Viikonlopun viettoa ja upea nettilöytö

Olipas ihanaa nauttia rauhallisesta viikonlopusta kotona. Sain kietoutua lämpimän peiton alle, maistella mausteista kuumaa glögia, jossa muuten poltin ylähuuleni ja etusormeni. Vieläkin kirveltää. Glögin lipittelyn lomassa katsoin DVD:ltä koko Forsytein tarun (2002) kahden päivän aikana eli vietin tv:n ääressä lähes 12 tuntia, ja itkin miltei joka kohtauksen jälkeen. Harvinaisen hienosti toteutettu sarja. Juoni toimi hyvin, henkilöt olivat uskottavia ja heihin pystyi samastumaan, jopa sarjan pahis Soames herätti sympatioita, ja visuaalinen ilme oli upea. Kohtausten taustoihin oli luultavasti haettu inspiraatiota sen ajan taitelijoiden töistä. Esimerkiksi silloin, kun Fleur vie rakastetulleen Jonille eväskorin pellolle, niin voisi kuvitella astuvansa sisään Monetin maalaukseen.

Sarjan innoittamana haluaisin myös lukea alkuperäisen John Galsworthyn kirjoittaman romaanin, Forsytein tarun. Harvoin elokuva tai tv-sarja innoittaa minua lukemaan jonkin teoksen, koska romaanit yleensä pilataan niissä tunnistamattomaksi ylisentimentaaliseksi mössöksi kuten Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Toisaalta lukuisten huonojen sovitusten joukkoon mahtuu myös miellyttäviä poikkeuksiakin kuten Taru sormusten herrasta trilogia tai Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo BBC:n tv-sarjana vuodelta 1995.

Seikkailin netissä etsien romaania nettikaupoista ja löysinkin sen lopulta ilmaiseksi Guttenberg-projektin sivulta. Romaani oli valitettavasti saatavana vain englanninkielisenä versiona. Minun kielitaidollani kun ei sisäistetä minkään vieraskielisen romaanin syvällistä merkitystä eikä sen kielellistä estetiikkaa, joten luenkin yleensä vain tenttikirjoja vieraalla kielellä. Niissä kun ei tarvitse hallita kuin oman alan tieteellisen sanaston ja sanojen nyansseista ei tarvitse välittää. Projektin sivulta löytyy myös teoksia suomenkielellä kuten Juhania Ahoa, Minna Canthia ja Henrik Ibseniä. Sivulta ei tosin löydy, ainakaan suomeksi, uudempaa kaunokirjallisuutta tekijänoikeuksien vuoksi, mutta kyllä se kirjaston joksikin aikaa korvaa. Ja sen romaanin aion ostaa tutun divarista, kunhan pääsen käymään taas Suomessa.

Viikon 30 kirjat eli Harry Potter -lukumaraton

Harry Potter -lukumaraton on nyt ohi. Koko kirjasarja tuli luettua viikossa lukuun ottamatta sarjan neljättä osaa: Liekehtivä pikari. Mielestäni se on koko sarjan tylsin kirja, joten juksasin vähän ja katsoin sen elokuvana. Lukemisen lisäksi katsoin Nixonin kanssa myös Salaisuuksien kammion elokuvana. Aika hyvin elokuvien hahmot muistittavat omaa lukiessa muodostunutta mielikuvaani kirjan henkilöistä. Esimerkiksi elokuvan Ron on hyvin lähellä omaa mielikuvaani, kun taas elokuvan Harry ei ole. Toisaalta jokainen lukija muodostaa oma käsityksensä kirjan henkilöistä ja paikoista, joten oikeaa mielipidettä ei loppujen lopuksi ole.

Sarjan vastajulkaistu viimeinen osa odottaa alkuperäiskielellä Nixonin kirjahyllyssä, mutta taidan silti hillitä itseni ja odottaa ensi vuoden maaliskuuhun Jaana Kaparin loistavaa suomennusta. Minun täytyy ahmia sarjan ”loppuhuipennus” yhtenä suupalana, eikä tankata sana, lause ja sivu kerrallaan;) . Hyvää kannattaa odottaa (enää 219 vrk julkaisuun), vai mitä? Harry Potter -kirjojen suomenkielisen kustantajan sivulta löytyy laskuri siihen, milloin viimeinen sarjan viimeinen osa julkaistaan. J.K.Rowlingin viralliset sivut löytyvät puolestaan täältä. Kaikkien Pottereiden lukemisenkin jälkeen jäi vielä halu sukeltaa fantasiamaailmaan, joten seuraavaksi lukuvuorossa on Susanne Clarken kirjoittama Jonathan Strange & herra Norell, mutta siitä kerron myöhemmin.

Huomasin ilokseni, että sillä aikaa kun olen ollut nenä kiinni kirjassa, niin blogissani on käynyt vieraita (ja jotkut vähän tutumpiakin) jättämässä kommentteja. Ihanaa! Kiitos kommenteista=)

Viikon 29 kirja

Sisko siivosi kirjahyllyään ja antoi kotirouvalle mukaan vietäväksi Jouko Raivion kirjoittaman sairaalaympäristöön liittyvän kauhudekkarin Yövuoro (ISBN 952-459-417-x). Nettisivujen perusteella kirjailija on kirjoittanut useammankin sairaalaympäristöön liittyvän dekkarin ja historiallisia dekkareita sekä Jerry Cotton –sarjaa.

Dekkarissa yöhoitaja katoaa kesken vuoron ja löytyy myöhemmin silvottuna ruumishuoneen kylmäkaapista. Yöhoitajan lisäksi myös muita ruumiita oli leikelty patologian laitoksella. Riehuuko sairaalassa ruumiisiin ihastunut psykopaatti vai onko kyseessä intohimorikos? Tapausta alkaa selvittää sairaalan vahtimestari Jari Viirilä yhdessä sairaanhoitaja Marja Riihisen kanssa. Kirjan juoni noudattaa vanhaa dekkariperinnettä, johon on ympätty sekava joukko vanhoista kauhuelokuvista tuttuja elementtejä: salaperäinen vanha nainen verinen nukke kädessään, outoja ääniä tyhjältä osastolta, aavemaisia valokuvia, mystisiä puhelinsoittoja, kammottava tarina Vaahteranmäen sairaalan alkuajoista sekä ruumishuone vasta-avattuine vainajineen. Mikä osaltaan selittää varmaan sen, että kirjasta on tehty kolmiosainen minisarja televisioon. Luultavasti tarina toimiikin paremmin kuvallisessa muodossa kuin kirjana. Itseäni häiritsi erityisesti se, että liiankin tutut kauhuelementit oli vain ympätty tarinaan niitä lainkaan käyttämättä tai perustelematta. Koko kirja tuntuikin kirjailijan tekemältä väkinäiseltä harjoitelmalta, joka vilisi lajityyppiin soveltuvia viittauksia kuten Stephen King, John Carpenter ja Clive Barker. Jos asuisin Suomessa kirjaston/kirjakaupan vieressä, olisin luultavasti jättänyt kirjan lukemisen kesken, mutta kun tilanne on tällainen, niin jatkoin sinnikkäästi lukemista loppuun saakka. Sinnikkyys palkittiinkin yllättävällä loppuratkaisulla.

En ole lukenut kirjailijan muita teoksia, mutta tutustumisen arvoiselta vaikuttavat ainakin historialliset dekkarit. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka mukaani tarttuisi seuraavalla Suomen reissulla nälkävuosiin sijoittuva dekkari -Jumalan ruoska?

Viikon kirja

Tällä kertaa lukuvuorossa on Alf Henriksonin Antiikin tarinoita 1-2 (ISBN 951-0-18515-9). Luin samaisen kirjan pari vuotta sitten, kun olimme lomamatkalla Kreikassa, Kosilla. Minulla on tunnetusti tapana lukea paikallista tai paikkakuntaan liittyvää kirjallisuutta aina lomamatkoilla. Pyrin lukemisellani ymmärtämään edes vähän kulloisenkin lomakohteen henkeä. Kirja valoitti silloin Kosin historiaa, missä vaikutti mm. Hippokrates. Antiikin tuntemus on samalla myös eurooppalaisuuden tuntemusta, koska antiikin kulttuuri on vaikuttanut merkittävässä määrin eurooppalaisiin ajattelijoihin ja taitelijoihin sekä yleisesti ottaen koko eurooppalaiseen kulttuuriin.

Antiikin tarinoita kirja ei hehkuta kaunokirjallisesti, mutta mehevät tarinat ja kaskut tunnetuista antiikin ajan sankareista pitävät mielenkiintoa yllä. Lisäksi kirjasta löytyvät mielenkiintoiset taustat vieläkin käytössä oleville kuolemattomille lausahduksille, sananlaskuille ja sivistyssanoille. Esimerkiksi sanonta ”Ei yksi pääsky kesää tee” on peräisin Aristoteleeltä. Sanonta liittyy opettavaiseen tarinaan tuhlaavaisesta nuorukaisesta, joka myi viittansa nähtyään ensimmäisen pääskyn keväällä, ja sai sitten palella kylmissään, kun ilmat viilenivät.

Kreikan ja Rooman historiasta on saatavilla lisätietoa esim. Perseus-projektin sivuilta,joka sisältää mm. klassisia teksteja ja valokuvia. Täältä löytää tietoa mm. kreikkalaisista jumalalista ja erittäin laaja linkkihakemisto löytyy täältä.

Antoisia lukuhetkiä toivoo kotirouva ja palaa takaisin sängylle kirjan lukuun. Luvassa on kutkuttavaa jännitystä, kun Caeser kertoo muistiinpanoissaan Gallian sodasta.