Olimme Rostockissa noin neljän maissa, koska lautalle pääsisi vasta puoli yhdentoista aikoihin illalla, niin kävimme Rostockin eläintarhassa, joka on noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Tarha meni jo kuuden aikaan kiinni, joten juoksimme läpi koko eläintarhan ja vilkaisimme läpi vain mielenkiintoisimmat eläimet. Näimme kun elefanteille syötettiin lusikalla vitamiinia ja varikset härnäsivät rähjäisen näköisiä jääkarhuja. Nixon kiusasi leijonia maukumalla, jolloin yksi naarasleijonista intoutui karjahtelemaan kumealla äänellä. Syötimme ruskean ja valkoisen kirjavaa laamaa, joka päivysti ruokinta-automaatin luona. Heti kun aukaisin rahakukkaron ja kilistelin kolikoita, niin laama heräsi horroksestaan ja innostui kerjäämään ruokaa. Kuvasin kännykällä pieniä kenguroita, jolloin samassa aitauksessa ollut emu juoksi aidan viereen ja melkein kumautti minua nokallaan. Suurin osa eläimistä oli jo tuohon aikaa iltapäivästä päiväunilla tai kuumuutta paossa pesissään, joten aitaukset olivat melko tyhjiä. Säälittävimpiä otuksia olivat ihmisapinat (orangit, simpanssit ja gorillat), jotka makasivat apaattisina häkeissään. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että ihmisapinoita pidetään eläintarhoissa, koska ne ovat erittäin älykkäitä eläimiä ja sukulaisiamme (simpanssien ja ihmisten geenit eroavat vain 1 % toisistaan). Eläintarha oli melko uuden näköinen ja siistissä kunnossa. Lapsiperheille paikka vaikuttaa ideaaliselta, koska lapsille löytyy paljon muutakin tekemistä kuin eläinten katselua kuten erilaisia vesiaiheisia pelejä (patojen rakentelua jne).
Norsu saa hoitajalta vitamiinia ja leipää. Hyvää...maistuu paremmalta kuin ruoho!
Eläintarhan jälkeen suuntasimme Rostockin keskustaan ja kävimme syömässä pienessä laivaravintolassa Stadtenhaafenissa. Kotikaupungissa saimme aina hyvää ja nopeaa palvelua, mutta Rostockissa palvelu ei pelannut missään. Johtuneeko palvelun olemattomuus ossien (itäsaksalaiset) ja wessien (länsisaksalaiset) välisistä eroista? Laivaravintolassa ruoan saaminen pöytään kesti todella kauan ja tilaamiamme juomia emme lopulta saaneet ollenkaan. Kaiken huipuksi tarjoilija yritti laskuttaa myös juomista. Ei raukka muistanut, että ei tuonut juomia meille ollenkaan. Pojalla oli joko jäänyt aamukahvit juomatta tai kahvitunnilla pössyteltyä jotain malboroa väkevämpää, sen verran silmät seisoivat päässä laskua ihmetellessä. Menimme pääruoan jälkeen syömään jäätelöt ostoskadun varrella olevaan kahvilaan, jossa sama meno jatkui. Meidän lisäksi kahvilassa oli vajaa viisi henkilöä, jotka olivat jo syömässä ja kaksi tarjoilijaa. Tilaus otettiin vastaan, kunhan ensin oli vaihdettu kollegan kanssa päivän juorut ja laskua ei tultu hakemaan lainkaan (siinä vaiheessa olimme kahvilan ainoat asiakkaat). Loppuilta menikin kaupunkia kierreltäessä ja nähtävyyksiä kuvatessa. Bongasimme muuten keskustasta kuvassa näkyvän McDonalds –kioskin, jollaista emme ole nähneet missään muualla maailmassa.
Kuva on otettu Raatihuonetta vastapäätä. Kaupunki on hiljainen ja märkä. Olemme ainoat turistit.
Illan lopuksi suuntasimme überseehafeniin, josta lauttamme lähtisi kohti Suomea. Palvelu ei pelannut myös lauttayhtiön lipputoimistossakaan, mutta eihän tuo ollutkaan enää mikään yllätys. Lauttamatka kesti kaiken kaikkiaan 25 tuntia ja lautalle ei ollut kovinkaan paljon huvituksia (trubatuuri ja karaokea). Huomasi, että ketkä harrastavat japanilaisten lisäksi laulamista julkisesti. Estradille uskaltui myös suomalaisten lisäksi myös saksalaisia lapsia. Kauppoja oli kaksi ja ravintolat oli laskettavissa yhden käden sormilla. Buffee oli ihan hyvä ja myös juomat kuuluivat hintaan toisin kuin esim. Galaxylle. Mielenkiintoista oli, että juomat, makeiset ja tupakat myytiin verovapailla hinnoilla, vaikka seilasimme koko ajan EU:n vesillä. Infosta olisi saanut lainata ilmaiseksi lautapelejä, mutta tyydyimme pelaamaan uunoa ja katselemaan leffoja kannettavalta dvd:ltä. Lautalle kannattaakin ottaa mukaan juotavaa (pieni vesipullo maksoi 2 €), lukemista, pelejä tai muuta ajanvietettä. Ensi kerralla matkustamme Ruotsin kautta vaikka ajamista kertyykin enemmän, mutta onhan silloin jotakin nähtävää ja se on myös toiseksi halvin vaihtoehto. Halvin ja nopein vaihtoehto olisi ajaa Puolan ja Balttian läpi Tallinnaan ja sieltä lautalla Helsinkiin. Kyseinen reissuvaihtoehto ei tosin houkuttele.
Mies muuten unohti ladata navigaattorin, joten suunnistimme kotoa Rostockiin minun saksan kielen oppikirjassa olevan kartan mukaan. Onneksi omituisuuksiini kuuluu kaiken muun ohella se, että opiskelen miellelläni eri kieliä autossa samalla kun toimin kartturina. Aika kuluu silloin paljon nopeammin ja onhan se hyödyllistä oppia uusia sanoja, jotka kyllä tuppaan unohtamaan saman tien. Kartassa näkyi koko Saksa ja tärkeimmät kaupungit kaavakuvana, joten aika hyvin selvisimme perille ilman minkäänlaista tiekarttaa tai navigaattoria.
Mies muuten unohti ladata navigaattorin, joten suunnistimme kotoa Rostockiin minun saksan kielen oppikirjassa olevan kartan mukaan. Onneksi omituisuuksiini kuuluu kaiken muun ohella se, että opiskelen miellelläni eri kieliä autossa samalla kun toimin kartturina. Aika kuluu silloin paljon nopeammin ja onhan se hyödyllistä oppia uusia sanoja, jotka kyllä tuppaan unohtamaan saman tien. Kartassa näkyi koko Saksa ja tärkeimmät kaupungit kaavakuvana, joten aika hyvin selvisimme perille ilman minkäänlaista tiekarttaa tai navigaattoria.
1 kommentti:
Testi
Lähetä kommentti