Karjalanpiirakoita ja murukakkua

Eilen kävi vieraita aivan Italiasta asti. Huvittavinta asiassa on että tapasin vieraan (miehen serkku) ensimmäisen kerran elämässäni. Olen tavannut hänen tyttärensä pari kertaa Suomessa kesälomien aikaan ja hänen äitiään tulikin nähtyä useamman kerran vuodessa, mutta itse T on pysynyt piilossa aina tähän asti. Saimme T:ltä tuliaiseksi Brescian alueen salamimakkaraa, jota maistelinkin aamiaiseksi leivän päällä. Italialaiset osaavatkin tehdä hyvää ruokaa. Suomalainenkin ruoka on hyvää ainakin venäläisten ja korealaisten mielestä. Nimittäin Nixon piti koulussaan viime viikolla esitelmän Suomesta ja tarjosi tovereilleen maistiaiseksi suomalaista perinneruokaa, karjalanpiirakoita. Piirakat kelpasivat itäisille kansoille, mutta saivat eteläisiltä ja läntisiltä kansoilta lähinnä negatiivisen vastaanoton. Osalta kesti yli tunnin syödä pieni cocktail-piirakka loppuun (hyvin kasvatettuja nuoria miehiä ja naisia, ruokaa ei heitetä pois). Esitelmässä Nixon myös kertoi, miten karjalanpiirakat valmistetaan ja suurta ihmetystä herätti se, että riisi voidaan keittää maidon kanssa riisipuuroksi, (jota ihan oikeasti syödään aamiaiseksi etenkin joulun aikaan?) Vaikka emme olisikaan kotoisin Volgan-Kaman-Uralin tienoilta, ainakin puhutun kielemme lisäksi myös kielen makunystyrät ovat kotoisin idästä. Huomenna on Nixonin koulun päättäjäiset (nyyttikestit), joten täytyy valmistaa hieman makeampaa perinneherkkua (mämmiä, kaljakeittoa, juustokeittoa, uunijuustoa, kumipullia). Taidankin jättää em. herkut väliin ja valmistaa mokkaneliöitä, ehkä ne kelpaavat myös eurooppalaiseen makuun?

Täytyy myöntää, että Nixon on meidän perheen leipuri. Minä leivon vain pari kertaa vuodessa: pakolliset kanelipullat pakastimeen vieraita varten sekä piparit, tortut ja taatelikakut joulua varten. Täällä on kaupoissa tarjolla herkullisen näköisiä valmiita kakkupakkauksia (tyylin lisää vain kerma, munat ja vesi). Olemme Nixonin kanssa ihastelleet kyseisiä herkkuja ja nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla tuotetta. Erityisen hyvältä näytti tiramisu -pakkaus, mutta emmehän nyt voi italialaiselle tarjota tiramisua? Nixon päätyi valitsemaan krümel torte –pakkauksen (suomeksi murukakku). Murukakku nimi tulee ehkä siitä, että osa kakkupohjasta murustetaan suklaakermabanaanitäytteen päälle. Pakkaus maksoi vain 1,60 € ja sen lisäksi piti ostaa myös 6 dl kuohukermaa ja pari banaania. Alhaalla on kuvat pakkauksesta ja valmiista osittain syödystä murukakusta.