Flunssaa liikkeellä

Kuluneella viikolla meidän perheessämme syötiin ankkaa, suklaakakkua ja sokerikuorrutettuja pähkinöitä (kaikki), sairastettiin flunssaa (minä ja Nixon), käytiin joulumarkkinoilla (kaikki), juhlittiin kielikoulun päättäjäisiä (Nixon), saatiin todistus (Nixon), ostettiin uusia pc-pelejä (minä), jäätiin koukkuun pelipaikka-sivustoon (minä), leikattiin puukolla peukalon kynsi halki (minä), ja eikä käyty lääkärissä.

Sain pari päivää sitten Nixonilta perheessämme kiertävän flunssapöpön (mies sairasti yhden päivän?) ja kirjoittelenkin tätä postausta kurkkukipeänä ja silmät kuumeesta kiiltäen. Eilen oli saksankielentunti ja opettaja kyseli perinteiseen tapaansa: ”Kuinka voit tänään?” Flunssan takia valittelin: ”Etten voi kovin hyvin.” Opettajan ensimmäinen kysymys oli: ”Oletko jo käynyt lääkärillä?” Nixonilla olivat koulussa tämän vuoden aikana kysyneet samaa, oli kyseessä flunssa tai haava sormessa. Olenkin saanut sen kuvan, että täällä juostaan lääkärillä mitä pienimmästä syystä. Kaikkihan sen tietävät etteivät virustauteihin (flunssaan) tepsi mitkään valtakunnan lääkkeet ellei se äidy bakteeriperäiseksi jälkitaudiksi, joten miksi lääkärille? Omituista täällä on myös sen lisäksi, että jokaista pikkuhaavaa käydään tutkituttamassa tohtorin luona, niin se että lääkärit määräävät myös erilaisia luontaistuoterohdoksia ja homeopatiatuotteita sairauksiin. Esim. tv:ssä mainostetaan rohdostippoja vaivaan kuin vaivaan, unettomuudesta potenssiin, ja lopputekstissä lukee: ”Kysy lääkäriltäsi tai apteekista.” Ärsyttää tuollainen mainonta. Minä luotan vain tieteellisesti tutkittuun lääketieteeseen ja jätän veteen laimennetut atomit niille, jotka haluavat maksaa kirjaimellisesti tyhjästä.

Kielikoulun loppukokeet

Nixon kävi maanantaina suorittamassa saksan kielen suullisen kokeen 39 asteen kuumeessa. Emme oikein voineet vaihtaa koeaikaa, koska heräsimme pojan kanssa maanantaiaamuna vasta yhdeksän maissa ja emmekä saaneet opettajaa enää kiinni puhelimella. Sairastumisia varten koululta saatuun muistilappuun oli nimittäin varattu opettajalle puheaika aamulla 7-8 aikoihin. Vähän erilainen systeemi täällä kuin Suomessa, jossa opettajan tai muun henkilön saa kiinni milloin tahansa, jos ei muuten niin ainakin sähköpostilla. Lisäksi koepäivää varten tenttaajiksi olivat tulleet erään toisen koulun opettaja ja paikallinen kouluviranomainen, joten oli vähän pakko osallistua, vaikka olo olisi ollut kuin auton alle jääneellä maamyyrällä.

Nixon oli muutenkin flunssassa lähes koko viikonlopun, joten tenttiin valmistautuminen jäi minimaaliseksi, mutta olosuhteisiin nähden koe meni ihan hyvin. Poika sai suullisesta kokeesta kolmosen ja saman numeron myös viime viikolla suoritetusta kirjallisesta testistä. Puolitoista pistettä enemmän niin hän olisi saanut kakkosen. Koearvostelut ovat melko tiukat tuon ikäisille. Kokeesta on tultava puolet oikein niin pääsee läpi, jolloin arvosanaksi saa kuutosen. Saksalainen arvosteluasteikkohan (1 – 6) on käänteinen Suomen arvosteluasteikkoon (10 – 4) nähden.

Iltapäivällä heti kokeiden jälkeen vanhemmat saivat kuunnella tuomion siitä, mihin kouluun jälkikasvu sijoitetaan. Kouluvaihtoehtoja kun täällä riittää aina Hauptschulesta Gymnasiumiin. Nixon pääsi koetulosten ja aiemman suomalaisen koulutodistuksen perusteella Gymnasiumiin, joka vastaa Suomen lukiota (ja peruskoulua). Täällä lukio aloitetaan huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa. Itse asiassa lapset lokeroidaan jo ala-asteen neljänneltä luokalta lähtien putkimiehiin ja tuleviin tohtoreihin, mutta onneksi koulujärjestelmä on pikkuhiljaa muuttumassa järjellisempään, yhtenäisen peruskoulun, suuntaan. Nixon kertaa vielä saksankieltä kaksi viikkoa kielikoulussa ja sen jälkeen aloittaa lukion ulkomaalaisten ryhmässä.

Aiemmassa postauksessa uhkasin lopettaa koko blogin pidon, mutta olenkin tullut toisiin aatoksiin. Jatkan vielä kirjoittamista, mutta aiempaa harvempaan tahtiin. Oli myös kiva kuulla, että perheemme kuulumiset kiinnostavat muitakin. Varsinkin Ma´m jaksaa aina ilahduttaa kommenteillaan. Ihan hävettää, kun itse on niin laiska kommentoimaan sinne päin, mutta käyn aina lukemassa kuulumisesi (*vilkuttaa Ranskaan*), vaikka en kommentoisikaan.

Patterin mittarin tarkistus

Eilen asunnossamme kävi pieni, viiksekäs ja isomahainen patterin mittarin tarkastaja, joka otti jokaisesta patterista mittarin lukeman ylös, ja vaihtoi samalla siniset mittarit keltaisiin mittareihin. Älkää kysykö, mitä eroa on sinisellä tai keltaisella mittarilla? Saamamme kuitin mukaan ehkä ensi vuonna on vuorossa punaiset mittarit (väri liittyy ehkä jotenkin asunnon ikään tai aivan johonkin muuhun juttuun josta minulla ei ole mitään tietoa). En siis tiedä lämpömittareiden väreistä mitään, ja enkä jaksa kääntää netistä löydettyä kapulakielistä informaatiota siitä. Mittareiden värin lisäksi en ymmärrä, mitä teemme tarkistuskuitilla: pitääkö se lähettää vuokraemännällemme, vai onko se vain todistus siitä, että mittarit on luettu oikein?

Itse mittareista tiedän sen verran, että ne mittaavat lämmönkulutusta haihtumisen avulla, joten voidaan olettaa niiden tarkkuuden olevan luokkaa p#stä. Lohduttavaa on se, että naapurienkin mittarit näyttävät mitä sattuu, ja maksamme kaikki (viisi perhettä) yhdessä lämmityslaskun. Täkäläiset muuten rakastavat ”energian kalleuden vuoksi ”viileitä asuntoja, mutta tässä asuntokompleksissa yksi suomalainen perhe heittää tämän vuoden kustannukset taivaaseen. Nimittäin meidän patterit ovat olleet melkein täysillä jo syyskuun lopusta lähtien. Mitäs rakentavat niin heppoisia asuntoja ettei lämpö pysy sisällä. Täällä kun ei tunneta kolminkertaisia ikkunoita tai muitakaan lämpöeristeitä.

Yleisesti ottaen Saksassa energia on kallista ja asuntojen rakenteet ovat todella surkeita, joten olemme laittaneet jokaisen patterin taakse alumiinilla päällystettyä eristyslevyä, jonka pitäisi heijastaa lämpösäteily huoneeseen eikä eristämättömään ulkoseinään. En kyllä tiedä onko levyistä mitään hyötyä taloudellisesti? Saksalaisilla on muutenkin omituisia käsityksiä lämmityksestä ja huoneiden eri lämpötiloista eri vuorokauden aikoina, mutta siitä enemmän juttua myöhemmin.

Nixon kävi torstaina luokan kanssa teatterissa (Theater Mönchengladbach) katsomassa näytelmän ”Der Zauberer von Oz” eli Ozin taikuri. Jokainen vähänkään lukenut ihminen voi päätellä että kyseessä oli näytelmä kirjasta ”Ihmemaa Oz”, joka muuten tuli luettua Nixonille alle kouluikäisenä iltasaduksi. Poika muistaa vieläkin ”kammottavat pyöräihmiset.” Näytelmän arvostelu löytyy täältä saksaksi.

Näytelmä oli kuulemma osaksi musikaali ja taikuriesitys. Hyviä näyttelijöitä olivat pojan mukaan pohjoisen hyvä noita, jota esitti saksalainen tunnettu näyttelijär, ja Linnunpelätin. Totoa puolestaan esitti ihan oikea robottikoira. Nixon ymmärsi näytelmän hyvin saksaksi, ja jopa tunnuslaulu jäi soimaan päähään. ” Irgendwo über dem Regenbogen ” eli kansainvälisemmin tunnettu laulu ”Somewhere over the rainbow.”

Somewhere Over The Rainbow

Somewhere over the rainbow way up high
Theres a land that Ive heard of once in a lullaby
Somewhere over the rainbow skies are blue
And the dreams that you dare to dream
Really do come true

Blogi jää tauolle

Laitan blogini joksikin aikaa jäähylle, koska tällä hetkellä tuntuu siltä, että kirjoittamisesta on tullut lähinnä ikävä velvollisuus ja kirjoittamisen ilo on kadonnut matkan aikana kokonaan. Toisaalta tämä voi olla myös syysmasennusta. En tiedä kumpaa, mutta tauko on nyt paikallaan.

Lisäksi alkoi tuntua siltä, etten halua pitää tätä enää julkisena blogina, joten sukulaisille ja ystäville tiedoksi, että tämä blogi muuttuu salasanan taakse ja salasanan saa minulta sähköpostitse luultavasti tämän viikon perjantaihin mennessä tai myöhemmin ensi viikolla. Eli meidän perheen kuulumisten kirjoittelu jatkuu pienen tauon jälkeen salasanan takana.

Lisäksi haluan kiittää kaikkia ihania lukijoitani ja kommentoijia. Ehkä tapaamme vielä toisen blogin merkeissä blogistaniassa.

Auf Wiedersehen!

Pitkä viikonloppu

Kirjoitan melkein aina viikonlopun postaukset jälkikäteen, mutta toisaalta on mukava aloittaa ankea maanantaiaamu viikonloppua muistellen. Vaikka eipä pitkässä viikonlopussamme kovin paljon muistelemista kertynyt. Se kului lähinnä laiskotellessa ja elokuvia katsellessa. Lostin kolmas kausi pyörähti käyntiin perheessämme torstaina, ja lauantaina katsoimme yhdessä saksalaisten tuottaman perikato-elokuvan, joka kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä Traudi Jungen (Hitlerin sihteeri) näkökulmasta katsottuna. Se oli todella mukaansa tempaava tositapahtumiin perustuva elokuva. Kiitos H:lle vinkistä. Katsoin myös viidennen kauden Todella upeeta- komediasarjasta. Minusta on luultavasti tullut huumoritajuton kärttyisä vanha akka, koska Patsyn ja Ednan toilailut eivät kirvoittaneet enää kuin vaisun hymyn kasvoilleni. Sen sijaan Simpsonien keltainen perhe kutkutteli jälleen kerran nauruhermoja. Ehkä tilanne ei ole minun kohdaltani vielä aivan toivoton. Nixon puolestaan ahkeroi viikonloppuna ja valmistautui viikon päästä järjestettävään isoon saksankielentestiin.

Kuvassa Patsy poseeraa Madame Tussaudin vahakabinetissa vuonna 2006 keväällä.

Perjantaina kävimme ostoksilla Centrossa, joka osoittautui Itäkeskuksen tyyliseksi ostoshelvetiksi. Jos ostaminen ei jostain syystä innosta niin, Centron läheltä löytyy muutamia ajanviettopaikkoja kuten Sea Lifen merimaailma ja pieni huvipuisto. Tällä kertaa ostimme uudelle kameralle kantolaukun sekä kannettavaan dvd:en antennin. Antennin avulla voi kuulemma katsoa anopin luona tv:tä sängyssä. Luultavasti se oli tarpeellinen ostos. Ihmeen kärsivällisesti mieheni jaksoivatkin istua kävelykadun penkillä, sillä aikaa kun kävin ihastelemassa syksyn kenkämuotia mm. Deichmanissa ja tarttuipa mukaani alennuksessa olleet musta pitkähihainen bolero, löllövatsan peittävä mustaharmaa kukallinen t-paita ja punaiset muovihelmet (yht.25 €). Siskon vauvallekin löytyi söpö vakosamettinen asukokonaisuus. Centrosta suuntasimme lounaan jälkeen koottavien huonekalujen taivaaseen eli Ikeaan.

Miesten otsanahka alkoi kiristyä vasta koottavien keittiöiden -osastolla. En tiedä nousiko verensokeri liian ylös syömistämme tacoista, vai koetteleeko yli neljän tuntia kestävä shoppausmaratoni liikaa miesten hermoja. Juoksinkin suurempaa perhedraamaa välttääkseni suoraan kangasosastolle. Tarkoitus oli ostaa verhokangasta olo- ja vierashuoneeseen, mutta juuri etukäteen valitsemani kankaat oli myyty loppuun, ja ei ollut aikaa miettiä uusia vaihtoehtoja. Miehet eivät ymmärrä sitä, kuinka monta tekijää on otettava huomioon kankaita valittaessa: valon läpäisevyys, ommeltavuus, haluttu tunnelma, sisustuksellisuus jne. Sain sentään napattua keltaiseen ostospussiin: mustavalkoisia tyynynpäällisiä, mustan torkkupeiton, mustavalkoiset koivupaneeliverhot ja listat sekä valkoiset suojaruukut. Huomasitte varmaan, että minulla on menossa joku mustavalkoinen kausi, jonka koin viimeksi teini-iässä. Silloin vaatteet olivat mustia, kynsilakka oli mustaa, musiikki oli mustaa ja huonekalut valkoisia, joten olen varmaan nyt siirtymässä keski-iän kriisiin.

Loppujen lopuksi hymykin ilmestyi kasvoille, kun Nixon älysi ostaa Ruotsi-kaupasta kotimatkaa varten Alladinia. Tosin ärsyyntymisviisari heilahti jälleen uhkaavasti punaisen puolelle, kun havaitsimme, että Maraboun väki oli päättänyt poistaa parhaimman konvehdin (Noisetten) rasiasta. No, elämässä ei aina saa mitä haluaa!

Hauskaa maanantaita!

Datiivilaulu

Nixon keksi kokeeseen lukiessaan datiivilaulun (sävelmänä Jaakko kulta).

Aus, bei, mit, nach.
Aus, bei, mit, nach.

Seit, von, zu.
Seit, von, zu.

Alle mit dem dativ.
Alle mit dem dativ.

Dem, den, der.

Löytyykö teiltä muita muistisääntöjä saksankielen opiskelua varten?

Kissakuvahaaste 42: Matkalla

Kissakuvahaasteen teemana oli tällä viikolla "matkalla". Kuvat on tällä kertaa lavastettu lihatikkujen avustukselle, vaikka olisi se onnistunut ilman houkutteluakin. =) Halusin tuoda esiin sen, että meidän kissa rakastaa lentomatkailua ja vihaa yli kaiken autossa matkustamista. Meillä ei ollut valitettavasti yhtään kuvaa Helgan lentomatkasta. Manipuloidussa kuvasarjassa Helga sujahtaa onnellisena lentokoppaan (huomatkaa kuinka pienen sen täytyy olla mahtuakseen istuimen alle), sen sijaan Helga täytyy puoliväkisin tunkea huomattavasti isompaan automatkustuskoppaan. Lisäksi varoituksen sana kaikille kissan kanssa lentäville: Feliwayn feromonisuihkepulloa ei saa kuljettaa lentoteitse sen alkoholipitoisuuden vuoksi, ei edes ruumassa.

Joko lähdetään?
Jee! Odota vähän niin pääsen matkustusvalmiuteen.
Valmiina ollaan!