! Ainoastaan neulepaidan ja poolopaidan olisi löytänyt muun värisenä, mutta halusin juuri ne värit, jotka siis oli tarkkaan suunniteltu minun kleiderschrankia (vaatekaappia) varten; kyseinen tarkkaan mietitty suunnitelma oli viikon kestävän katalogin selailun tulos. Lähdimme sitten valumaan Altstadia kohden, jos vaikka jostain muusta alhaisemman hintatason liikkeestä löytyisi jotain päälle pantavaa. Köön yli mentäessä huomasin MaxMaran liikkeessä miltei samanlaisen villatakin kuin H&M:ssä, mutta hinta oli nelinkertainen. En siis ymmärrä, miten joku voi maksaa samankaltaisesta tavarasta moninkertaisen hinnan. Loppujen lopuksi aasialaiset työntekijät neuloo yhden riisikupin päiväpalkalla ne MaxMaran kuteetkin kuten H&M:kin

Promedesta löysin sitten aivan ihanan ruskean pusakkamallisen nahkatakin (maksoi saman verran kuin MaxMaran villapaita). Takki oli kuitenkin (vielä) liian kallis, joten jäin miettimään asiaa ja lähdin kiertelemään muita kauppoja. Nixon löysi lopulta itselleen poistomyynnistä 60-luku tyylisen the Beatlesin bändipaidan. En ymmärrä keneltä poika on oikein musiikkimakunsa perinyt? Ei ainakaan minulta? En pidä erityisemmin Beatlesista enkä Aleksis Kivestä ja monesta muustakaan in-jutusta. Lopulta kävin ostamassa sen h#n nahkatakin, kun se kutkutteli ajatuksissa koko ajan. Miehen edesmennyt sukulainen, jonka hautajaisissa mies oli viikko sitten, sanoi minulle aikoinaan, että kannattaa aina ostaa se mitä todella haluaa, muuten kaduttaa /enintään/ loppuelämän ajan. Minähän uskon aina ekonomin sanaan talousasioissa kuten lääkärin neuvoihin terveysasioissa. Olen katunut mm. aina sitä, että en ostanut Lontoon Libertystä sitä ihanaa pyjamaa. Elämähän on loppujen lopuksi kuin lyhyt pieraus kärpäsen p#stä, ja toista ei tule vaikka haluaisikin, joten on elettävä päivä kerrallaan ja nautittava ohikiitävistä hetkistä.

Takin lisäksi ostin Madonnasta (paikallinen Fiorellan tyylinen liike, jossa koko L on /ehkä/ sopiva normaalipainoiselle naisihmiselle) ruskean paidan ja turkoosi-ruskean kaulakorun, jotka eivät maksaneet yhteensä kuin alle 15 €. Sisustuskaupasta (sorry, en muista nimeä, mutta aivan ihana ja edullinen liike, laitan nimen esille myöhemmin) ostin alennusmyynnistä kahdeksan kappaletta kellanvihreitä katelautasia hintaan 0,50 €/kpl. Olen aina ”haaveillut” katelautasista, joita meikäläistä hienommissa piireissä käytetään lautasten alla tuomassa väriä kattaukseen. Nyt vain haluaisin kylään sen verran ihmisiä, että saan pröystäillä uusilla katelautasilla ja vanhalla häälahjaksi saadulla kahdeksan hengen ruokakalustolla. P.S. Ruokani on kuulemma ihan syötävää.