26.9.07

Achtung Leerbox!

Viikonlopun jälkeen jääkaappi kumisi taas tyhjyyttään, joten käväisimme Nixonin kanssa ruokaostoksilla lähimarketissa. Sillä aikaa kun minä kiersin tekstiiliosastoa, tarkoituksenani oli löytää helmalakana sänkyyn, niin Nixon suuntasi musiikkiosastolla (miehiä ei innosta lakanavalikoimat) ja löysi sattumalta Futuraman ensimmäisen kauden dvd-boksin alehyllystä. Pyyheliinahyllyjen välissä sitten tutkimme tohkeissamme löytyykö boksista alkuperäiset äänet ja tekstitys suomeksi. Saksaksi dubattujen televisio-ohjelmien keskellä elävillä sydän lyö yhden ylimääräisen lyönnin, jos hyvästä dvd:stä löytyy suomenkielinen tekstitys. Siinä vaiheessa ajatustoiminta lamaantuu aivan täysin ja ei ajattele mitään muuta kuin:…ihanaa dubbaamaton versio ja suomenkielinen tekstitys. Tällä kertaa ajatusta sekoitti myös mielessä pyörivä hiljainen huuto: ...ihanaa hyvä sarja halvalla. Ajatustoiminnan lamaantumisen seurauksena kävimmekin kaupassa kahteen kertaan... kuten tulette huomaamaan.

Kotona aloin laittamaan heti ostosreissun jälkeen maksakastiketta, perunoita ja pakastepuolukoista tehtyä sosetta (kaupan puolukkahillo on meidän makuumme liian makeaa). Viime aikoina perheemme ruokalista on näyttänyt jostain kumman syystä olevan suomipainotteista: maksakastiketta, kaalilaatikkoa, makkarakastiketta ja poronlihakeittoa. Minä käristin pannussa maksasuikaleita ja heittelin samalla makupaloja kissalla (Helgalla ei ole aiemmin kelvannut raakamaksa). Samaan aikaan Nixon avasi keittiön pöydällä boksia ja huomasi kauhistukseen, että boksi oli aivan tyhjä. Katsoin pakkausmuovia, johon oli lätkäisty kirkuvan punainen tarra seuraavalla tekstillä: Achtung Leerbox! (suomennos: Huomio tyhjäboksi!). Ihmettelimme keittiössä pojan kanssa, että kuka ihmeessä haluaa ostaa 19 eurolla tyhjän boksin koteloineen ja miksi emme huomanneet varoitustarraa? Loppujen lopuksi hintalapusta ilmeni hyvin pienellä fontilla (Inhalt an der Info), että sisältö on saatavissa infosta. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja boksin kanssa takaisin kaupan infotiskille, josta saimme mukaan paperiin käärityt dvd-levyt.

Onhan se positiivinen juttu, että kaupan logistiikasta vastaavat henkilöt saavat lisää papereita pyöritettäväksi ja infon henkilökunnallekin riittää tekemistä pullonpalautustehtävien ohella. Luultavasti oikea syy moiseen järjettömyyteen on se, että kaupassa ei käytetä varashälyttimiä lainkaan. Lähimarketissa kun kassojen jälkeen ei ole hälytysportteja ja eikä ole jälkeenpäin tarvinnut repiä tiukkoja hälytysliuskoja tavaroista (jotain hyvääkin löytyy moisesta älynväläyksestä). Ensi kerralla muistamme lukea myös ne ISOT punaiset varoitustarrat. Ei niitä turhan takia ole lätkäisty pakkaukseen, ja ne eivät välttämättä tarkoita sitä, että tuote on alennuksessa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta kaikissa ns. marketeissa on tuollainen systeemi, ainakin meillä päin. Oikeastaan en missään muualla kuin Saturnissa (joka on elektroniikkakauppa) ole törmännyt muihin systeemeihin..

Meille kyllä on aina kassalla vielä sanottu kotelon olevan tyhjä ja että sisällön saa kuittia vastaan infosta..

Tuohon suomen lausumiseen vielä. Että saksakaiset eivät osaa ei-äännettä sanoa, se kääntyy väkisin ai-äänteeksi. Esim. sanon lapselle aina heippa, lapset vääntävät sen muotoon haippa. samoinhan ä on useimmiten e, joten jo näistä saadaan melkoista sekasotkua suomeen kieleen. Ja siihen kun lisätään vielä se, että painotus on erilainen, sanojen loppuja ei välttämättä lausuta, osa h-kirjaimista katoaa lausuessa jne jne :D

Frau H kirjoitti...

Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kerta kun ostimme dvd:n marketista. Olemme ostaneet dvd:tä eloktroniikkakaupasta (en muista liikkeen nimeä, muttei Saturn) kuten sinäkin ja mitään vastaavanlaisia ongelmia ei ole syntynyt. Mutta nyt tiedämme markettien systeemin ja osaamme toimia oikein;) Joka päivä oppii jotain uutta saksalaisesta tavasta toimia:)

Sinä tiivistit kivasti saksalaisten suomenkielen lausuntaongelmat (ei, ä, jne.) joten ei kannata ihmetellä miksei saksalaiset osaa lausua suomea, vaikka kaiken järjen mukaan maailman helpoin kieli ummikolle (siis ulkoluentaan).

Sitä vaan edelleen ihmettelen, miten kaikki saksalaiset ymmärtää minua? Vai onko se sama asia kuin huonoa suomea puhuva ulkomaalainen yrittää selittää sinulle jotain ja ymmärrät kaiken, koska osaat suomalaisena vaistonvaraisesti korjata väärinlausutut sanat ja kieliopin ja lopulta ymmärtää oikein mitä ulkomaalainen loppujen lopuksi haluaa kertoa?

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta ymmärtämisestä, että juuri noin.

Ymmärrämmehän mekin huonosti puhuttua suomea, samoin ymmärtävät saksalaiset huonosti puhuttua saksaa (ja oletettavasti ruotsalaiset huonosti puhuttua ruotsia, enkut enkkua jne).

Lapseltani puuttuu äänteitä ja sitiä huolimatta ymmärrän häntä suomeksi täysin. Saksaksi en juurikaan.. Suomeksi jotenkin ääneen painot, lauseen rakenne, yms yms helpottavat sitä ymmärtämistä.

Olen itse ihmetellyt monesti, että miten ne voi ymmärtää mun saksaa nuo paikalliset, mutta olen sitten päätellyt, että se vaan on niin että kun kieleen on kasvanut, ymmärtää sitä, vaikka kaveri hiukan huonommin puhuiskin.