Nixonilla on venäläisiä kavereita. Monella suomalaisella on valitettavan negatiivinen asenne venäläisiä kohtaan. Pappani, talvisodan sotaveteraani, muistutti aina jälkikasvuaan: ”
Ryssä on aina ryssä vaikka voissa paistaisi”, toisaalta papan asenteen ymmärsikin, varsinkin kun on tuijottanut venäläiseen kiväärin piippuun omassa isänmaassaan.Papan puheista huolimatta minut on kasvatettu avarakatseiseksi ja suvaitsevaiseksi ihmiseksi, joka kunnioittaa kaikkia ihmisiä riippumatta hänen sosiaalisesta statuksesta, syntyperästä tai uskonnosta. Ja tiedän, että olen onnistunut myös kasvattamaan yhden suvaitsevaisen ihmisen lisää tähän alati eriarvoistuvaan maailmaan.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä tai osannut asettua niiden ihmisten nahkoihin, jotka arvostelevat toisia ihmisiä aatteen, työn, koulutuksen, syntyperän tai uskonnon perusteella. Kouluja käymättömän ihmisen asenteen ehkä ymmärtää jollain tavalla, mutta vähänkin lukeneemman ihmisen (joka on suorittanut suomalainen peruskoulun ) suvaitsemattomuutta on vaikea ymmärtää ja kaikista vaikeinta on ymmärtää tätä enemmän lukeneen ihmisen mustavalkoisia ajatuksia muista ihmisistä. Sivistystä ei löydy kirjoista vaan ihmisestä itsestään ja se on ainakin osittain kasvatuksen tulosta. Kulttuurierot ovat rikkaus ja jokaisesta kulttuurista (ja ihmisestä) löytyy aina jotain hyvää, vaikka kaikkea ei tarvitsekaan hyväksyä (sharia-lakia yms). Olen onnellinen pojan puolesta, että hänellä on mahdollisuus tutustua eri kulttuureista tuleviin nuoriin (ennen kuin heistä tulee jäykkäniskaisia laput silmillä olevia omaan napaan tuijottavia aikuisia) sekä katsomaan kulttuurillisen ja sosiaalisen pintasilauksen alle ja hyväksymään ihmisen omana itsenään sekä rikastamaan omaa elämäänsä muualta tulleilta vaikutteilla.
Pojan koulussa oppilaat tulevat ympäri maailmaa: Koreasta, Kiinasta, Turkista, Espanjasta, USA:sta, Puolasta, Albaniasta jne. Luokkahan on kuin minikokoinen kulttuurien sulatusuuni. Ja arvaatteko mitkä kansallisuudet tulevat toimeen parhaiten keskenään? Yllätyksenä tämä tuli minullekin, mutta puolalaiset, venäläiset, (korealaiset) ja suomalaiset viihtyvät toistensa seurassa. Kaikilla on samankaltainen melankolinen kulttuuritausta ja asenne elämään on yllättävän samanlainen kuin suomalaisilla. Korealaiset ovat suluissa, koska kulttuurilliset erot ovat suuria, mutta vapaanajanvietto ja asenne ovat yhteneviä (musiikkimaku, elokuvat, opiskelumotivaatio jne.). Tämä menee suvaitsemattomuuden piikkiin, mutta kulttuuristereotypioista ei vain pääse eroon. Pojan mielestä jenkki on kuulemma liian pinnallinen, espanjalainen kärsii verbaalisesta ja fyysisestä ylivilkkaudesta ja albanialainen on kasvanut tynnyrissä. Niinhän se on, että kulttuuriltaan ja asenteiltaan samanlaiset ihmiset kerääntyvät yhteen kaikkialla: punkkarit, gootit, helluntailaiset, vapaamuurarit, martat jne; ja piiri pieni pyörii…
Kaverin myötä Nixon on tutustunut venäläisen kulttuurin ja kielen lisäksi myös elintarvikkeisiin. Oberbilkissä on Neo-markt (kauppa), jossa myydään vain venäläisiä tuotteita kuten lehtiä, kirjoja, elokuvia, ikoneja ja elintarvikkeita. Pojan mukaan kaupan lihatiskiltä löytyy suomalaisille tuttuja tuotteita kuten savupalvikylkeä ja lämminsavulihaa, joka kuulemma maistui aivan kotimaisen palvaamon savustamalta lihalta. Eilen Nixon toi kotiin venäläisiä herkkuja (ks kuva): pussillisen suklaalla päällystettyjä rahkapatukoita (jäätelön tapaisia tuotteita), joita on saatavissa eri makuisina, ja pussillisen pelmeneitä (pieniä jauhelihapiiraita). Nixonin kaverin äidin ohjeen mukaan pelmenit keitetään suolavedessä ja tarjoillaan mielellään keiton kera (pelmenit ja keitto asetetaan tarjolle eri astiaan). Rahkapatukat ovat aivan ihania, jos tykkää vähän happamemmista mauista (i like). Patukoiden kääreessä on jotenkin tutunnäköinen piirroshahmo ( Pinokkio?). Olen varmaan lapsena nähnyt televisiosta venäläisen piirrosfilmin, jossa hahmo on seikkailut. Minä pidin lapsena kaikista venäläistä ja tsekkiläisistä piirretyistä sekä nukkeanimaatioista. Nalle Luppakorva oli pikkukakkosen parasta antia Ransun ohella, aivan ihana. <3
Meidän linssilude (ei Helga) vaan Nixon pääsi eilen saksan televisioon (WDR-kanavalle). Kanava kuvasi ratikassa Nixonia ja muita matkustajia sekä yritti haastatella poikaa, mutta Nixon kieltäytyi heikkoon kielitaitoon vedoten. Poika onnistui Suomessakin aina pääsemään ylen paikallisuutisiin. Hän on ollut nuoresta iästään huolimatta jo enemmän kuin sen Warholin viisi minuuttia julkisuudessa. ;)
