Kissakuvahaaste 33: Kissakaveri

Hienon ”ystävyyden” alku voi olla näinkin dramaattista. Kuvassa Helga on muutaman kuukauden ikäinen ja on elämänsä ensimmäisellä lomareissulla. Kesäasunnolla Helga tutustui naapurin Wilhelmiin, joka katselee portailta korvat hörössä omituisesti käyttäytyvää kissaneitiä. Wilhelm käyttäytyi tilanteessa kuten herrasmies ja toi jopa myöhemmin illalla sovinnon eleeksi näytille puolikuolleen päästäisen. Helga pelkäsi Wilhelmin lisäksi myös vilkkaasti liikkuvaa karvaista lahjaa, joten sovinnon ele jäi sillä kertaa vain muodolliseksi. Myöhemmin ”ystävyys” on kasvanut siten, että molemmat osapuolet sietävät toisiaan, mutta parhaimpia ystäviä heistä ei tullut koskaan.

Unelias viikonloppu

Unelias viikonloppu sujui rauhallisesti elokuvia katsellen ja kirjoja lueskellen. Mies lähti perjantaina hautajaisiin Helsinkiin ja jäimme pojan kanssa kahdestaan kotiin. Perjantai-iltana Nixon kävi koulukavereiden kanssa seinäkiipeilemässä Cosmossa. Lauantaina vietimme perheiltaa; leivoimme yhdessä salami-paprika-sipuli – ja pinaatti-tomaatti-ilmakuivattu kinkku –pitsaa sekä katsoimme elokuvia.

Katsoimme mm. Hayao Miyazakin animaation Liikkuva linna. Tarina perustuu löyhästi Dianna Wynne Jonesin (Howl's Moving Castle) romaaniin. Ajattelin tutustua kirjailijan tuotantoon, sillä aiemmin lukematonta ja (hyvää) fantasiakirjallisuutta on vaikea löytää. Wikipedian mukaan kirjailija on käynyt aikanaan Tolkienin ja Lewisin luennoilla. Pidän molempien kirjailijoiden tuotannosta, joten ehkä myös heidän oppilaansakin osaa kirjoittaa viihdyttäviä tarinoita myös aikuiseen makuun .

Lapsiltakin oppii joka päivä jotain uutta, joten ei ole vielä pelkoa siitä että kalkkiutuisi paikoilleen ajankohtaisen kakkosen ääreen kutomaan sukkaa. Esimerkiksi Nixon on tutustuttanut minut japanilaisten animaatioiden maailmaan, joka viehättää aikuistakin katsojaa mielikuvituksellisuudellaan ja uskomattomilla yksityiskohdillaan. Tarinatkin ovat ilahduttavan moniulotteisia toisin kuin Disneyn piirretyt, jotka herättävät lähinnä vain nostalgisia lapsuusmuistoja. Liikuvassa linnassa ihastuttavimmat hahmot olivat punasteleva tulidemoni Calcifer ja astmaattinen puudeli, josta tuli elävästi mieleeni lapsuudenajan lemmikkikoirani. Henkien talo on myös uskomattoman viihdyttävä animaatio. Suosittelen. Täytyy myöntää, että japanilaiset elokuvat voittavat jenkkien valmiiksi pureskellun viihderoskan mennen tullen.

Pilvien bongausta

Aamulla aukaisin vierashuoneen ikkunan ja huomasin taivaanrannalla yksinäisen sienimäisen pilvimuodostelman. Taivas oli kuvanottohetkellä selkeä lukuun ottamatta muutamaa yläpilveä. Kyseessä oli yksinäinen kumpupilvi (cumulus), vaikka sen muoto toi mieleen uhkakuvia terroristi-iskuista. Olen katsonut televisiosta liian monta Jericho-jaksoa;)

Netistä löytyy useita pilvikuvagallerioita; esim. saksalainen (hyvä paikka opetella pilvien nimiä saksaksi) ja kansainvälinen pilvikuvagalleria. Gallerioissa on upeita kuvia erilaisista pilvimuodostelmista. Tästä lähtien katselenkin enemmän taivaalle, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista sieltä löytää?

Pilvien bongaus vaikuttaa näin urbaanin kotirouvan mielestä ihan kivalta luontoharrastukselta. Bongausta voi harjoittaa vaikka elegantissa katukahvilassa tai puiston penkillä samalla jäätelöä syöden. Ei tarvitse raahautua itikoiden syötäväksi metsään tai opetella ulkoa kymmeniä sorsalajeja linturetkeä varten. Mikä tärkeintä pilvibongarin ei tarvitse liikkua sivistyksen keskeltä maaseudulle alkeellisiin oloihin ja pohjatiedoksi riittää kunhan opettelee kymmenen eri pilvilajia, jotka ovat esiintyvät niin Roomassa kuin Helsingissä. Bongarin harrastusvälineiksikin riittävät kamera ja kohtalainen näkökyky.

Kissakuvahaaste 32: Vaaniminen

Osallistun ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen. Löysin haasteblogin vasta tänään ja ihastuin ideaan heti kympillä. Kissaakin tulee varmaan tulevaisuudessa seurattua ja kuvattua ihan eri lailla.

Kissamme Helga Hirmuinen vaanii lähes kaikkea; lintuja, oravia, lepakoita, kärpäsiä, varpaita, emäntää jne. Kuva-arkistostani ei löytynyt yhtään hyvää kuvaa vaanimisesta, joten nappasin haasteeseen tarvittavan kuvan tänään.

Kuvassa Helga vaani oviverhon alla poikani heiluttamaa huiskaa, mutta kuinka ollakaan verhon paino yllätti Helgan hyökkäyksen aikana ja kissan takapuoli jäi jumiin kankaan taitteeseen. Helgan närkästynyt ilme näkyy selvästi kuvassa.

Helga lääkärissä

Helga kävi eilen eläinlääkärissä ottamassa pari tehosterokotetta tarttuvia tauteja (klamydiaa, leukemiaa, kissaruttoa ja –nuhaa) vastaan sekä yleistarkastuksessa. Eläinlääkärin vastaanotto oli aivan naapurissa ja sinne ei tarvinnut varata aikaa kuten Suomessa vaan ilmoittauduimme vain vastaanotossa ja istuimme odottamaan vuoroamme. Lääkäri oli todella mukava ja hänellä sattui olemaan myös itsellään kissoja. Puhuimme siitä kuinka vaikeaa täällä on löytää sopivaa hoitopaikkaa kissalla. Omien puheittensa perusteella lääkäri ei ollut käynyt lomalla useaan vuoteen, koska ei ole löytänyt kissoilleen mieleistä hoitolaa. Kissathan kiintyvät omistajiinsa ja kotiinsa niin paljon, että ne tuntevat usein vieraassa paikassa voimakasta eroahdistusta, mikä ilmenee mm. syömättömyytenä. Hoitopaikan vaihtoehtona on järjestää kissalle hoitaja kotiin, mutta hoitajien luotettavuudesta on vaikea mennä takuuseen. Voi käydä niin, että lomalta takasin tullessa kissa voi hyvin (suorastaan paksusti), mutta asunnosta on viety kaikki arvokas tavara. Rakkauden määrä eläintä kohtaan ei välttämättä korreloi rehellisyyden kanssa;)

Lääkärintarkastus ja kaksi rokotetta maksoivat täällä hiukan alle 70 euroa eli hintataso on jokseenkin Suomen luokkaa. Suomessa jouduimme hankkimaan Helgalle EU-passin, mikrosirun ja rabies-rokotuksen maastapoisvientiä varten. Vaadittavat rokotukset yms. vaihtelevat eri maittain ja luotettavinta tietoa maakohtaista määräyksistä saa yleensä konsulaatista.

Kun olimme viimeksi Suomessa niin eläinlääkärin kanssa tuli puhetta raakaravinnon merkityksestä kissan hyvinvoinnille ja siihen liittyen loishäädöstä. Esimerkiksi Helga saa tuoretta lihaa lähes joka päivä muttei kalaa, koska Helgan suurinta herkkuruokaa eli muikkuja ei löydy täältä;) Eläinlääkäri kertoi meille melko ikävän tarinan siitä, että hänen vastaanotolleen oli tullut nuori vegaanipariskunta, joka halusi opettaa kissansa syömään kasvisruokaa. Nuoren parin aatteen taustalla oli ilmeisesti ajatus välttää kaikille eläimille vahingollista toimintaa. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että kissan ruokkiminen pelkästään kasviksilla on eläinrääkkäystä. Esimerkiksi koira on sekaravinnonsyöjä, joka pystyy tarvittaessa elämään kasvispainotteisellakin ruokavaliolla (en kannata tätä), mutta kissa ei pysy hengissä pelkillä porkkanoilla, vaikka meidänkin Helga tykkää järsiä raakoja porkkanoita. Helga ei todellakaan syö porkkanoita, mutta niiden rouskuttaminen tuntuu ilmeisesti hyvältä hampaissa?

Pääskysenpesiä ja paprikariisiä

Päätin lisätä kielen opiskeluuni uuden, hauskan ja hyödyllisen elementin, ryhdyn näes kokkaamaan saksaksi. Sitä varten ostin lähikaupasta Tinan Koch und Back-Ideen lehden, joka ilmestyy kerran kuukaudessa ja sisältää pääasiassa vain ruokareseptejä. Ensisilmäyksellä lehti näyttää todella monipuoliselta; upeat värikuvat, yksityiskohtaiset ohjeet ja mikä tärkeintä, lehdessä ei kikkailla hienoilla raaka-aineilla vaan pysytellään kotoissa arkiruoissa. Kaikista mielenkiintoisimmalta palstalta vaikuttaa Isoäidin kokkausideat (Koch-Ideen Oma), jossa esitellään perinneruokien reseptejä.

Tänään ajattelin kokeilla kesäkurpitsa-leike-lasagnea (Zucchini-Schnitzel-Lasagne) ja huomenna herkuttelemme pääskysenpesillä paprikariisin kera (Schwalbennester mit Paprikareis). Pääskysenpesät ovat muuten kalkkunaleikkeeseen käärittyjä kananmunia. En löytänyt kaupasta kalkkunaa, mutta tarjouksessa oli sianleikettä, joten saamme sianpesiä;) Torstaina teen pekoniperunapyöryköitä (knödel) sienikastikkeen kera. Pyörykät ovat muuten täkäläistä perinneruokaa, ja ne teen valmispakkauksesta.

Lehdessä oli reseptien lisäksi deco-osasto, jossa näytettiin miten perunasta saa näyttäviä koristeita. Perunan voi laittaa värikkääseen muffinsivuokaan ja koristaa hammastikkuun kiinnitetyllä lipulla, jolloin saat hienon istuinpaikkakortin. Perunoista ja kukista voi tehdä sadonkorjuuteemaan sopivan kranssin oveen ripustettavaksi. Perunoista saa myös lämpökynttilälle alustoja kovertamalla niiden sisuksen pois.

Elämän yksinkertaisia iloja

Pari viikkoa sitten ymmärsin ensimmäistä kertaa elämässäni vitsin saksaksi ja nauroin itseni kipeäksi. Yksinkertaiselle riittää yksinkertaiset vitsit xD

In Englishunterricht fragt der Lehrer: ”Hubert, kannst du mir sagen, was neun auf Englisch heißt?” Hubert: “Nein.” Sagt der Lehrer: "Sehr gut, genau richtig!"

Vitsin aiheeseen liittyen löytyi myös tämä hulvattoman hauska mainos youtubesta.