Tiesittekö, että Suomessa elää noin 40 hyttyslajia, joista pahimpia kiusankappaleita ovat metsähyttynen (Aedes communis) ja korpihyttynen (Adeas punctor). Eteläsuomalaisia kiusaavat lähinnä metsähyttyset ja pohjoissuomalaisia korpihyttyset, kun taas keskisuomalaiset saavat kärsiä molempien lajien pistot nahassaan. Adeas-suvun hyttysiä kutsutaankin juhannushyttysiksi, koska niiden esiintyminen on runsainta koko maassa juuri juhannuksen aikaan.
Hyttyset löytävät meidät juhannuksena mökkiemme pihoilta erittämämme hajun, herkullisen ulkomuodon ja lämmön perusteella. Sadan metrin päästä mökistä ne haistavat juhlijan hengityksen hiilidioksidin (ja alkoholin), kymmenen metrin päästä syntyy näkökontakti pihalla hoipertelevaan juhlijaan ja kolmen metrin päästä iloisen juhlijan säteilemä lämpö ilmoittaa kuokkavieraille, että juhlapöytä on katettu. Miten sitten voi suojautua hyttysten pistoilta?
- Älä hengitä. Voi tuottaa vaikeuksia useimmille meistä tässä vaiheessa elämää. Jos et voi olla hengittämättä, niin älä ainakaan huido, nyrkkeile, juokse tai harrasta muutakaan rasittavaa toimintaa, joka kiihdyttää hengitystä. Pysy kavereiden lähellä, mitä enemmän sinulla on kavereita sitä parempi suojauksen kannalta. Suositellaan juhannusfestareita kuten Raumanmeren juhannusta, koska ihmismassassa hajut sekoittuvat niin, etteivät hyttyset enää löydä yksittäistä juhlijaa.
- Pysy näkymättömänä. Voi olla erityisen vaikeaa tietyssä vaiheessa humalatilaa. Käytä Harry Potterin näkymättömyysviittaa tai tee siitä jonkin muun ongelma (jos haluat tietää jonkin muun ongelmasta, niin lue Douglas Adamsin käsikirja linnunradan liftareille).
- Älä lämpösäteile. Ks. ensimmäinen kohta. Mene mahdollisimman lähelle nuotiota, kokkoa tai muuta lämpölähdettä, joka säteilee lämpöä enemmän kuin sinä. Älä kuitenkaan mene liian lähelle, koska palovammat ovat todistetusti kivuliaampia kuin hyttysten pistot, ne myös paranevat hitaammin.
Edellä mainittujen luonnonmukaisten suojauskeinojen lisäksi juhannusjuhlijoiden käytössä on vapaasti lähikaupassa myytävät kemialliset aseet, joita on tarjolla kahdenlaisia, joko kasveista uutettu karkote tai synteettinen dietyylitoluamidi (deet). Kasvipohjaiset karkotteet perustuvat luonnollisen hajumme peittämiseen kuten hajuvedet ja dödöt. Ne ovat osoittautuneet tutkimuksissa melko tehottomiksi aseiksi hyttysiä vastaan. Synteettisen dietyylitoluamidin tehokkuus riippuu aineen pitoisuudesta karkotteessa, esimerkiksi vahvin Suomessa myytävä tuote on 50 %:sta. Karkotteesta haihtuu yhdisteitä, jotka tarttuvat kiinni hyttysen hajuresptoreihin ja sekoittavat hyttysparan pään, ettei se tiedä enää mihin iskeä.
Eilen sain apteekista mukaani näytteen luonnonmukaisesta hyttyssuojasta, joka on luonnonöljypohjainen ja siinä ei ole käytetty dietyylitoluamidia, joten epäilyttää vähän karkotteen teho etenkin Suomen verenhimoisia hyttysiä vastaan. Suojaa hyttysten pistoja vastaan luvataan kuudeksi tunniksi. Aionkin testata tuotteen mökillä ja laskea kellosta kuinka monta sekuntia kestää ennen kuin ensimmäinen kutiseva paukama ilmestyy iholle. Pakkauksessa mainitaan, että ideaalinen suoja etenkin matkoilla, joten näyte osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan.
Vielä triviaalitietoutta hyttysistä: Hyttynen syö ja pissaa yhtä aikaa. Vain naarashyttyset imevät verta, mistä muistaakin helposti, että die Mücke on feminiini. Saksaksi lause ”Tehdä kärpäsestä härkänen” on ”Aus einer Mücken einen Elefanten machen”.
Näyttää pahasti siltä (taivas on pilvinen ja sataa vettä), että juhannusjuhlamme siirtyy ulkona viettävästä puistopiknikistä mölkkykisoineen ruokaravintolan puolelle sisätiloihin.
Edellä kerrottu hyttystietous on referoitu erittäin vapaalla kädellä Tiede-lehdestä (5/2007).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti