M erimuseossa

Kaksi viikkoa sitten kävimme Aquazoossa, joka on kaupungissamme oleva luonnonhistoriallinen museo ja meriakvaario. Eri kalalajeja oli nähtävillä satoja; sokeista värittömistä luolassa elävistä kaloista vinhasti uiviin tappajiin, haihin. Kalojen lisäksi akvaariossa oli myös rapuja, merisiilejä, meduusoita ja koralleja. Akvaariot olivat kiehtovan kauniita ja värikkäitä; etenkin meduusat valloittivat herkällä kauneudelleen lipuessaan hitaasti tummassa vedessä. Kalojen lisäksi sai ihailla muitakin meri- ja vesieläimiä kuten pingviinejä, hylkeitä ja krokotiilejä. Krokotiilejä pääsi katsomaan lähes kosketusetäisyydeltä matalan aidan takaa.

Aquazoo

Piraijaparvi; sieviä kullanhohtoisia kaloja

Krokotiili tai alligaattori; luultavasti jälkimmäinen

Kilpikonnia; kuka tuijottaa ja ketä?

Museossa oli myös iso elävä kokoelma erilaisia trooppisia hyönteisiä; suurimpia torakoita ja hämähäkkejä joita olen ikinä nähnyt ja pienenpieniä värikkäitä nuolisammakoita. Lisäksi paikasta löytyi sekalainen kokoelma erilaisia eläinlajeja: käärmeitä, mangnusteja ja muita jyrsijöitä. Eläinkunnan lisäksi esillä oli fossiileja kuten tyrannosaurus rexin pääkallo yms. Hännänhuippuna oli vielä pieni geologinen näyttely erilaista kauniista kivilajeista. Paikassa riitti nähtävää koko päiväksi. Museon ulkopuolellakin riittää nähtävää, sillä se sijaitsee aivan laajan puistoalueen (Nordpark) sydämessä.

Heinäsirkkoja suvunjatkamispuuhissaan

Iso ja hengetön Tarantulla

Kalkkarokäärme kerällä ja valmiina hyökkäämään

Museokierroksen jälkeen suuntasimme perinteisesti Altstadiin syömään. Edellisenä viikonloppuna kävimme syömässä suositellussa korealaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin erittäin hyväksi ravintolaksi, vaikka listalla oleva erittäin tulinen mustekalakastike oli kaikkea muuta kuin tulista. Paikasta sai ”ilmaiset” alkupalalautaset, jotka sisälsivät seitsemää eri sorttia korealaisia erikoisuuksia aina marinoidusta tofusta chim chiin. Kerrankin aasialaista ruokaa, joka maistuu muulta kuin kiinalaiselta tai thaimaalaiselta. Tänä viikonloppuna teki vaihteeksi mieli intialaista ruokaa, mutta eksyimme oikealta kadulta ja löysimme intialaisen ravintolan sijasta tähän mennessä parhaan saksalaisen ravintolan. Ruoan lisäksi paikasta sai erinomaisen hyvää Altia, joten sinne raahaamme tulevaisuudessa kaikki vieraamme syömään.

Ensilumi, pois suli...

Viime lauantaina (2.2.2008) oli yön aikana satanut lunta, ja lumisade jatkui vielä jonkin aikaa päivällä. Ihanan isoja ja pehmeitä lumihiutaleita, jotka tosin sulivat heti maassa. Kuva on jokseenkin hämäräpuoleinen ja mitäänsanomaton, mutta en jaksanut karnevaaliväsymyksessä juosta miljoonaporrasta alas kadulle hyviä kuvauskohteita etsimään. No, olkoon kuva todisteena, että täälläkin sataa lunta, ainakin kerran vuodessa. Eipä Suomessa moista hehkutusta saanut aikaan kuin talven ensilumi.

Tulppaanisunnuntaina

Tänään kaupungilla näytti tältä. Video tökkii aika pahasti, mutta koittakaa kestää!

Karnevaalien välipäivä

Miehen kanssa käväisimme tänään kaupungilla, jossa oli jopa tavallista viikonloppua hiljaisempaa. Ainoastaan muutama innokas pelle ja merirosvo seikkailivat kaupungilla eksyneen näköisinä. Nixon tosin jo varoitteli kotiin tullessaan, että tämä päivä on karnevaaliviikonlopun krapulasta toipumispäivä. Nixonin koulun opettajatkin olivat tänään krapulassa, ja tunnustivat sen myös oppilailleen. Tässä on taas yksi huomattava ero Suomen ja Saksan välillä. Suomessa asiasta olisi noussut valtava kohu, että kansankynttilä tunnustaa julkisesti juopotelleena, kun se täällä on normaaliin elämään kuuluva ymmärrettävä hairahdus

Huomenna on Nelkensamstag (neilikkalauantai), jolloin juhliminen alkaa uudestaan uusin voimin. Illalla kuuden maissa lähdemme katsomaan kun, naisiksi pukeutuneet miehet ottavat mittaa toisistaan Kö:llä ja kilpailevat eri tehtävissä. Koko kilpailun voittaja saa ruhtinaalliset 111,11 euroa, mutta hauskanpitohan se on tärkeintä, ei palkinnon suuruus. Eilisestä naistenkarnevaalista sen verran, että silloin tarjoillaan luumutäytteisiä munkkeja sinapin tai sahajauhon kera. Sahajauhojuttua en minäkään ymmärrä, mutta on tyydyttävä sanakirjan suomennokseen, koska kukaan natiivi ei ole tässä lähellä selittämässä jutun juurta.

Tässä on linkki kotikaupunkimme karnevaalisivuille ja youtubesta löytyneeseen karnevaalivalssiin (1930-1940), jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Am Rosenmontag bin ich geboren,
am rosenmontag in Mainz am Rhein,
bis Aschermittwoch bin ich verloren,
denn Rosenmontagskinder müssen närrisch sein

Naistenpäivä

Tänään klo 11.11 alkaa koko viikonlopun kestävä karnevaali, joka huipentuu maanantaina (Rosenmontag) pidettävään karnevaalikulkueeseen. Kellon aika 11.11 viittaa marraskuun 11. päivään, jolloin varsinainen karnevaaliaika alkaa, ja se kestää aina ensi viikon tuhkakeskiviikkoon, jolloin puolestaan alkaa pääsiäiseen asti kestävä paasto. Tällöin ihmiset tekevät itselleen lupauksia, kuten kieltäytyvät karkeista tai alkoholista aina pääsiäiseen asti. Karnevaaliaika kuvastaa hyvin saksalaisten iloista elämänasennetta ja toisaalta katolilaista perinnettä: kirkollisia juhlapäiviä juhlitaan kunnolla ja varsinkin nyt kun on edessä pitkä (kuusi viikkoa) ja synkkä paastoaika. Rosenmontag nimi ei muuten tule ruusuista (joita heitellään karkkien ohella karnevaalikulkueesta yleisölle) vaan verbistä rasen = riehua. Siinä oli vähän taustatietoa tästä monipäiväisestä juhlasta ja nyt tähän päivään.

Tänään on Weiberfastnacht (naistenkarnevaali), joka on nimensä veroinen naistenpäivä. Naiset saavat tehdä koko päivän mitä ikinä haluavat ja miehet eivät saa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Naisilla on myös oikeus leikata tänään kaikilta miehiltä kravatit poikki, jos kravattia ei löydy kaulasta niin kengännauhat. Varaudunkin tähän päivään ja etsin miehelleni töihin rumimman kravatin minkä löysin kaapin kätköistä, kun nauhattomilla kengillä on vaikea kävellä suoraan töistä ensimmäiselle oluttuopilliselle. Miksihän minä tänään miestäni passaan, kun hänen pitäisi totella minua? Kravatinleikkuun lisäksi kaikilla naisilla on oikeus suudella ketä tahansa tapaamaansa miestä. Hmm…pitäisikö lähteä kaupungille?

Naapurikaupungin sivulta löytyi kuvagalleria viime vuosien karnevaaleista, missä on esimakua teille ennen kuin pääsen siirtämään omat kuvani ja tunnelmani tänne.

Uusi vuosi ja uudet lupaukset?

Tapanani on tehdä uuden vuoden lupauksia, joista osa toteutuu ja osa ei, kuten useimmilla ihmisillä. Huomasin, että viimeisin postaukseni oli itsenäisyyspäivän aikoihin ja siinä välissä on tapahtunut monta muistamisen arvoista asiaa. Joten lupaan, että ensi vuonna (neljän tunnin päästä) kirjoitan vähintään kerran viikossa blogiini, sillä ihmisen muisti on lyhyt, mutta webin pitkä.

Lyhyen joululoman vietimme Suomessa. Nixon jäi vielä mummolaan ja palaa kotiin ensi viikolla. Joululoman ajaksi saimme ihanat hoitajat kissallemme. Oli mukava tulla kotiin, kun kissa kehräsi tyytyväisenä sängyllä. Saamme olla kiitollisia, että olemme aina löytäneet parhaimmat hoitajat kissallamme. Syksyinen hoitaja oli myös yliveto. Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jos eksytte joskus blogiini.

Suomessa saimme lumesta joitain pieniä näköhavaintoja, mutta sukulaisten ja ystävien tapaaminen kruunasi koko loman. Vietimme kaksi upeata jouluaattoa eri puolella Suomea. S:llä oli mahtavat Tapaninpäivän bileet. Kiitos niistä ja oli ihanaa jutella akkojen juttuja pitkästä aikaa. Loppujen lopuksi Tapaninpäivän tanssit kestivät pilkkuun saakka, ja sen jälkeen nukkumisaikaa jäi puoli tuntia ennen kotiin lähtöä, joten hotellihuone oli vähän turha sijoitus ja se nukkumispuolikin hoitui lentokoneessa. Luultavasti haisimme kuin rankkitynnyrit (mieskin oli viihteen puolella).

Nyt pitäisi laittaa maalia naamaan ja lähteä Altstadiin juhlimaan uutta vuotta. Raketteja ihmiset ovat paukutelleet jo kuudesta lähtien, mutta ei kai tässä mitään kiirettä ole?

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Patterin mittarin tarkistus

Eilen asunnossamme kävi pieni, viiksekäs ja isomahainen patterin mittarin tarkastaja, joka otti jokaisesta patterista mittarin lukeman ylös, ja vaihtoi samalla siniset mittarit keltaisiin mittareihin. Älkää kysykö, mitä eroa on sinisellä tai keltaisella mittarilla? Saamamme kuitin mukaan ehkä ensi vuonna on vuorossa punaiset mittarit (väri liittyy ehkä jotenkin asunnon ikään tai aivan johonkin muuhun juttuun josta minulla ei ole mitään tietoa). En siis tiedä lämpömittareiden väreistä mitään, ja enkä jaksa kääntää netistä löydettyä kapulakielistä informaatiota siitä. Mittareiden värin lisäksi en ymmärrä, mitä teemme tarkistuskuitilla: pitääkö se lähettää vuokraemännällemme, vai onko se vain todistus siitä, että mittarit on luettu oikein?

Itse mittareista tiedän sen verran, että ne mittaavat lämmönkulutusta haihtumisen avulla, joten voidaan olettaa niiden tarkkuuden olevan luokkaa p#stä. Lohduttavaa on se, että naapurienkin mittarit näyttävät mitä sattuu, ja maksamme kaikki (viisi perhettä) yhdessä lämmityslaskun. Täkäläiset muuten rakastavat ”energian kalleuden vuoksi ”viileitä asuntoja, mutta tässä asuntokompleksissa yksi suomalainen perhe heittää tämän vuoden kustannukset taivaaseen. Nimittäin meidän patterit ovat olleet melkein täysillä jo syyskuun lopusta lähtien. Mitäs rakentavat niin heppoisia asuntoja ettei lämpö pysy sisällä. Täällä kun ei tunneta kolminkertaisia ikkunoita tai muitakaan lämpöeristeitä.

Yleisesti ottaen Saksassa energia on kallista ja asuntojen rakenteet ovat todella surkeita, joten olemme laittaneet jokaisen patterin taakse alumiinilla päällystettyä eristyslevyä, jonka pitäisi heijastaa lämpösäteily huoneeseen eikä eristämättömään ulkoseinään. En kyllä tiedä onko levyistä mitään hyötyä taloudellisesti? Saksalaisilla on muutenkin omituisia käsityksiä lämmityksestä ja huoneiden eri lämpötiloista eri vuorokauden aikoina, mutta siitä enemmän juttua myöhemmin.

Nixon kävi torstaina luokan kanssa teatterissa (Theater Mönchengladbach) katsomassa näytelmän ”Der Zauberer von Oz” eli Ozin taikuri. Jokainen vähänkään lukenut ihminen voi päätellä että kyseessä oli näytelmä kirjasta ”Ihmemaa Oz”, joka muuten tuli luettua Nixonille alle kouluikäisenä iltasaduksi. Poika muistaa vieläkin ”kammottavat pyöräihmiset.” Näytelmän arvostelu löytyy täältä saksaksi.

Näytelmä oli kuulemma osaksi musikaali ja taikuriesitys. Hyviä näyttelijöitä olivat pojan mukaan pohjoisen hyvä noita, jota esitti saksalainen tunnettu näyttelijär, ja Linnunpelätin. Totoa puolestaan esitti ihan oikea robottikoira. Nixon ymmärsi näytelmän hyvin saksaksi, ja jopa tunnuslaulu jäi soimaan päähään. ” Irgendwo über dem Regenbogen ” eli kansainvälisemmin tunnettu laulu ”Somewhere over the rainbow.”

Somewhere Over The Rainbow

Somewhere over the rainbow way up high
Theres a land that Ive heard of once in a lullaby
Somewhere over the rainbow skies are blue
And the dreams that you dare to dream
Really do come true

Pyhäinpäivän viettoa

Tänään (31.lokakuuta) jenkeissä vietetään pyhäinpäivän aattoa eli halloweeniä. Kotisuomessa pyhäinpäivää vietetään laskujeni mukaan tulevana lauantaina 3.marraskuuta. Huomenna (1. marraskuuta) vietämme täällä pyhäinpäivää (Allerheiligen) katolisen kirkon kalenterin mukaisesti. En ole aiemmin huomannutkaan, että joidenkin yhteisten juhlapäivien viettoajat vaihtelevat maittain. Meillä ei ole mitään pyhäinpäiväperinteitä, mutta olisi mukavaa viedä kynttilä hautausmaalle jo poismenneiden rakkaiden muistolle. Kunhan löytäisin ensin hautausmaan lähialueelta.

Yleisesti ottaen pyhäinpäivän vieton täällä näkee mm. halloweenkoristeista; Altstadissa roikkui jo viime viikolla katujen yllä muoviluurankoja, ruokakauppojen hehkuvan oransseista kurpitsapinoista ja hautausmaille vietävistä kimpuista, joissa on mm. havuja, jäkälää, siemenkotia. Viime viikonloppuna televisiosta sai katsella kauhuelokuvia monta tuntia putkeen, jolloin m inäkin viihdyin harvinaisen hyvin koko illan tv:n ääressä. Loppujen lopuksi pyhäinpäivää vietetään lähes samalla tavalla kuin Suomessakin. Ehkä koristellaan hitusen värikkäämmin ja juhlitaan iloisemmissa tunnelmissa. Ensi viikolla onkin taas uusi juhlapäivä eli St. Martinstag (Pyhän Martinin päivä), jolloin kaupungilla on lyhtyjä kantavien lasten muodostamia juhlakulkueita ja myöhemmin illalla laulavat lapset kerjäävät karkkia ovelta ovelle. Siitä enemmän ensi viikolla.

Pyhäinpäivän ansiosta vietämmekin pitkää viikonloppua. Nixonilla on lomapäivinä sekä torstai että perjantai. Mieskin otti perjantain vapaaksi, niin meillä on vihdoin aikaa tutustua lähialueen nähtävyyksiin, ja ehkäpä käymme myös ostoksilla Operhausenin Centrossa, joka on iso ostoskeskus (10 500 parkkipaikkaa), ja se on kuulemma nähtävyys itsessään.

Kävimme Nixonin kanssa maanantaina ostamassa uuden toppatakin ja siihen sopivan pipon. Lämpötilat ovat laskeneet sen verran alas, etenkin aamuisin, ettei pelkällä syystakilla enää tarkene. Yhtenäkin aamuna maa oli aivan kuuran peitossa. Seuraavana päivänä Nixonin opettaja naureskeli pojan pipolle, ja kysyi: ”Tiedätkö, mitä pipossa oleva teksti tarkoittaa?” Poika puisti päätään, ja opettaja selitti, että sana tarkoittaa ihmistä, joka joutuu pakenemaan omasta kotimaastaan poliittisten tai uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi. (Mielestäni ei mikään hyvä selitys. Kaikki toisinajattelijat eivät ole pakolaisia.) Nixon tuli nauraen koulusta kotiin ja sanoi minulle: ”Katsohan, olen poliittinen pakolainen nro 75.” Meille tosin jäi epäselväksi kummalle asialle opettaja oikeastaan nauroi: Ajatukselle suomalaisesta poliittisesta pakolaisesta, vai pojallemme, joka on luokkansa ainoa kriittinen toisinajattelija?

Alla on anonyymikuva ”toisinajattelijastamme” päällään uusi takki ja pipo.

Hiihtokilpailun tunnelmia

Uusi varoittava liikennemerkki oli ilmestynyt katukuvaan; pyörätie muuttuu hiihtoladuksi.


















Lumi on maassa, lehdet puissa ja hiihtäjät valtaavat kadun.








Kilpailun osanottajamaiden liput oli ripustettu kadun varrelle.

Kilpailijat lähtevät matkaan ja taustalla virtaa harmaassa apeudessaan Rein-joki.











Hiihtokilpailut pidettiin keskellä kaupunkia. Kuvan molemmin puolin ovat hiihtoladut ja keskellä kävelykatu, jonka varrelta sai katsoa kilpailijoiden etenemistä, joka suoraan ladulta tai näytöltä.









Raatihuoneen eteen oli kasattu ylimääräisestä lumesta lapsille pulkkamäki.

Hyvä Suomi!

Bloggaus on nyt jäänyt vähemmälle ajalle, koska sain tällä viikolla uuden ihanan lelun, digikameran, ja aika on kulunut säätöjä opetellessa ”saksankielisen manuaalin turvin”. Onneksi kauppias lupasi lähettää parin viikon kuluessa postitse myös suomenkielisen oppaan. Löysin tosin netistä myös englanninkielisen oppaan, mutta tuleepahan harjoiteltua samalla saksaa. Nyt on jotain hajua objektiivin aukon suuruudesta, valotusajan pituudesta ja valon määrästä, mutta luultavasti opittavaa riittää koko elämän ajaksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen vihdoinkin löytänyt oman ilmaisukanavani, jossa tasapainottuu mukavalla tavalla tekniikka ja itseilmaisu. Minun suullani, kun ei suloisia säveliä hyräillä, kädelläni ei henkeäsalpaavia tauluja maalata tai merkittäviä romaaneja kirjoiteta, mutta ehkä elämäni aikana muutama onnistunut valokuva napataan. Toiveissa on.

Formuloista sen verran, että Kimi Räikkönen on täällä todella suosittu, jopa ennen maailmanmestaruuttaan, mikä varmaan osittain johtunee hänen edustamastaan tallista (Ferrari). Täkäläiset pitävät myös todella paljon Kimin ”Iceman” – tyylistä, jota korostavat pohjoisen hailakansiniset silmät ja puheen ihana vaatimattomuus. Ihmiset jopa tietävät hänen vaimonsa missitittelit, joita minun on vaikea muistaa: ”Olikohan se Miss Skandinavia, tai jotain sinnepäin?” Toisaalta hävettää, ettei suomalaisena tiedä moista, mutta kun minua ei ole koskaan kiinnostanutkaan ihmisten tittelit.

Huomenna menemme seuraamaan hiihdon MM-cupin osakilpailua, josta selostus tulee jossain vaiheessa blogiini, ja tietenkin hurraamme kovaa mm. Virpi Kuituselle. HYVÄ SUOMI (Kimille ja huomisen hiihtäjille)!

Saksojen yhdistymispäivä

Tänään 3. lokakuuta on Saksojen yhdistymispäivä ja virallinen vapaapäivä. Yritin tiedustella eilen opettajaltani, miten toivotetaan hyvää itsenäisyyspäivää? Hän katsoi kummissaan minua, mietti pitkään ja vastasi: Hyvää vapaapäivää! Suomalaisena tuntuu oudolta noin välipitämätön suhtautuminen itsenäisyyteen. Olenhan tottunut itsenäisyyspäivänä syttymään kynttilän ikkunaan, valmistamaan vähän juhlallisempaa ruokaa, katsomaan tv:stä kulloinkin näytettävän sotaelokuvan joko Tuntemattoman sotilaan tai Talvisodan, antamaan rahaa sotaveteraanien keräykseen ja käpertymään illan lopuksi sohvalle seuraamaan eliitin juhlimista Linnassa. Koko päivää juhlistaa tietynlainen ylpeys omasta itsenäisestä Suomesta.

Saksassa ”itsenäisyyspäivä” tuntuu olevan yksi vapaapäivä muiden joukossa. Tekstin alla oleva lyhyt Saksan historiikki kuvaakin Saksan valtiollisen jatkuvuuden puutetta ja varsinainen kansallisvaltio toteutui historiallisesti melko myöhäisessä vaiheessa, joten en ihmettele itsenäisyystunteen puuttumista. Ehkä se ilmenee muulla tavoin kuin yhtenäisyyspäivän viettämisellä. (Länsi)-saksalaiset eivät erikoisemmin pidä yhtenäisyyspäivästä, koska Saksojen liittymisen jälkeen tavallisen palkansaajan veroprosenttia korotettiin, ja vieläkin 4 % läntisten osavaltioiden BKT:stä menee tulosiirtoina itä-Saksan heikon talouden tukemiseen. Saksan yhdistymisen on arveltu maksaneen jo 1 250 miljardia euroa ja loppua ei vielä näy.

Lyhyt Saksan historiikki

Kaarle Suuren (742-814) jälkeen frankkien valtakunta hajoaa ja sen itäisestä osasta kehittyy myöhemmin Saksan valtakunta, jota hallitsivat Kaarle suuren pojanpojat. Samoihin aikoihin syntyy sana ”Deutch” kuvaamaan valtakunnassa asuvien heimojen kieltä. Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta (843–1806) kehittyy keskiajalla Euroopan johtava valtio. Ensimmäinen saksalainen keisari Otto I kruunataan vuonna 962. Hajanaisessa ruhtinaskuntien muodostamassa keisarikunnassa voimistuu kaupunkien merkitys, ja ne muodostavat keskenään kauppaliittoja, joista tärkein oli Itämeren alueella vaikuttanut Hansa-liitto

Myöhäiskeskiajalla Saksasta leviää kirjapainotaidon ansioista Martin Lutherin (1483-1546) uskonpuhdistusaate Eurooppaan. Uskonpuhdistus jakaa Saksan kahtia; katolilaisiin ja luterilaisiin, mikä johtaa 1618 aseelliseen välienselvittelyyn, jota kutsutaan 30-vuotiseksi sodaksi. Westfalenin rauha 1648 vahvistaa yksittäisten ruhtinaskuntien aseman valtakunnassa samalla Sveitsi ja Alankomaat irtaantuvat Saksan valtakunnasta. Lopullisesti Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta häviää Ranskan vallankumouksen aikoihin.

Wienin kongressissa (1815) muodostettiin 39 suvereenin Saksan valtion liitto, jota johtivat Itävalta ja Preussi. Itävallalla oli erikoisasema saksalaisten valtioiden joukossa, esim. keisarinkruunu kuului heille 1400-luvulta lähtien. Preussi, joka on saksan militarismin symboli, oli 1750-luvulla uusi ja moderni Euroopan suurvalta. Saksan toinen keisarikunta (1871-1918) perustetaan vuonna 1871, jolloin keisariksi kuunataan Preussin Vilhelm I. Valtakunnankansleriksi valitaan Preussin pääministeri Otto von Bismarck. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vilhelm II luopuu kruunusta ja syntyy Weimarin tasavalta.

Hitlerin kansallisissosialistinen puolue voittaa vaalit 1932 ja lopulta vuonna1933 Valtakunnankansleriksi nimitetty Hitler kaappaa vallan ja kieltää muut puolueet. Saksan hyökkäys Puolaan aloittaa toisen maailmansodan, joka päättyy lopulta Saksan tappioon ja antautumiseen vuonna 1945. Sodan jälkeen Saksa jaetaan voittajavaltioiden välillä neljään miehitysvyöhykkeeseen. USA:n, Ranskan ja Englannin miehittämistä vyöhykkeistä muotoutuu vuonna 1949 Saksan liittotasavalta (BRD) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Marraskuun 9.päivänä 1989 kylmän sodan symboli Berliinin muuri sortuu. DDR:n ensimmäiset ja viimeiset vapaat vaalit vuonna 1990 ilmaisevat kansan toiveen Saksojen yhdistämisestä ja toive toteutuu 3. lokakuuta, jolloin Saksat yhdistyvät yhdeksi valtioksi. Tätä päivää vietetään Saksan yhtenäisyyden päivänä.

Lähteet: Wikipedia

Iltakävelyllä

Nixonin kanssa sulattelimme tuhtia englantilaista aamiaista tekemällä illalla 10 kilometrin kävelylenkin. Maisemia voitte ihailla seuraavasta slideshowsta. Niin se syksy saapuu hiljalleen myös tänne etelään.

Jääkiekosta vihdoinkin!

Niin kiireinen viikko etten ehtinyt päivittämään tätä blogia lainkaan (seli…seli…stä), mutta aivan totta;) No, vien teidät nyt omalla luvallani viime viikonlopun tunnelmiin eli luvassa on jäätä, hikeä ja kyyneleitä. Viime perjantainen jääkiekko-ottelu päättyi 4-2 kotikaupungin joukkueen Metro Starsin voittoon. Ottelu oli myös vuoden 2007 jääkiekkokauden avausottelu täällä Saksassa ja meno oli sen mukaista. Kuvassa Metro Stars on luistelemassa kotiareenalle.

Jääkiekkolippu sisälsi kuten jalkapallolippu ilmaisen matkan VRR:llä otteluun ja takaisin kotiin. Tut mir leid, että laitan usein näin yksityiskohtaisia tietoja. Syynä on se, että itseäni on usein ärsyttänyt se ettei ”ns. matkakuvauksista” löydy koskaan sitä kaikkein oleellisinta tietoa esim. mitä lippu sisältää jne. joten osa teistä ehkä hyväksyy pahoitteluni. Bussin sijaan suuntasimme otteluun taksilla, koska ISS-Dome ei ole yhtä hyvien liikenneyhteyksien päässä kotoa kuin LTU-areena. Takaisin kotiin seikkailimme bussilla ja ratikalla (ei harmainta aavistusta siitä, miten osasimme keskellä pimeintä iltaa hypätä juuri oikeaan bussiin ja sen jälkeen vielä vaihtaa lennossa oikeaan ratikkaan, mutta kotiin pääsimme kunnialla). Ratikassa oli hauska katsoa kun harmaapäiset punaisiin pelipaitoihin pukeutuneet Metro Starsin kannattajamummot juhlivat kotikaupungin voittoa ”pienessä pikkusievässä”. Harvemmin Suomessa näkee tuon ikäisiä mummeleita jääkiekkomatsissa yhtä iloisissa tunnelmissa (olisikohan meillä jotain muutakin opittavaa eurooppalaisesta kulttuurista kuin se niin elegantti viininjuonti?).

Jääkiekkomatsissa juomat sai tuttuun saksalaiseen tapaan viedä katsomoon, mutta juomat pystyi maksamaan vain paikanpäällä ostetulla maksukortilla. Korttien minimilataukset lähtivät muistaakseni noin viidestä eurosta ylöspäin. Vertailun vuoksi voin kertoa, että juomat olivat kalliimpia kuin jalkapallomatsissa ja samoin liput (38 €/hlö (istumapaikkamme eivät olleet fanikatsomossa)). Tosiasiassa nautin jääkiekkopelistä huomattavasti enemmän kuin viime kertaisesta jalkapallomatsista, joka jääkiekkoon verrattuna oli niin puuduttavan hidasta ja pitkävetistä peliä. Jalkapallostakin voisi saada kivan pelin, jos pelialuetta pienenettäisiin ainakin puoleen alkuperäisestä koosta. Ehkä sitten jaksaisi seurata vastapuolen hyökkäystäkin loppuun asti;)

Kerrotaan nyt myös muutama sana pojasta. Nixon katsoi tänään koulussa filmin, Sofian maailma, ja sai demonstroida koko luokalle, miten lausutaan norjaa (suomenruotsalaisittain). Filmin jälkeen luokassa käytiin syvällisiä filosofisia keskusteluja siitä esim. mitä moraali on? Luokka on kuulemma siirtynyt nyt kielioppiasioista kielen ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Nixon kävi myös tänään heti koulun jälkeen koulukaverinsa Weronican kanssa katsomassa orginaalin Harry Potter –leffan, vaikka tarkoituksena oli mennä pelaamaan yhdessä tennistä. Teinitouhua. Kumpikin osapuoli oli unohtanut ottaa urheiluvaatteet mukaan kouluun;)

P.S. Hauskaa koskenlaskua kaikille KP:n tutuille, toivottavasti ei tule vettä puseroon!

Paloharjoitukset

Nixonin koulussa oli tänään paloharjoitukset. Poika oli luokan edessä lausumassa verbirunoa, kun kesken viimeisen lauseen palosireenit pärähtivät soimaan ja ihmiset juoksivat ulos luokasta. Ensin Nixon säikähti ja ryntäsi muiden perään, mutta huomattuaan ettei liekkejä tai savua näy missään, hiljensi vauhtinsa kävelyksi ja astui viimeisenä oppilaana ulos pihalle. Muut oppilaat olivat pihalla aivan paniikissa ja ihmettelivät Nixonin hitautta: ”Sähän olisit voinut vaikka jäädä liekkeihin?”. Poika puolestaan ihmetteli, miksei paloharjoituksesta kerrottu etukäteen kuten Suomen koulussa.

Poika pitää suomalaisen pokerinaaman tilanteessa kuin tilanteessa; aina yhtä vakavana ja rauhallisena, kun muut juoksevat kuin päättömät kanat karkuun hätätilanteessa. Poikahan käyttäytyi tilanteessa erinomaisen hyvin; pysyi rauhallisena, arvioi tilanteen vaarallisuuden ja käyttäytyi sen mukaisesti. Osittain pojan rauhallisuuteen em. tilanteessa voi vaikuttaa se, että Suomessa ei yleensä tapahdu minkäänlaisia vakavia kriisejä kuten pommiattentaatteja, joten poika on tavallaan tuudittunut ehkä valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Mehän emme enää elä korvessa (maailmanlaajuisesti katsottuna), jossa suurin murheenkryyni on tällä hetkellä pari potilasta murhannut hoitaja vaan keskellä monikansallista kuhisevaa Eurooppaa, johon mahtuu niin hyviä kuin todella pahoja ihmisiä. Esimerkiksi Frankfurtin pommi-iskun suunnittelijat saatiin kiinni meidän osavaltiostamme ja naapurikaupungissa oli vähän aikaa sitten verinen Italian mafiaryhmittymän välien selvitys.

Tätä kirjoittaessani sain mieheltäni tekstinviestin Münchenistä, joka oli lähetetty kuusi tuntia sitten (ja viikko sitten viesti ei saapunut perille ollenkaan). Poliisi varmaan tarkkailee ulkosaksalaisten puhelinliikennettä;) Täällähän käsitellään parhaillaan lakiehdotusta, joka sallisi tietoliikennetarkkailun ilman tarkempia lupia mm. terrorismin kitkemiseksi. Seuraavaksi siirrymme painajaismaisista uhkakuvista viihdyttävään urheiluun. Illalla menemme seuraamaan jääkiekko-ottelua (Metro stars vs Adler Mannheim) ISS-Domelle ja otteluraportti on luettavissa täältä huomenna.

Urheilutoimittajaa leikkivä kotirouva toivottaa lukijoilleen hyvää viikonloppua ja muistakaa lukea ”henkeäsalpaavan jännittävä” jääkiekkoraportti huomenna, sillä varauksella että, pääsen ajoissa sängystä ylös, sillä kymmenen aikaa illalla pitäisi vielä notkua (sovittu tapaaminen) maailman suurimmalla baarikadulla eli Altstadissa, joten ilta voi kestää tavallista pidempään ja ylösnousu aamulla voi olla tavallista tuskallisempaa.

Pilvien bongausta

Aamulla aukaisin vierashuoneen ikkunan ja huomasin taivaanrannalla yksinäisen sienimäisen pilvimuodostelman. Taivas oli kuvanottohetkellä selkeä lukuun ottamatta muutamaa yläpilveä. Kyseessä oli yksinäinen kumpupilvi (cumulus), vaikka sen muoto toi mieleen uhkakuvia terroristi-iskuista. Olen katsonut televisiosta liian monta Jericho-jaksoa;)

Netistä löytyy useita pilvikuvagallerioita; esim. saksalainen (hyvä paikka opetella pilvien nimiä saksaksi) ja kansainvälinen pilvikuvagalleria. Gallerioissa on upeita kuvia erilaisista pilvimuodostelmista. Tästä lähtien katselenkin enemmän taivaalle, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista sieltä löytää?

Pilvien bongaus vaikuttaa näin urbaanin kotirouvan mielestä ihan kivalta luontoharrastukselta. Bongausta voi harjoittaa vaikka elegantissa katukahvilassa tai puiston penkillä samalla jäätelöä syöden. Ei tarvitse raahautua itikoiden syötäväksi metsään tai opetella ulkoa kymmeniä sorsalajeja linturetkeä varten. Mikä tärkeintä pilvibongarin ei tarvitse liikkua sivistyksen keskeltä maaseudulle alkeellisiin oloihin ja pohjatiedoksi riittää kunhan opettelee kymmenen eri pilvilajia, jotka ovat esiintyvät niin Roomassa kuin Helsingissä. Bongarin harrastusvälineiksikin riittävät kamera ja kohtalainen näkökyky.

Jalkapalloa

Ottelutunnelma alkoi jo ratikassa, joka oli täynnä punavalkoisiin pukeutuneita FD:n kannattajia. Ratikalla pääsee muuten suoraan LTU-areenan portille ja ottelulippu sisältää ilmaisen matkan VRR:llä. Areena on rakennuttu vuoden 2006 maailmanmestaruuskisoja varten ja sinne mahtuu noin 51 000 katsojaa. Tällä kertaa peliä seurasi noin 9100 ihmistä. Ennen porttia järjestäjät olivat laittaneet lattialle pullokoreja, joihin sai jättää ratikkamatkan aikana tyhjäksi juodut olutpullot. Saksan laki sallii julkijuopottelun, joten ihmiset juovat olutta lähes kaikkialla (ratikassa, junassa kadulla jne.), mutta silti en ole vielä nähnyt kadulla rikottuja pulloja, koska roskiksia löytyy lähes kaikkialta. Mahdollisten huligaanien vuoksi turvatarkastus oli perusteellinen. Lipuntarkastus oli sen sijaan automaattinen, ja lippu kannattaa säilyttää, sillä sitä tarvitaan vielä katsomoportilla. Sisältä sai ostaa mm. puoli litraa olutta muovituopissa ja mikä parasta viedä se katsomoon, joten peliä ei tarvitse katsoa kuivin suin kuten tiukkapipoisessa Suomessa. Tuopin pantti oli yhden euron, jonka saa takaisin palauttaessa tuopin johonkin useista myyntipisteistä. Oluen lisäksi tarjolla oli kaikenlaista pikkupurtavaa, joista ehdottomasti suosituinta oli suolarinkilät.

Vaikka areenan kapasiteetista vain 1/5 osa käytössä, niin kannattajat pitivät sitäkin enemmän meteliä. Maalin takana olevassa fanikatsomossa meteli oli korvia huumaavaa. Me istuimme kentän pitkällä sivulla, jossa meno oli vähän hillitympää. FD:n kannatuslaulu raikuu myös youtubessa;) Loppujen lopuksi Fortuna Düsseldoft voitti pelin lukemin 2-0. Molemmat maalit tehtiin vasta toisella peliajalla, joten FD:n kannattajat hermostuivat ensimmäisellä peliajalla pelin hitauteen ja kannustivat joukkuettaan äänekkäin huudoin ja taputuksin tekemään maaleja. Ensimmäisen maali tuli lopulta aivan toisen puoliajan alussa. Myöhemmin Bremenin pelaajalla tuli oikosulku oman maalin edessä ja vetäisi pallon suoraan omaan maaliin.

Jalkapallossa tarvitaan pelitaitojen lisäksi myös näyttelijän lahjoja, etenkin Bremenin pelaajat kaatuilivat kuin keilat kentällä ja teeskentelivät loukkaantumista, kun pelin tilanne heidän puoleltaan vaati taktista viivittelyä. Oli veikeän näköistä kun yhden kerran satuin huomaamaan tilanteen, jossa pelaaja kampasi tahallaan itse itsensä ja kaatui teatraalisesti voivotellen nurmikolle. Pelin jälkeen ulos virtaavaa ihmismassaa tarkkailivat kypäräpäiset mellakkapoliisit. Kuten useimmissa jalkapallomaissa myös täällä ongelmia aiheuttavat rähinöivät jalkapallohuligaanit. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, vaikken jalkapalloa niin vakituisesti seuraakaan. Suosittelen=)

Suomessa vietetään parhaillaan rapusesonkia, ja täällä on käynnissä simpukkasesonki. Pelin jälkeen söinkin ravintolassa kattilallisen täkäläiseen tyylin mukaan valmistettuja sinisimpukoita. Perheen miehet eivät edes suostuneet maistamaan herkullisia nilviäisiä, vaan tilasivat perinteisen tuhtia saksalaista liharuokaa.

Jalkapalloa

Eilen tuli postissa liput jalkapalloturnaukseen, joten huomisen päivän ohjelma sisältää pikkushorteissaan kirmailevien miesten juoksentelua nahkaisen pallon perässä. On muuten ensimmäinen kerta kun pääsen katsomaan jalkapalloa livenä. Täytyy selvittää etukäteen mitä tarkoittaa esim. paitsio etten ala hurraamaan katsomossa väärään aikaan;) Ottelusta ja sen tunnelmasta tulee tekstiä ja valokuvia blogiin huomenna.

Menemme siis katsomaan 3. Bundesliigan ottelua, jossa pelaavat vastakkain Fortuna Düsseldorf ja Werder Bremen. Saksa on voittanut maailmanmestaruuden kolme kertaa, tullut hopealle neljä kertaa ja pronssille kaksi kertaa, joten taso on kova myös alemmissa sarjoissa. Sarjan 3. taso vastaa kuulemma Suomen maajoukkuetta, joten kyseessä ei ole mikään puulaakiottelu. Sarjan tilastossa Fortuna Düsseldorf on kolmantena ja Werder Bremen on kolmantenatoista.

Antiikkiautoja

Viikonloppu meni muutoin hiljaisissa merkeissä, mutta kävimme sentään kaupungilla katsomassa antiikkiautoja. Näytteillä oli mm. vanhoja mersuja, bemareita ja ihana luunvalkoinen Trabant (kuvassa).

Autojen metallipinnat kiilsivät auringossa, vanha nahka tuoksui ja moottorit pörisivät. Orkesterikin soitti vanhaa svengaavaa 20-luvun tanssimusiikkia. Ihan kuin olisi palannut aikaan ennen ABS-jarrujärjestelmiä, APS-peruutustutkia, navigaattoreita ja ohjaustehostimia.

Veturinkuljettajien lakko

Nixonin eilinen kotimatka koulusta kotiin venyi 20 minuutista 80 minuuttiin, koska palvelualojen tukimielenosoitus veturikuljettajia kohtaan pysäytti ratikkaliikenteen kokonaan Hbf:n lähellä. Kuljettaja kuulemma hätisti matkustajat pois ratikan kyydistä kun näytti siltä, että liikenne seisoisi kauemmankin aikaa. Poika siis joutui kävelemään keskustaan raskas koululaukku olalla ja ottamaan sieltä metron kotiin. Veturinkuljettajien lakon pitäisi alkaa tänään, joten luvassa on ruuhkia ainakin pääteille. Toivottavasti lakko ei leviä metro- tai ratikkaliikenteeseen, koska siinä tilanteessa pojan koulumatka on järjestettävä uudelleen, ja se ei ole helppoa.

Tivolissa

Väkimäärästä päätellen koko kaupunki oli tullut huvittelemaan tivoliin ja seuraamaan illalla järjestettävää päättäjäisilotulitusta. Tivolille päin menevät metrolinjat olivat illalla ääriään myöten täynnä iloisia ihmisiä. Tivolin lähellä olevalla metropysäkillä järjestyksenvalvojat ohjasivat ihmismassaa oikeaan suuntaan kohti tivolia ja varmistivat toisaalta ihmisten pääsyn metroon. Tivolialue oli levittäytynyt Rheinin varrella olevalle nurmikkoalueelle. Sisäänpääsy alueelle oli ilmainen ja laitteissa, joissa me kävimme, maksoi kierros 2,5 – 3,5 euroa per henkilö. Ensimmäinen laite oli sellainen pyörivä kapistus, joka pyöri mielestäni loputtomalta tuntuvan ajan. Laitteessa ei voinut pitää päätä pystyssä lainkaan, koska pää retkahti holtittomasti aina liikkeen mukaan. Niskat on muuten vieläkin kipeät tuosta pyörityksestä. Laite näyttää kuvassa melko kesyltä ja vaarattomalta, mutta todellisuus oli aivan toista. Toinen laite oli muutoin perinteinen vuoristorata, mutta vaunut pyörivät itsensä ympäri. Miksen koskaan opi, että en todellakaan pidä laitteista, jotka pyörivät ensin itsensä ympäri ja sitten toistensa ympäri sekä kieppuvat samalla ylös ja alas. Tuntuu, että kaiken sen eilisen kieputuksen jälkeen päässä pyörii edelleenkin.

Erikoista alueella oli Suomen kiertäviin tivoleihin verrattuna se, että lähes joka toinen koju oli kaljateltta.. Paikallisten mukaan tivoli onkin iltaisin lähinnä aikuisten juottola, joten pieniä lapsia alueella ei näkynytkään siihen aikaan illasta. Alueella oli laitteiden ja naurutalojen lisäksi myös mm. disco, jossa elähtänyt tiskijukka yritti turhaan innostaa ihmisiä tanssimaan. Eräässä ravintolateltassa esiintyi melko hyvä coverbändi, joka soitti kotirouvan rakastamia ikivihreitä rokkikappaleita. Bändi muuten muistutti hämmästyttävän paljon takavuosien suosikkibändiäni Scorpionsia. Laulajan äänikin kähisi ihan Klaus Meinen malliin. Lähdimme pois alueelta kymmenen jälkeen, koska tarkoitus oli ehtiä katsomaan ilotulista vastakkaiselta rannalta. Ehdimme viime tipassa ihailemaan Rheinin ylle kaartuvaa uskomattoman kaunista ilotulista, joka kesti todella kauan.

Kuva-arkistossa on kuvia tivolista ja ilotulituksesta.