Neljä pitsaa, kiitos!

Tilasimme juuri äsken neljä isoa pitsaa kotiin ja saimme kaupan päälle ilmaisen valkkaripullon suuren tilauksen johdosta? Hieman aiemmin pitsatilauksen yhteydessä puhelimen toisessa päässä ollut pitsayrittäjä ei meinannut millään ymmärtää sitä, että tilaamme kotiin neljä listan isointa ja kalleinta pitsaa (noin 7 euroa) vaan yritti sinnikkäästi ehdotella Margaritoja. Kuka nyt pelkällä juustolla ja tomaattikastikkeella kuorrutettua vehnäplättyä syö? Emme ainakaan me! Suomessa meillä oli tapana tilata viikonloppuisin pitsabuffee (4-5 erilaista pitsaa) kotiin. Mässytimme pitsoja sitten koko viikonlopun ja joskus jopa maanantaina töissä, mutta mikä parasta silloin ei tarvinnut tehdä ruokaa viikonloppuna. Perheessämme tällaista tilannetta sanotaan isännän keittiövuoroksi;).

Tähän mennessä olemme kokeilleet jo varmaan toistakymmentä eri pitseriaa siinä toivossa, että jostain löytyisi pitsaa, jota ei ole kuorrutettu täkäläiseen tapaan tuplajuustolla ja täytteitäkin voisi löytyä enemmän kuin yksi per pitsa ja se toinen täytekin voisi olla jotakin muuta kuin pinaattia. Tällä kertaa pitsat osoittautuivat mukiinmeneviksi ja ilmainen viinipullokin oli kiva yllätys. Saimme tänään parhaat saksalaiset pitsat tähän mennessä ja yritys on nimeltään PizzaBella. Suosittelen!

P.S. Kirjoitan eilisestä ottelusta huomenna tai ylihuomenna. Luvassa on videokuvaa paikanpäältä.

Paloharjoitukset

Nixonin koulussa oli tänään paloharjoitukset. Poika oli luokan edessä lausumassa verbirunoa, kun kesken viimeisen lauseen palosireenit pärähtivät soimaan ja ihmiset juoksivat ulos luokasta. Ensin Nixon säikähti ja ryntäsi muiden perään, mutta huomattuaan ettei liekkejä tai savua näy missään, hiljensi vauhtinsa kävelyksi ja astui viimeisenä oppilaana ulos pihalle. Muut oppilaat olivat pihalla aivan paniikissa ja ihmettelivät Nixonin hitautta: ”Sähän olisit voinut vaikka jäädä liekkeihin?”. Poika puolestaan ihmetteli, miksei paloharjoituksesta kerrottu etukäteen kuten Suomen koulussa.

Poika pitää suomalaisen pokerinaaman tilanteessa kuin tilanteessa; aina yhtä vakavana ja rauhallisena, kun muut juoksevat kuin päättömät kanat karkuun hätätilanteessa. Poikahan käyttäytyi tilanteessa erinomaisen hyvin; pysyi rauhallisena, arvioi tilanteen vaarallisuuden ja käyttäytyi sen mukaisesti. Osittain pojan rauhallisuuteen em. tilanteessa voi vaikuttaa se, että Suomessa ei yleensä tapahdu minkäänlaisia vakavia kriisejä kuten pommiattentaatteja, joten poika on tavallaan tuudittunut ehkä valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Mehän emme enää elä korvessa (maailmanlaajuisesti katsottuna), jossa suurin murheenkryyni on tällä hetkellä pari potilasta murhannut hoitaja vaan keskellä monikansallista kuhisevaa Eurooppaa, johon mahtuu niin hyviä kuin todella pahoja ihmisiä. Esimerkiksi Frankfurtin pommi-iskun suunnittelijat saatiin kiinni meidän osavaltiostamme ja naapurikaupungissa oli vähän aikaa sitten verinen Italian mafiaryhmittymän välien selvitys.

Tätä kirjoittaessani sain mieheltäni tekstinviestin Münchenistä, joka oli lähetetty kuusi tuntia sitten (ja viikko sitten viesti ei saapunut perille ollenkaan). Poliisi varmaan tarkkailee ulkosaksalaisten puhelinliikennettä;) Täällähän käsitellään parhaillaan lakiehdotusta, joka sallisi tietoliikennetarkkailun ilman tarkempia lupia mm. terrorismin kitkemiseksi. Seuraavaksi siirrymme painajaismaisista uhkakuvista viihdyttävään urheiluun. Illalla menemme seuraamaan jääkiekko-ottelua (Metro stars vs Adler Mannheim) ISS-Domelle ja otteluraportti on luettavissa täältä huomenna.

Urheilutoimittajaa leikkivä kotirouva toivottaa lukijoilleen hyvää viikonloppua ja muistakaa lukea ”henkeäsalpaavan jännittävä” jääkiekkoraportti huomenna, sillä varauksella että, pääsen ajoissa sängystä ylös, sillä kymmenen aikaa illalla pitäisi vielä notkua (sovittu tapaaminen) maailman suurimmalla baarikadulla eli Altstadissa, joten ilta voi kestää tavallista pidempään ja ylösnousu aamulla voi olla tavallista tuskallisempaa.

Nomen est omen

Nixon sai eilen selitellä koulussa luokkakavereilleen, miksi hänellä on niin monta etunimeä. Mikä oli melkoinen yllätys, että maailma on tosiaan täynnä ihmisiä, joilla on käytössä vain yksi etunimi? Nixonin lisäksi vain korealaisilla oppilailla on useampi kuin yksi etunimi. Saksassa etunimien määrää ei ole rajoitettu, joten lapselle voidaan antaa kuten Suomessakin kolme etunimeä, mutta säännöt ovat jossain suhteessa tiukempia kuin Suomessa. Esimerkiksi paikannimet eivät kelpaa etunimeksi (Paris, Saana) tai tavallisia kielen sanoja, joita ei mielletä nimiksi (Tuuli, Meri, Vilja). Nimen on myös osoitettava lapsen sukupuoli, vaikka mm. Maria nimeä käytetään täällä myös miehellä. Suomessahan on käytössä lukuisia sukupuolisesti neutraaleja nimiä kuten Rauni ja Kaino.

Tämän artikkelin (pdf) perusteella suosituimpia pojannimiä Saksassa ovat Alexander, Maximilian, Paul, Leon, Lukas, Jonas, Niklas, Tim, David ja Luca ja vastaavasti suosituimpia tytönnimiä ovat Marie, Sophie, Maria, Anna, Anne, Laura, Lea, Katharina, Sarah, Julia ja Lena. Suosituimmat etunimet kuulostavat kovin tutuilta ihan kuin ne olisi poimittu suomalaisen päiväkodin eteisen kumisaapasrivistöstä (saappaiden sisälle merkitään omistajan nimi);). Ihmisten nimet muuttuvat muodin ja ajan mukana yhä kansainvälisemmiksi kaikkialla Euroopassa. Toivottavasti suomalaiset perinnenimet kuten Urhot, Päiviöt, Saanat ja Merituulet eivät vielä kokonaan vaivu historian hämärään. Loppujen lopuksi etunimemme eivät tuota vaikeuksia Saksalaisille, mutta sukunimemme onkin sen sijaan erittäin hankalasti kirjoitettava ja lausuttava (variaatioita löytyy laidasta laitaan, ja jotkut ovat todella hauskoja). Kaikki myös hymähtelevät kissamme nimelle Helga, joka on hyvin perinteinen saksalainen naisennimi. En tiedä, onko täällä sopivaa antaa eläimille ihmisen nimiä kuten kotimaassa, mutta en ole vielä kuullut yhtään negatiivista kommenttia asiasta.

Tiedän, että yhdellä vakiolukijoistani on kohta edessään vaikea päätös - Mikä lapselle nimeksi? Koska leikillisesti ehdottamani Vieno Viivi ja Mainio Manne eivät iskeneet kipinää, niin kokeile vaikka nimikonetta ja katso seuraavat linkit, ellet ole jo niitä löytänyt:) Käykää muutkin katsomassa, varsinkin nimien historia oli kiehtovaa luettavaa ja suomalaiset luontonimet ovat yllättivät kauneudellaan ja lukumäärällään.

Täältä löytyy kattava paketti tietoa suomalaista etunimistä (harvinaiset nimet, luontonimet, nimet eri vuosikymmeniltä, yhdistelmänimet jne). Tampereen yliopiston sivuilta löytyy tietoa etunimien historiasta. Historismi.Netistä löytyy vanhojen vieraskielisten etunimien kansanomaisia suomennoksia. Suosituimmat eurooppalaiset nimet syntymävuoden perusteella löytyvät tilastokeskuksen sivuilta, josta on myös suoralinkki väestörekisterikeskuksen nimipalveluun.

Kissakuvahaaste 34: Nenä

Kissani nenä

havannoi taivasta ja

haistaa tuulenkin.

Runosuoni sykki tänään, joten laitoin haastekuvan esittelyn haikun muotoon.

Suunnitelmia ensi vuodeksi

Tänään tuli hoidettua netin kautta poissaoloilmoitus yo:n syyslukukaudeksi ja läsnäoloilmoitus kevätlukukaudeksi. Tenttilistan mukaan lähes kaikki suorittamatta olevat tentit ajoittuvat kevätlukukaudelle, joten ensi vuonna lennetään aika usein kotimaahan ja takaisin. Kevätlukukausi antaa myös mahdollisuuden osallistua kesätentteihin, joita en todellakaan odota innokkaasti (kesä+matikka=migreeni). Onneksi oman tiedekunnan tentit on perjantaisin, joten voitaisiin käydä vaikka porukalla teatterissa ja muissa aktiviteeteissa. (Kalenterit esiin tyttäret;))

Syksy kuluukin siinä kun kaivan naftaliinista luentomuistiinpanot ja laskimen, virittäydyn oikealle aallonpituudelle ja yritän jotenkin saada käsiini tenttikirjat. Ulkopuolisen silmin voi kuulostaa vähemmän houkuttelevalta tuo itseopiskelun ihanuus, mutta onhan jotakin "oikeaa tekemistä" pitkiksi päiviksi, kun ainainen ruoanlaitto, siivoaminen, hömppäkirjojen lukeminen, sisustaminen, shoppailu ja netissä pyöriminen alkavat jo pikku hiljaa tympimään.

Syyskauden vaatteet

S:n pyynnöstä esitellään viime viikonloppuna ostetut syyskauden vaatteet. Tänä syksynä kotirouva pukeutuu ruskeaan pusakkamalliseen taksinkuljettajien nahkatakkiin ja sujauttaa jalkaansa ruskeat rusetilla koristetut nilkkurit. Farkut kurotaan kiinni ruskealla nahkavyöllä, jossa on pronssin väriset punokset. Metallinkiilto on edelleen suosittua asusteissa. Tehosteväreinä kotirouva suosii tänä syksynä petrolinsinistä ja murrettua violettia. Pitkä turkoosi-violetti-ruskea-kaulakoru yhdistää asut toisiinsa harmonisesti. Violetit saappaat ovat alekorin löytö muutaman vuoden takaa.

Shoppailua

Perjantaina lähdin heti keskipäivän jälkeen shoppailemaan. Yleensä valmistaudun tekemään ruokaa tähän aikaa päivästä, koska Nixon on tulossa hirmunälkäisenä koulusta (täällä ei tarjota ilmaista kouluruokaa kuten Suomessa). Sovimme siis aiemmin edellisenä päivänä Nixonin kanssa, että tapaamme koulun jälkeen keskustassa ja syömme sitten yhdessä lounaan Burger Kingissä

Itse asiassa koko juttu lähti liikenteeseen siitä, että sain mieheltäni Suomen tuliaiseksi anopin osoitteeseen tulleen minulle henkilökohtaisesti osoitetun H&M kuvaston. Selasin kotona katalogia ja ihastelin melkein kokonaisen viikon ihanan pehmeitä villaneuleita ja kaikissa syysväreissä hehkuvia vaatteita. Rakastan syksyä, sen ihania maanläheisiä värejä ja kerrospukeutumista! Tyhjensin jopa vaatekaapinkin ja lajittelin syksyvaatteet kolmeen pinoon; a) en käytä, b) ehkä käytän ja c) käytän, ja kuinka ollakaan pino c oli kaikista matalin (Na ja, pino a oli myös melko matala). Tosiasiassa shoppailen aika harvoin naispuoliseksi ihmiseksi, mutta täällä ei auta kulkea nyppyisessä villapaidassa ja littaan astutuilla kengillä, jos haluaa saada kunnon palvelua tai yleensä missään muualla (valitettavasti).

Shoppailukierroksen ensimmäisenä kohteena oli kotikaupungin suurin ja kaunein H&M –tavaratalo. Kiersin koko tavaratalon kahteen kertaan läpi enkä löytänyt katalogin sisältämää tummanharmaata villatakkia, leijonankeltaista neulepaitaa, vajaalahkeisia harmaita housuja, harmaata neuleliiviä, kirsikanpunaista toppia tai sinistä poolopaitaa. Mikä pettymys! Ainoastaan neulepaidan ja poolopaidan olisi löytänyt muun värisenä, mutta halusin juuri ne värit, jotka siis oli tarkkaan suunniteltu minun kleiderschrankia (vaatekaappia) varten; kyseinen tarkkaan mietitty suunnitelma oli viikon kestävän katalogin selailun tulos. Lähdimme sitten valumaan Altstadia kohden, jos vaikka jostain muusta alhaisemman hintatason liikkeestä löytyisi jotain päälle pantavaa. Köön yli mentäessä huomasin MaxMaran liikkeessä miltei samanlaisen villatakin kuin H&M:ssä, mutta hinta oli nelinkertainen. En siis ymmärrä, miten joku voi maksaa samankaltaisesta tavarasta moninkertaisen hinnan. Loppujen lopuksi aasialaiset työntekijät neuloo yhden riisikupin päiväpalkalla ne MaxMaran kuteetkin kuten H&M:kin

Promedesta löysin sitten aivan ihanan ruskean pusakkamallisen nahkatakin (maksoi saman verran kuin MaxMaran villapaita). Takki oli kuitenkin (vielä) liian kallis, joten jäin miettimään asiaa ja lähdin kiertelemään muita kauppoja. Nixon löysi lopulta itselleen poistomyynnistä 60-luku tyylisen the Beatlesin bändipaidan. En ymmärrä keneltä poika on oikein musiikkimakunsa perinyt? Ei ainakaan minulta? En pidä erityisemmin Beatlesista enkä Aleksis Kivestä ja monesta muustakaan in-jutusta. Lopulta kävin ostamassa sen h#n nahkatakin, kun se kutkutteli ajatuksissa koko ajan. Miehen edesmennyt sukulainen, jonka hautajaisissa mies oli viikko sitten, sanoi minulle aikoinaan, että kannattaa aina ostaa se mitä todella haluaa, muuten kaduttaa /enintään/ loppuelämän ajan. Minähän uskon aina ekonomin sanaan talousasioissa kuten lääkärin neuvoihin terveysasioissa. Olen katunut mm. aina sitä, että en ostanut Lontoon Libertystä sitä ihanaa pyjamaa. Elämähän on loppujen lopuksi kuin lyhyt pieraus kärpäsen p#stä, ja toista ei tule vaikka haluaisikin, joten on elettävä päivä kerrallaan ja nautittava ohikiitävistä hetkistä.

Takin lisäksi ostin Madonnasta (paikallinen Fiorellan tyylinen liike, jossa koko L on /ehkä/ sopiva normaalipainoiselle naisihmiselle) ruskean paidan ja turkoosi-ruskean kaulakorun, jotka eivät maksaneet yhteensä kuin alle 15 €. Sisustuskaupasta (sorry, en muista nimeä, mutta aivan ihana ja edullinen liike, laitan nimen esille myöhemmin) ostin alennusmyynnistä kahdeksan kappaletta kellanvihreitä katelautasia hintaan 0,50 €/kpl. Olen aina ”haaveillut” katelautasista, joita meikäläistä hienommissa piireissä käytetään lautasten alla tuomassa väriä kattaukseen. Nyt vain haluaisin kylään sen verran ihmisiä, että saan pröystäillä uusilla katelautasilla ja vanhalla häälahjaksi saadulla kahdeksan hengen ruokakalustolla. P.S. Ruokani on kuulemma ihan syötävää.