So ist das Leben!

M erimuseossa

2008-03-04T16:59:00.002+01:00

Kaksi viikkoa sitten kävimme Aquazoossa, joka on kaupungissamme oleva luonnonhistoriallinen museo ja meriakvaario. Eri kalalajeja oli nähtävillä satoja; sokeista värittömistä luolassa elävistä kaloista vinhasti uiviin tappajiin, haihin. Kalojen lisäksi akvaariossa oli myös rapuja, merisiilejä, meduusoita ja koralleja. Akvaariot olivat kiehtovan kauniita ja värikkäitä; etenkin meduusat valloittivat herkällä kauneudelleen lipuessaan hitaasti tummassa vedessä. Kalojen lisäksi sai ihailla muitakin meri- ja vesieläimiä kuten pingviinejä, hylkeitä ja krokotiilejä. Krokotiilejä pääsi katsomaan lähes kosketusetäisyydeltä matalan aidan takaa.

Aquazoo

Piraijaparvi; sieviä kullanhohtoisia kaloja

Krokotiili tai alligaattori; luultavasti jälkimmäinen

Kilpikonnia; kuka tuijottaa ja ketä?

Museossa oli myös iso elävä kokoelma erilaisia trooppisia hyönteisiä; suurimpia torakoita ja hämähäkkejä joita olen ikinä nähnyt ja pienenpieniä värikkäitä nuolisammakoita. Lisäksi paikasta löytyi sekalainen kokoelma erilaisia eläinlajeja: käärmeitä, mangnusteja ja muita jyrsijöitä. Eläinkunnan lisäksi esillä oli fossiileja kuten tyrannosaurus rexin pääkallo yms. Hännänhuippuna oli vielä pieni geologinen näyttely erilaista kauniista kivilajeista. Paikassa riitti nähtävää koko päiväksi. Museon ulkopuolellakin riittää nähtävää, sillä se sijaitsee aivan laajan puistoalueen (Nordpark) sydämessä.

Heinäsirkkoja suvunjatkamispuuhissaan

Iso ja hengetön Tarantulla

Kalkkarokäärme kerällä ja valmiina hyökkäämään

Museokierroksen jälkeen suuntasimme perinteisesti Altstadiin syömään. Edellisenä viikonloppuna kävimme syömässä suositellussa korealaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin erittäin hyväksi ravintolaksi, vaikka listalla oleva erittäin tulinen mustekalakastike oli kaikkea muuta kuin tulista. Paikasta sai ”ilmaiset” alkupalalautaset, jotka sisälsivät seitsemää eri sorttia korealaisia erikoisuuksia aina marinoidusta tofusta chim chiin. Kerrankin aasialaista ruokaa, joka maistuu muulta kuin kiinalaiselta tai thaimaalaiselta. Tänä viikonloppuna teki vaihteeksi mieli intialaista ruokaa, mutta eksyimme oikealta kadulta ja löysimme intialaisen ravintolan sijasta tähän mennessä parhaan saksalaisen ravintolan. Ruoan lisäksi paikasta sai erinomaisen hyvää Altia, joten sinne raahaamme tulevaisuudessa kaikki vieraamme syömään.

Kevään ensimmäiset kukat

2008-02-14T11:03:00.003+01:00

Bongasin kevään ensimmäiset kukat viime lauantaina kun olimme kävelyretkellä Hofgartenissa (laaja noin 1750 perustettu puistoalue kaupungin keskellä). Nixon oli löytänyt ensimmäiset kukat jo kolme viikkoa sitten koulunsa pihamaalta. Kevättä kohdin edetään: viime viikolla oli todella lämmintä ja aurinkoista aivan kuin siellä Suomessa toukokuun lopulla, nyt ilmat ovat taas viilentyneet.

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

Ensilumi, pois suli...

2008-02-05T15:20:00.000+01:00

Viime lauantaina (2.2.2008) oli yön aikana satanut lunta, ja lumisade jatkui vielä jonkin aikaa päivällä. Ihanan isoja ja pehmeitä lumihiutaleita, jotka tosin sulivat heti maassa. Kuva on jokseenkin hämäräpuoleinen ja mitäänsanomaton, mutta en jaksanut karnevaaliväsymyksessä juosta miljoonaporrasta alas kadulle hyviä kuvauskohteita etsimään. No, olkoon kuva todisteena, että täälläkin sataa lunta, ainakin kerran vuodessa. Eipä Suomessa moista hehkutusta saanut aikaan kuin talven ensilumi.

Tulppaanisunnuntaina

2008-02-03T21:21:00.000+01:00

Tänään kaupungilla näytti tältä. Video tökkii aika pahasti, mutta koittakaa kestää!

Karnevaalien välipäivä

2008-02-01T22:14:00.000+01:00

Miehen kanssa käväisimme tänään kaupungilla, jossa oli jopa tavallista viikonloppua hiljaisempaa. Ainoastaan muutama innokas pelle ja merirosvo seikkailivat kaupungilla eksyneen näköisinä. Nixon tosin jo varoitteli kotiin tullessaan, että tämä päivä on karnevaaliviikonlopun krapulasta toipumispäivä. Nixonin koulun opettajatkin olivat tänään krapulassa, ja tunnustivat sen myös oppilailleen. Tässä on taas yksi huomattava ero Suomen ja Saksan välillä. Suomessa asiasta olisi noussut valtava kohu, että kansankynttilä tunnustaa julkisesti juopotelleena, kun se täällä on normaaliin elämään kuuluva ymmärrettävä hairahdus

Huomenna on Nelkensamstag (neilikkalauantai), jolloin juhliminen alkaa uudestaan uusin voimin. Illalla kuuden maissa lähdemme katsomaan kun, naisiksi pukeutuneet miehet ottavat mittaa toisistaan Kö:llä ja kilpailevat eri tehtävissä. Koko kilpailun voittaja saa ruhtinaalliset 111,11 euroa, mutta hauskanpitohan se on tärkeintä, ei palkinnon suuruus. Eilisestä naistenkarnevaalista sen verran, että silloin tarjoillaan luumutäytteisiä munkkeja sinapin tai sahajauhon kera. Sahajauhojuttua en minäkään ymmärrä, mutta on tyydyttävä sanakirjan suomennokseen, koska kukaan natiivi ei ole tässä lähellä selittämässä jutun juurta.

Tässä on linkki kotikaupunkimme karnevaalisivuille ja youtubesta löytyneeseen karnevaalivalssiin (1930-1940), jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Am Rosenmontag bin ich geboren,
am rosenmontag in Mainz am Rhein,
bis Aschermittwoch bin ich verloren,
denn Rosenmontagskinder müssen närrisch sein

Naistenpäivä

2008-01-31T09:27:00.000+01:00

Tänään klo 11.11 alkaa koko viikonlopun kestävä karnevaali, joka huipentuu maanantaina (Rosenmontag) pidettävään karnevaalikulkueeseen. Kellon aika 11.11 viittaa marraskuun 11. päivään, jolloin varsinainen karnevaaliaika alkaa, ja se kestää aina ensi viikon tuhkakeskiviikkoon, jolloin puolestaan alkaa pääsiäiseen asti kestävä paasto. Tällöin ihmiset tekevät itselleen lupauksia, kuten kieltäytyvät karkeista tai alkoholista aina pääsiäiseen asti. Karnevaaliaika kuvastaa hyvin saksalaisten iloista elämänasennetta ja toisaalta katolilaista perinnettä: kirkollisia juhlapäiviä juhlitaan kunnolla ja varsinkin nyt kun on edessä pitkä (kuusi viikkoa) ja synkkä paastoaika. Rosenmontag nimi ei muuten tule ruusuista (joita heitellään karkkien ohella karnevaalikulkueesta yleisölle) vaan verbistä rasen = riehua. Siinä oli vähän taustatietoa tästä monipäiväisestä juhlasta ja nyt tähän päivään.

Tänään on Weiberfastnacht (naistenkarnevaali), joka on nimensä veroinen naistenpäivä. Naiset saavat tehdä koko päivän mitä ikinä haluavat ja miehet eivät saa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Naisilla on myös oikeus leikata tänään kaikilta miehiltä kravatit poikki, jos kravattia ei löydy kaulasta niin kengännauhat. Varaudunkin tähän päivään ja etsin miehelleni töihin rumimman kravatin minkä löysin kaapin kätköistä, kun nauhattomilla kengillä on vaikea kävellä suoraan töistä ensimmäiselle oluttuopilliselle. Miksihän minä tänään miestäni passaan, kun hänen pitäisi totella minua? Kravatinleikkuun lisäksi kaikilla naisilla on oikeus suudella ketä tahansa tapaamaansa miestä. Hmm…pitäisikö lähteä kaupungille?

Naapurikaupungin sivulta löytyi kuvagalleria viime vuosien karnevaaleista, missä on esimakua teille ennen kuin pääsen siirtämään omat kuvani ja tunnelmani tänne.

Uusi vuosi ja uudet lupaukset?

2007-12-31T20:38:00.000+01:00

Tapanani on tehdä uuden vuoden lupauksia, joista osa toteutuu ja osa ei, kuten useimmilla ihmisillä. Huomasin, että viimeisin postaukseni oli itsenäisyyspäivän aikoihin ja siinä välissä on tapahtunut monta muistamisen arvoista asiaa. Joten lupaan, että ensi vuonna (neljän tunnin päästä) kirjoitan vähintään kerran viikossa blogiini, sillä ihmisen muisti on lyhyt, mutta webin pitkä.

Lyhyen joululoman vietimme Suomessa. Nixon jäi vielä mummolaan ja palaa kotiin ensi viikolla. Joululoman ajaksi saimme ihanat hoitajat kissallemme. Oli mukava tulla kotiin, kun kissa kehräsi tyytyväisenä sängyllä. Saamme olla kiitollisia, että olemme aina löytäneet parhaimmat hoitajat kissallamme. Syksyinen hoitaja oli myös yliveto. Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jos eksytte joskus blogiini.

Suomessa saimme lumesta joitain pieniä näköhavaintoja, mutta sukulaisten ja ystävien tapaaminen kruunasi koko loman. Vietimme kaksi upeata jouluaattoa eri puolella Suomea. S:llä oli mahtavat Tapaninpäivän bileet. Kiitos niistä ja oli ihanaa jutella akkojen juttuja pitkästä aikaa. Loppujen lopuksi Tapaninpäivän tanssit kestivät pilkkuun saakka, ja sen jälkeen nukkumisaikaa jäi puoli tuntia ennen kotiin lähtöä, joten hotellihuone oli vähän turha sijoitus ja se nukkumispuolikin hoitui lentokoneessa. Luultavasti haisimme kuin rankkitynnyrit (mieskin oli viihteen puolella).

Nyt pitäisi laittaa maalia naamaan ja lähteä Altstadiin juhlimaan uutta vuotta. Raketteja ihmiset ovat paukutelleet jo kuudesta lähtien, mutta ei kai tässä mitään kiirettä ole?

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Itsenäisyyspäivästä

2007-12-07T22:25:00.000+01:00

Eilistä itsenäisyyspäivää vietimme täällä Keski-Euroopassa arkisissa ja sateisissa tunnelmissa. Kaikilla oli tietenkin normaali työpäivä, mutta saksalaiset juhlivat työn ohella pyhän Nikolauksen päivää: mies sai suklaajoulupukin töistä ja Nixonin koulussa opettajat toivat oppilailleen karkkia aina ähkyyn saakka. En jäänyt minäkään lahjoja vaille, sain nimittäin postista karkkipussin, kun vein joululahjat postiin. Toivottavasti postittamani lahjat kerkeävät perille (myös Norjaan), kun taas jäi niiden lähettäminen viime tippaan. ;) Alakerran naapurikin oli jättänyt aamulla alle kouluikäisilleen lapsilleen eteiseen kumisaappaat täynnä karkkia ja pikkuautoja. Harmi, ettemme älynneet napata kuvaa niistä.

Illalla juhlimme Suomen itsenäisyyttä, sytyttämällä kynttelikön kynttilät keittiön ikkunalle, avaamalla belgialaisen konvehtirasian ja katsoimme jonkin aikaa netistä linnanjuhlia. Yllättävän laadukas suora lähetys netin kautta aivan kuin olisi istunut Suomessa television ääressä. Tosin eihän sitä kovin kauan aikaa jaksa seurata, kun joka vuosi näkee samat naamat ja naisten tyylitaju ei muutu vuosien saatossa mihinkään: ei parempaan eikä huonompaan suuntaan. Linnanjuhlien sijaan katsoimme dvd:ltä mtv:n dokumenttisarjan Sodan arvet, joka sisälsi jaksot Viimeiset ritarit, Neljä kertomusta helvetistä ja Vaiettu sotavankeus. Dokumenttisarja kertoi ihmisistä, joiden ansiosta saamme elää vapaassa Suomen maassa. Ritareista nuorimman Eero Seppäsen jutut naurattivat koomisuudellaan ja hauskalla murteellaan, mutta sotavankeuteen joutuneen Esko Boxbergin kertomus sai kyyneleet silmiini, samoin Suomen kauppalaivaston merimiesten vankeus vuonna 1944 Puolalaisella keskitysleirillä.

Kuluneen viikon uutisissa täällä ja Suomessa kerrottiin, että suomalaiset peruskoululaiset olivat jälleen kerran kolmen parhaan joukossa Pisa-tutkimuksissa. Suomalaiset koululaiset olivat luonnontieteissä ensimmäisellä sijalla ja Saksakin oli noussut aiemmalta 18 sijalta 13 sijaan. Suomessa asuessani en osannut arvostaa riittävästi suomalaista koululaitosta, mutta ainakin täällä eläessä osaa arvostaa suomalaisten opettajien ammattitaitoa ja järkevää lukusuunnitelmaa. Saksan ja Suomen koulujärjestelmien eroavaisuuksista kerron enemmän ensi kerralla.

Hyvää viikonloppua!

Flunssaa liikkeellä

2007-11-30T22:59:00.000+01:00

Kuluneella viikolla meidän perheessämme syötiin ankkaa, suklaakakkua ja sokerikuorrutettuja pähkinöitä (kaikki), sairastettiin flunssaa (minä ja Nixon), käytiin joulumarkkinoilla (kaikki), juhlittiin kielikoulun päättäjäisiä (Nixon), saatiin todistus (Nixon), ostettiin uusia pc-pelejä (minä), jäätiin koukkuun pelipaikka-sivustoon (minä), leikattiin puukolla peukalon kynsi halki (minä), ja eikä käyty lääkärissä.

Sain pari päivää sitten Nixonilta perheessämme kiertävän flunssapöpön (mies sairasti yhden päivän?) ja kirjoittelenkin tätä postausta kurkkukipeänä ja silmät kuumeesta kiiltäen. Eilen oli saksankielentunti ja opettaja kyseli perinteiseen tapaansa: ”Kuinka voit tänään?” Flunssan takia valittelin: ”Etten voi kovin hyvin.” Opettajan ensimmäinen kysymys oli: ”Oletko jo käynyt lääkärillä?” Nixonilla olivat koulussa tämän vuoden aikana kysyneet samaa, oli kyseessä flunssa tai haava sormessa. Olenkin saanut sen kuvan, että täällä juostaan lääkärillä mitä pienimmästä syystä. Kaikkihan sen tietävät etteivät virustauteihin (flunssaan) tepsi mitkään valtakunnan lääkkeet ellei se äidy bakteeriperäiseksi jälkitaudiksi, joten miksi lääkärille? Omituista täällä on myös sen lisäksi, että jokaista pikkuhaavaa käydään tutkituttamassa tohtorin luona, niin se että lääkärit määräävät myös erilaisia luontaistuoterohdoksia ja homeopatiatuotteita sairauksiin. Esim. tv:ssä mainostetaan rohdostippoja vaivaan kuin vaivaan, unettomuudesta potenssiin, ja lopputekstissä lukee: ”Kysy lääkäriltäsi tai apteekista.” Ärsyttää tuollainen mainonta. Minä luotan vain tieteellisesti tutkittuun lääketieteeseen ja jätän veteen laimennetut atomit niille, jotka haluavat maksaa kirjaimellisesti tyhjästä.

Kielikoulun loppukokeet

2007-11-23T11:18:00.000+01:00

Nixon kävi maanantaina suorittamassa saksan kielen suullisen kokeen 39 asteen kuumeessa. Emme oikein voineet vaihtaa koeaikaa, koska heräsimme pojan kanssa maanantaiaamuna vasta yhdeksän maissa ja emmekä saaneet opettajaa enää kiinni puhelimella. Sairastumisia varten koululta saatuun muistilappuun oli nimittäin varattu opettajalle puheaika aamulla 7-8 aikoihin. Vähän erilainen systeemi täällä kuin Suomessa, jossa opettajan tai muun henkilön saa kiinni milloin tahansa, jos ei muuten niin ainakin sähköpostilla. Lisäksi koepäivää varten tenttaajiksi olivat tulleet erään toisen koulun opettaja ja paikallinen kouluviranomainen, joten oli vähän pakko osallistua, vaikka olo olisi ollut kuin auton alle jääneellä maamyyrällä.

Nixon oli muutenkin flunssassa lähes koko viikonlopun, joten tenttiin valmistautuminen jäi minimaaliseksi, mutta olosuhteisiin nähden koe meni ihan hyvin. Poika sai suullisesta kokeesta kolmosen ja saman numeron myös viime viikolla suoritetusta kirjallisesta testistä. Puolitoista pistettä enemmän niin hän olisi saanut kakkosen. Koearvostelut ovat melko tiukat tuon ikäisille. Kokeesta on tultava puolet oikein niin pääsee läpi, jolloin arvosanaksi saa kuutosen. Saksalainen arvosteluasteikkohan (1 – 6) on käänteinen Suomen arvosteluasteikkoon (10 – 4) nähden.

Iltapäivällä heti kokeiden jälkeen vanhemmat saivat kuunnella tuomion siitä, mihin kouluun jälkikasvu sijoitetaan. Kouluvaihtoehtoja kun täällä riittää aina Hauptschulesta Gymnasiumiin. Nixon pääsi koetulosten ja aiemman suomalaisen koulutodistuksen perusteella Gymnasiumiin, joka vastaa Suomen lukiota (ja peruskoulua). Täällä lukio aloitetaan huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa. Itse asiassa lapset lokeroidaan jo ala-asteen neljänneltä luokalta lähtien putkimiehiin ja tuleviin tohtoreihin, mutta onneksi koulujärjestelmä on pikkuhiljaa muuttumassa järjellisempään, yhtenäisen peruskoulun, suuntaan. Nixon kertaa vielä saksankieltä kaksi viikkoa kielikoulussa ja sen jälkeen aloittaa lukion ulkomaalaisten ryhmässä.

Aiemmassa postauksessa uhkasin lopettaa koko blogin pidon, mutta olenkin tullut toisiin aatoksiin. Jatkan vielä kirjoittamista, mutta aiempaa harvempaan tahtiin. Oli myös kiva kuulla, että perheemme kuulumiset kiinnostavat muitakin. Varsinkin Ma´m jaksaa aina ilahduttaa kommenteillaan. Ihan hävettää, kun itse on niin laiska kommentoimaan sinne päin, mutta käyn aina lukemassa kuulumisesi (*vilkuttaa Ranskaan*), vaikka en kommentoisikaan.

Patterin mittarin tarkistus

2007-11-17T00:09:00.000+01:00

Eilen asunnossamme kävi pieni, viiksekäs ja isomahainen patterin mittarin tarkastaja, joka otti jokaisesta patterista mittarin lukeman ylös, ja vaihtoi samalla siniset mittarit keltaisiin mittareihin. Älkää kysykö, mitä eroa on sinisellä tai keltaisella mittarilla? Saamamme kuitin mukaan ehkä ensi vuonna on vuorossa punaiset mittarit (väri liittyy ehkä jotenkin asunnon ikään tai aivan johonkin muuhun juttuun josta minulla ei ole mitään tietoa). En siis tiedä lämpömittareiden väreistä mitään, ja enkä jaksa kääntää netistä löydettyä kapulakielistä informaatiota siitä. Mittareiden värin lisäksi en ymmärrä, mitä teemme tarkistuskuitilla: pitääkö se lähettää vuokraemännällemme, vai onko se vain todistus siitä, että mittarit on luettu oikein?

Itse mittareista tiedän sen verran, että ne mittaavat lämmönkulutusta haihtumisen avulla, joten voidaan olettaa niiden tarkkuuden olevan luokkaa p#stä. Lohduttavaa on se, että naapurienkin mittarit näyttävät mitä sattuu, ja maksamme kaikki (viisi perhettä) yhdessä lämmityslaskun. Täkäläiset muuten rakastavat ”energian kalleuden vuoksi ”viileitä asuntoja, mutta tässä asuntokompleksissa yksi suomalainen perhe heittää tämän vuoden kustannukset taivaaseen. Nimittäin meidän patterit ovat olleet melkein täysillä jo syyskuun lopusta lähtien. Mitäs rakentavat niin heppoisia asuntoja ettei lämpö pysy sisällä. Täällä kun ei tunneta kolminkertaisia ikkunoita tai muitakaan lämpöeristeitä.

Yleisesti ottaen Saksassa energia on kallista ja asuntojen rakenteet ovat todella surkeita, joten olemme laittaneet jokaisen patterin taakse alumiinilla päällystettyä eristyslevyä, jonka pitäisi heijastaa lämpösäteily huoneeseen eikä eristämättömään ulkoseinään. En kyllä tiedä onko levyistä mitään hyötyä taloudellisesti? Saksalaisilla on muutenkin omituisia käsityksiä lämmityksestä ja huoneiden eri lämpötiloista eri vuorokauden aikoina, mutta siitä enemmän juttua myöhemmin.

Nixon kävi torstaina luokan kanssa teatterissa (Theater Mönchengladbach) katsomassa näytelmän ”Der Zauberer von Oz” eli Ozin taikuri. Jokainen vähänkään lukenut ihminen voi päätellä että kyseessä oli näytelmä kirjasta ”Ihmemaa Oz”, joka muuten tuli luettua Nixonille alle kouluikäisenä iltasaduksi. Poika muistaa vieläkin ”kammottavat pyöräihmiset.” Näytelmän arvostelu löytyy täältä saksaksi.

Näytelmä oli kuulemma osaksi musikaali ja taikuriesitys. Hyviä näyttelijöitä olivat pojan mukaan pohjoisen hyvä noita, jota esitti saksalainen tunnettu näyttelijär, ja Linnunpelätin. Totoa puolestaan esitti ihan oikea robottikoira. Nixon ymmärsi näytelmän hyvin saksaksi, ja jopa tunnuslaulu jäi soimaan päähään. ” Irgendwo über dem Regenbogen ” eli kansainvälisemmin tunnettu laulu ”Somewhere over the rainbow.”

Somewhere Over The Rainbow

Somewhere over the rainbow way up high
Theres a land that Ive heard of once in a lullaby
Somewhere over the rainbow skies are blue
And the dreams that you dare to dream
Really do come true

Blogi jää tauolle

2007-11-06T10:11:00.000+01:00

Laitan blogini joksikin aikaa jäähylle, koska tällä hetkellä tuntuu siltä, että kirjoittamisesta on tullut lähinnä ikävä velvollisuus ja kirjoittamisen ilo on kadonnut matkan aikana kokonaan. Toisaalta tämä voi olla myös syysmasennusta. En tiedä kumpaa, mutta tauko on nyt paikallaan.

Lisäksi alkoi tuntua siltä, etten halua pitää tätä enää julkisena blogina, joten sukulaisille ja ystäville tiedoksi, että tämä blogi muuttuu salasanan taakse ja salasanan saa minulta sähköpostitse luultavasti tämän viikon perjantaihin mennessä tai myöhemmin ensi viikolla. Eli meidän perheen kuulumisten kirjoittelu jatkuu pienen tauon jälkeen salasanan takana.

Lisäksi haluan kiittää kaikkia ihania lukijoitani ja kommentoijia. Ehkä tapaamme vielä toisen blogin merkeissä blogistaniassa.

Auf Wiedersehen!

Pitkä viikonloppu

2007-11-05T13:03:00.000+01:00

Kirjoitan melkein aina viikonlopun postaukset jälkikäteen, mutta toisaalta on mukava aloittaa ankea maanantaiaamu viikonloppua muistellen. Vaikka eipä pitkässä viikonlopussamme kovin paljon muistelemista kertynyt. Se kului lähinnä laiskotellessa ja elokuvia katsellessa. Lostin kolmas kausi pyörähti käyntiin perheessämme torstaina, ja lauantaina katsoimme yhdessä saksalaisten tuottaman perikato-elokuvan, joka kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä Traudi Jungen (Hitlerin sihteeri) näkökulmasta katsottuna. Se oli todella mukaansa tempaava tositapahtumiin perustuva elokuva. Kiitos H:lle vinkistä. Katsoin myös viidennen kauden Todella upeeta- komediasarjasta. Minusta on luultavasti tullut huumoritajuton kärttyisä vanha akka, koska Patsyn ja Ednan toilailut eivät kirvoittaneet enää kuin vaisun hymyn kasvoilleni. Sen sijaan Simpsonien keltainen perhe kutkutteli jälleen kerran nauruhermoja. Ehkä tilanne ei ole minun kohdaltani vielä aivan toivoton. Nixon puolestaan ahkeroi viikonloppuna ja valmistautui viikon päästä järjestettävään isoon saksankielentestiin.

Kuvassa Patsy poseeraa Madame Tussaudin vahakabinetissa vuonna 2006 keväällä.

Perjantaina kävimme ostoksilla Centrossa, joka osoittautui Itäkeskuksen tyyliseksi ostoshelvetiksi. Jos ostaminen ei jostain syystä innosta niin, Centron läheltä löytyy muutamia ajanviettopaikkoja kuten Sea Lifen merimaailma ja pieni huvipuisto. Tällä kertaa ostimme uudelle kameralle kantolaukun sekä kannettavaan dvd:en antennin. Antennin avulla voi kuulemma katsoa anopin luona tv:tä sängyssä. Luultavasti se oli tarpeellinen ostos. Ihmeen kärsivällisesti mieheni jaksoivatkin istua kävelykadun penkillä, sillä aikaa kun kävin ihastelemassa syksyn kenkämuotia mm. Deichmanissa ja tarttuipa mukaani alennuksessa olleet musta pitkähihainen bolero, löllövatsan peittävä mustaharmaa kukallinen t-paita ja punaiset muovihelmet (yht.25 €). Siskon vauvallekin löytyi söpö vakosamettinen asukokonaisuus. Centrosta suuntasimme lounaan jälkeen koottavien huonekalujen taivaaseen eli Ikeaan.

Miesten otsanahka alkoi kiristyä vasta koottavien keittiöiden -osastolla. En tiedä nousiko verensokeri liian ylös syömistämme tacoista, vai koetteleeko yli neljän tuntia kestävä shoppausmaratoni liikaa miesten hermoja. Juoksinkin suurempaa perhedraamaa välttääkseni suoraan kangasosastolle. Tarkoitus oli ostaa verhokangasta olo- ja vierashuoneeseen, mutta juuri etukäteen valitsemani kankaat oli myyty loppuun, ja ei ollut aikaa miettiä uusia vaihtoehtoja. Miehet eivät ymmärrä sitä, kuinka monta tekijää on otettava huomioon kankaita valittaessa: valon läpäisevyys, ommeltavuus, haluttu tunnelma, sisustuksellisuus jne. Sain sentään napattua keltaiseen ostospussiin: mustavalkoisia tyynynpäällisiä, mustan torkkupeiton, mustavalkoiset koivupaneeliverhot ja listat sekä valkoiset suojaruukut. Huomasitte varmaan, että minulla on menossa joku mustavalkoinen kausi, jonka koin viimeksi teini-iässä. Silloin vaatteet olivat mustia, kynsilakka oli mustaa, musiikki oli mustaa ja huonekalut valkoisia, joten olen varmaan nyt siirtymässä keski-iän kriisiin.

Loppujen lopuksi hymykin ilmestyi kasvoille, kun Nixon älysi ostaa Ruotsi-kaupasta kotimatkaa varten Alladinia. Tosin ärsyyntymisviisari heilahti jälleen uhkaavasti punaisen puolelle, kun havaitsimme, että Maraboun väki oli päättänyt poistaa parhaimman konvehdin (Noisetten) rasiasta. No, elämässä ei aina saa mitä haluaa!

Hauskaa maanantaita!

Datiivilaulu

2007-11-04T18:19:00.000+01:00

Nixon keksi kokeeseen lukiessaan datiivilaulun (sävelmänä Jaakko kulta).

Aus, bei, mit, nach.
Aus, bei, mit, nach.

Seit, von, zu.
Seit, von, zu.

Alle mit dem dativ.
Alle mit dem dativ.

Dem, den, der.

Löytyykö teiltä muita muistisääntöjä saksankielen opiskelua varten?

Kissakuvahaaste 42: Matkalla

2007-11-02T21:57:00.000+01:00

Kissakuvahaasteen teemana oli tällä viikolla "matkalla". Kuvat on tällä kertaa lavastettu lihatikkujen avustukselle, vaikka olisi se onnistunut ilman houkutteluakin. =) Halusin tuoda esiin sen, että meidän kissa rakastaa lentomatkailua ja vihaa yli kaiken autossa matkustamista. Meillä ei ollut valitettavasti yhtään kuvaa Helgan lentomatkasta. Manipuloidussa kuvasarjassa Helga sujahtaa onnellisena lentokoppaan (huomatkaa kuinka pienen sen täytyy olla mahtuakseen istuimen alle), sen sijaan Helga täytyy puoliväkisin tunkea huomattavasti isompaan automatkustuskoppaan. Lisäksi varoituksen sana kaikille kissan kanssa lentäville: Feliwayn feromonisuihkepulloa ei saa kuljettaa lentoteitse sen alkoholipitoisuuden vuoksi, ei edes ruumassa.

Joko lähdetään?
Jee! Odota vähän niin pääsen matkustusvalmiuteen.
Valmiina ollaan!

Pyhäinpäivän viettoa

2007-10-31T13:24:00.001+01:00

Tänään (31.lokakuuta) jenkeissä vietetään pyhäinpäivän aattoa eli halloweeniä. Kotisuomessa pyhäinpäivää vietetään laskujeni mukaan tulevana lauantaina 3.marraskuuta. Huomenna (1. marraskuuta) vietämme täällä pyhäinpäivää (Allerheiligen) katolisen kirkon kalenterin mukaisesti. En ole aiemmin huomannutkaan, että joidenkin yhteisten juhlapäivien viettoajat vaihtelevat maittain. Meillä ei ole mitään pyhäinpäiväperinteitä, mutta olisi mukavaa viedä kynttilä hautausmaalle jo poismenneiden rakkaiden muistolle. Kunhan löytäisin ensin hautausmaan lähialueelta.

Yleisesti ottaen pyhäinpäivän vieton täällä näkee mm. halloweenkoristeista; Altstadissa roikkui jo viime viikolla katujen yllä muoviluurankoja, ruokakauppojen hehkuvan oransseista kurpitsapinoista ja hautausmaille vietävistä kimpuista, joissa on mm. havuja, jäkälää, siemenkotia. Viime viikonloppuna televisiosta sai katsella kauhuelokuvia monta tuntia putkeen, jolloin m inäkin viihdyin harvinaisen hyvin koko illan tv:n ääressä. Loppujen lopuksi pyhäinpäivää vietetään lähes samalla tavalla kuin Suomessakin. Ehkä koristellaan hitusen värikkäämmin ja juhlitaan iloisemmissa tunnelmissa. Ensi viikolla onkin taas uusi juhlapäivä eli St. Martinstag (Pyhän Martinin päivä), jolloin kaupungilla on lyhtyjä kantavien lasten muodostamia juhlakulkueita ja myöhemmin illalla laulavat lapset kerjäävät karkkia ovelta ovelle. Siitä enemmän ensi viikolla.

Pyhäinpäivän ansiosta vietämmekin pitkää viikonloppua. Nixonilla on lomapäivinä sekä torstai että perjantai. Mieskin otti perjantain vapaaksi, niin meillä on vihdoin aikaa tutustua lähialueen nähtävyyksiin, ja ehkäpä käymme myös ostoksilla Operhausenin Centrossa, joka on iso ostoskeskus (10 500 parkkipaikkaa), ja se on kuulemma nähtävyys itsessään.

Kävimme Nixonin kanssa maanantaina ostamassa uuden toppatakin ja siihen sopivan pipon. Lämpötilat ovat laskeneet sen verran alas, etenkin aamuisin, ettei pelkällä syystakilla enää tarkene. Yhtenäkin aamuna maa oli aivan kuuran peitossa. Seuraavana päivänä Nixonin opettaja naureskeli pojan pipolle, ja kysyi: ”Tiedätkö, mitä pipossa oleva teksti tarkoittaa?” Poika puisti päätään, ja opettaja selitti, että sana tarkoittaa ihmistä, joka joutuu pakenemaan omasta kotimaastaan poliittisten tai uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi. (Mielestäni ei mikään hyvä selitys. Kaikki toisinajattelijat eivät ole pakolaisia.) Nixon tuli nauraen koulusta kotiin ja sanoi minulle: ”Katsohan, olen poliittinen pakolainen nro 75.” Meille tosin jäi epäselväksi kummalle asialle opettaja oikeastaan nauroi: Ajatukselle suomalaisesta poliittisesta pakolaisesta, vai pojallemme, joka on luokkansa ainoa kriittinen toisinajattelija?

Alla on anonyymikuva ”toisinajattelijastamme” päällään uusi takki ja pipo.

Miksi kissanomistaja nukkuu huonosti?

2007-10-30T10:47:00.000+01:00

City-lehdestä löytyi mainio videoklippi. (Laitoin sen linkin taakse, koska en ole varma tekijänoikeuksista.)

Tällaista meillä on joka aamu. Ihan oikeasti. =)

Hiihtokilpailun tunnelmia

2007-10-29T08:53:00.000+01:00

Uusi varoittava liikennemerkki oli ilmestynyt katukuvaan; pyörätie muuttuu hiihtoladuksi.

Lumi on maassa, lehdet puissa ja hiihtäjät valtaavat kadun.

Kilpailun osanottajamaiden liput oli ripustettu kadun varrelle.

Kilpailijat lähtevät matkaan ja taustalla virtaa harmaassa apeudessaan Rein-joki.

Hiihtokilpailut pidettiin keskellä kaupunkia. Kuvan molemmin puolin ovat hiihtoladut ja keskellä kävelykatu, jonka varrelta sai katsoa kilpailijoiden etenemistä, joka suoraan ladulta tai näytöltä.

Raatihuoneen eteen oli kasattu ylimääräisestä lumesta lapsille pulkkamäki.

Hyvä Suomi!

2007-10-26T19:58:00.000+02:00

Bloggaus on nyt jäänyt vähemmälle ajalle, koska sain tällä viikolla uuden ihanan lelun, digikameran, ja aika on kulunut säätöjä opetellessa ”saksankielisen manuaalin turvin”. Onneksi kauppias lupasi lähettää parin viikon kuluessa postitse myös suomenkielisen oppaan. Löysin tosin netistä myös englanninkielisen oppaan, mutta tuleepahan harjoiteltua samalla saksaa. Nyt on jotain hajua objektiivin aukon suuruudesta, valotusajan pituudesta ja valon määrästä, mutta luultavasti opittavaa riittää koko elämän ajaksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen vihdoinkin löytänyt oman ilmaisukanavani, jossa tasapainottuu mukavalla tavalla tekniikka ja itseilmaisu. Minun suullani, kun ei suloisia säveliä hyräillä, kädelläni ei henkeäsalpaavia tauluja maalata tai merkittäviä romaaneja kirjoiteta, mutta ehkä elämäni aikana muutama onnistunut valokuva napataan. Toiveissa on.

Formuloista sen verran, että Kimi Räikkönen on täällä todella suosittu, jopa ennen maailmanmestaruuttaan, mikä varmaan osittain johtunee hänen edustamastaan tallista (Ferrari). Täkäläiset pitävät myös todella paljon Kimin ”Iceman” – tyylistä, jota korostavat pohjoisen hailakansiniset silmät ja puheen ihana vaatimattomuus. Ihmiset jopa tietävät hänen vaimonsa missitittelit, joita minun on vaikea muistaa: ”Olikohan se Miss Skandinavia, tai jotain sinnepäin?” Toisaalta hävettää, ettei suomalaisena tiedä moista, mutta kun minua ei ole koskaan kiinnostanutkaan ihmisten tittelit.

Huomenna menemme seuraamaan hiihdon MM-cupin osakilpailua, josta selostus tulee jossain vaiheessa blogiini, ja tietenkin hurraamme kovaa mm. Virpi Kuituselle. HYVÄ SUOMI (Kimille ja huomisen hiihtäjille)!

Viikonlopun viettoa ja upea nettilöytö

2007-10-23T12:15:00.000+02:00

Olipas ihanaa nauttia rauhallisesta viikonlopusta kotona. Sain kietoutua lämpimän peiton alle, maistella mausteista kuumaa glögia, jossa muuten poltin ylähuuleni ja etusormeni. Vieläkin kirveltää. Glögin lipittelyn lomassa katsoin DVD:ltä koko Forsytein tarun (2002) kahden päivän aikana eli vietin tv:n ääressä lähes 12 tuntia, ja itkin miltei joka kohtauksen jälkeen. Harvinaisen hienosti toteutettu sarja. Juoni toimi hyvin, henkilöt olivat uskottavia ja heihin pystyi samastumaan, jopa sarjan pahis Soames herätti sympatioita, ja visuaalinen ilme oli upea. Kohtausten taustoihin oli luultavasti haettu inspiraatiota sen ajan taitelijoiden töistä. Esimerkiksi silloin, kun Fleur vie rakastetulleen Jonille eväskorin pellolle, niin voisi kuvitella astuvansa sisään Monetin maalaukseen.

Sarjan innoittamana haluaisin myös lukea alkuperäisen John Galsworthyn kirjoittaman romaanin, Forsytein tarun. Harvoin elokuva tai tv-sarja innoittaa minua lukemaan jonkin teoksen, koska romaanit yleensä pilataan niissä tunnistamattomaksi ylisentimentaaliseksi mössöksi kuten Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Toisaalta lukuisten huonojen sovitusten joukkoon mahtuu myös miellyttäviä poikkeuksiakin kuten Taru sormusten herrasta trilogia tai Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo BBC:n tv-sarjana vuodelta 1995.

Seikkailin netissä etsien romaania nettikaupoista ja löysinkin sen lopulta ilmaiseksi Guttenberg-projektin sivulta. Romaani oli valitettavasti saatavana vain englanninkielisenä versiona. Minun kielitaidollani kun ei sisäistetä minkään vieraskielisen romaanin syvällistä merkitystä eikä sen kielellistä estetiikkaa, joten luenkin yleensä vain tenttikirjoja vieraalla kielellä. Niissä kun ei tarvitse hallita kuin oman alan tieteellisen sanaston ja sanojen nyansseista ei tarvitse välittää. Projektin sivulta löytyy myös teoksia suomenkielellä kuten Juhania Ahoa, Minna Canthia ja Henrik Ibseniä. Sivulta ei tosin löydy, ainakaan suomeksi, uudempaa kaunokirjallisuutta tekijänoikeuksien vuoksi, mutta kyllä se kirjaston joksikin aikaa korvaa. Ja sen romaanin aion ostaa tutun divarista, kunhan pääsen käymään taas Suomessa.

Koska meillä on joulu...?

2007-10-19T12:53:00.000+02:00

Täällä kaupat ovat jo täynnä jouluaiheista krääsää: joulukoristeita, joulukakkuja, piparkakkuja, joulukalentereita jne. Onneksi joululaulut eivät vielä soi markettimme kaiuttimista, muuten voisin olla jo kurkkua myöten täynnä koko joulua jo ennen varsinaista juhlapäivää. Toisaalta saksalainen jouluinnostus on jo tarttunut myös meihin. Ostimme nimittäin kahta erilaista Glühweinia (glögiä), jota on tarkoitus maistella tänä iltana.

Oikeanpuoleinen pullo on perinteistä EU-merkittyä Nürbergin hehkuviiniä, joka on maustettu mm. mustikoilla, aniksella, kardemummalla, muskotilla, neilikalla, kanelilla, appelsiini- ja sitruunakuorilla. Vasemman puoleinen hehkuviini on myös valmistettu Nürbergissä, ja se on maustettu neilikalla, kanelilla, appelsiini- ja sitruunakuorilla. Yksi hehkuviinipullo maksoi noin kaksi euroa. Valitettavasti en löytänyt Nixonille alkoholitonta glögiä, joten poika saa tällä kertaa tyytyä orange colaan. Hassua, mutta totta, meidän joulunodotus alkaa täällä jo lokakuussa, ja Suomessa aloitimme joulutohinat glögimaisteluineen vasta joulukuun alussa. Suomea pidetään maailmalla muka joulumaana?

Lämmintä ja mausteista joulunodotusta kaikille!

Mitä minun pitikään tehdä?

2007-10-18T11:22:00.000+02:00

Minun pitäisi tänään:

a) käydä kaupassa ja pankissa,
b) lähettää paketti ja kortti Suomeen,
c) siivota keittiö,
d) kirjoittaa kirje pikkumummille,
e) viedä pahvit kierrätykseen,
f) muokata housuni kaventamalla ne,
g) siirtää talviasusteet pahvilaatikosta eteisen kaappiin,
h) tehdä saksankielen läksyt
i) lukea kierrätyshesari,
j) soittaa kaverille,
k) lukea tenttikirjaa,
l) ja ostaa lahja.

Mitä teen:

a) tarkistan nettikaupasta tilaukseni tilan ja maksan laskun nettipankin kautta,
b) lähetän sähköpostia ja e-kortin,
c) siivoan koneeni viruksista ja muusta roinasta,
d) kirjoitan omaan blogiini,
e) vien kuvia kuva-arkistosta photobuckettiin,
f) muokkaan ruokablogini ulkoasua,
g) suunnittelen blogini ulkoasun muuttamista talvisemmaksi,
h) teen saksankielenharjoituksia netissä,
i) luen samat uutiset eri nettilehdistä,
j) chattaan kaverille
k) googletan tentin aihepiiristä,
l) ja etsin lahjaideoita netistä.

Olenkohan muuttumassa kokonaan virtuaaliseksi?

Kissakuvahaaste 40: Tilanne

2007-10-17T11:30:00.000+02:00

Hups! Minähän vain nautin massurapsustelusta ja yhtäkkiä olenkin aivan nurinniskoin?

Servus!

2007-10-16T14:24:00.000+02:00

Matkustaminen on mukavaa, mutta kaksi peräkkäistä viikonloppua reissussa ei ole enää rentouttavaa vaan väsyttävää. Reissukuvaukset jäävät siis joksikin aikaa tauolle, kunnes saamme inspiraation uudesta matkakohteesta. Tarkoitus olisi tämän vuoden puolella vielä käydä Luxemburgissa ja Hollannissa.

M´mam kyseli (vahingossa mainitsemastani) ruokablogistani. Se ei ole salainen, mutta julkaisen sen vasta sitten kun siellä on jotain luettavaa. Tällä hetkellä siellä on vain kaksi postausta, jotka käsittelevät kaalilaatikkoa ja bratwurstia. Ei siis vielä mitään mielenkiintoista luettavaa. Linkki sinne ilmestyy blogissani lähitulevaisuudessa.

Jos haluatte tietää, miksi ylhäällä oleva kuva liittyy tähän postaukseen, niin voinhan sen teille kertoa. Kuvassa olevaan oranssiin säästöpossuun mieheni tiputtaa ylimääräiset kahden euron kolikot, joilla maksetaan lomamatkojemme pienet ostokset kuten lomalentojen drinkit. Seuraavan kerran kun näette maailmalla suomalaisen perheen raahaamassa mustaa nahkaista kolikkopussia täynnä kahden euron kolikoita, niin olette törmänneet meihin. Meidät tunnistaa kolikkopussin lisäksi myös mustasta vetolaukusta;) Possun vieressä näkyy osa keittokirjakokoelmaani, jota en enää täydennä tilanpuutteen vuoksi. Sitä paitsi netistähän ne kaikki reseptit nykyään löytyy, ja kohta myös minunkin.

Hauskaa tiistaipäivää kaikille!

Terveisiä Brysselistä!

2007-10-15T11:12:00.000+02:00

Viime viikonloppuna kävimme kannustamassa Suomen jalkapallon maajoukkuetta Brysselissä. Peli päättyi tasapeliin 0-0, vaikka Suomen joukkue teki kaksi maalia ja peli oli yleisesti ottaen parempaa kuin Belgian joukkueen. Tunnelma Suomen fanikatsomossa oli huikea. Lippuja suomikatsomoon oli myyty yli 2 000. Edessämme istui joukko saksalaisia suomifaneja ja takana brittejä, jotka huusivat hieman murteellisella suomella: ”Hakkaa päälle!”, aivan kuin 400 vuotta sitten, kun taistelimme yhdessä ”katolisia” vastaan 30-vuotisessa sodassa. Ohessa on videomateriaalia Belgia-Suomi -pelistä.

Ajoimme suoraan Belgian läpi Brysseliin autolla ja takaisin tulimme Hollannin kautta. Matka-ajassa ei ollut mainittavaa eroa, mutta vaihtelu virkistää. Hollannin puoli osoittautui yllättävän metsäiseksi ja Belgian puolella oli söpöä maalaismaisemaa pikkukylineen ja lehmänkantturoineen. Brysselissä käytimme metroa, joka oli muuten maailman sekavimmin esitetty liikennejärjestelmä. Eri linjoja kuvaavat värit olivat lähivärejä (punainen ja keltainen), tai ne esitettiin samalla värillä, mutta eri viivan vahvuuksin. Liikennesuunnittelijoilla ei ollut alkeellisintakaan tietoa käytettävyydestä. Huonon metron kartan lisäksi liikkumista haittasi myös se, ettei asemilla ollut merkitty päätepysäkkiä, joten ei-paikallinen joutui arvaamaan meneekö linja pohjoiseen vai etelään. Turistin sai ymmälleen myös koko kaupungin kattava joukkoliikennekartta, johon oli merkitty mahdollisimman epäloogisesti ja iloisin värein kaikki mahdolliset bussi-, juna- raitio- ja metrolinjat. Ei ihme, että euvirkamiesten suoltama hallintokieli kuulostaa niin sekavalta, kun täytyy elää moisessa ympäristössä. Myönteistä Brysselin joukkoliikenteessä oli erittäin halpa, vain 4 € maksava, yhden päivän lippu kahdelle hengelle.

Brysselissä ei ollut kovinkaan paljon nähtävää. Atomiumin näimme jalkapallokentän vieressä upeassa sinisessä yövalaistuksessa. Ennen illan peliä kävimme katsomassa kuuluisan ”pissapojan” eli Manneken pissin. Vaatimattoman kokoisen suihkulähteen ympärillä parveili iso lauma turisteja räpsimässä kuvia pienestä pronssisesta pissaavasta pojasta. Tiesittekö, että pojalla on yli 600 erilaista pukua, jotka ovat näytteillä kaupungin museossa. Ensimmäisen puvun poika sai vuonna 1698 ja sen jälkeen pukuja onkin kertynyt aina joulupukin asusta suomalaiseen ylioppilaslakkiin. Näimme myös yhden Euroopan kauneimmista toreista eli Grand Palacen. Torin varrella ovat mm. Brysselin kaupungin talo ja museo.

Ylhäällä olevassa kuvassa on Manneken Pissin suihkulähde ja alhaalla olevassa kuvassa lähikuva tällä kertaa vain vettä pissaavasta pojasta. Alkuperäinen patsas varastettiin 60-luvulla, joten kuvassa oleva patsas on kopio alkuperäisestä.

Ylhäällä olevassa kuvassa on Grand Palacen aukiota ja alhaalla olevassa kuvassa on aukiolla oleva epäsymmetrinen kaupungintalo.

Brysselin yleisilme oli melko rähjäinen Euroopan pääkaupungiksi lukuun ottamatta turistien kansoittamaa keskustaa ja parlamentin aluetta. Yövyimme lähellä keskustaa olevassa kiinalaisten pitämässä hotellissa ChaoCowssa, joka oli aivan Noordstationin (yksi Brysselin pääasemista) vieressä. Hotelli sijaitsi kahden toisistaan poikkeavan alueen rajalla. Pohjoisessa alue oli rähjäistä maahanmuuttajien kansoittamaa slummia ja etelässä oli lasisia ultramoderneja virastotaloja. Hotellin vieressä olevalla kadulla huntupäiset maahanmuuttajat ostivat ja myivät omia tuotteita ja rinnakkaisella kadulla näyteikkunoissa pyörivät kebabrullat vaihtuivat kyllästyneen näköisiin prostituoituihin. Ei mikään miellyttävä paikka kävelemiseen päivälläkään. Onneksi saimme auton parkkiin poliisiaseman viereen.

Kuvassa hotellin ikkunasta otettua kuvaa Brysselin liikerakennuksista ja pohjoisesta rautatieasemasta. Arvaa nukuimmeko yön hyvin? Junat kolisivat ja poliisin pillit ujelsivat läpi yön.

Belgiassa puhutaan kolmea kieltä: hollannin murretta eli flaamia, ranskaa ja saksaa. Erään belgialaisen huoltoasemayrittäjän mukaan he puhuvat turistin kanssa mieluummin saksaa kuin englantia, mikä on ihan kiva juttu näin saksankielenopiskelijan kannalta. Vaikka englanti on nykyajan lingua franca, niin ei sillä pärjää kaikkialla. Tosin alkeellinenkin ranskan kielen taito olisi ollut ihan tarpeellista, sillä noin 50 % väestöstä on ranskankielisiä ja vain 1 % väestöstä puhuu äidinkielenään saksaa.

Kuvassa olevasta pienestä suklaapuodista ostimme belgialaisia tryffeleitä.

Tuliaiseksi ostimme (omaan käyttöön) belgialaista suklaata ja olutta. Kuuluisia olutmerkkejä ovat mm. Stella Artois, Maes, Leffe ja Grimbergen, joista tulee kommenttia ruokablogiin. Ja belgialainen suklaa- Se on taivaallista!!!

München II: Oktoberfest

2007-10-12T11:36:00.000+02:00

Münchenin matkakertomus jatkuu oluenhuuruisella tekstillä Oktoberfestistä, ja sen jälkeen muutama sana Münchenin kaupungista ja Deutsche Museumista.

Oktoberfestin sisääntuloportti.

Perjantai- ja lauantai-iltana nautimme paikallisten panimoiden tuotteita Oktoberfestillä. Oluen lisäksi maistoin myös makeaa ”Radleria”, joka on puoliksi oluen ja sitruunalimonadin sekoitus. Jos et halua tulla aivan huppeliin muutaman tuopillisen jälkeen, niin ”Radler” on aivan hyvä vaihtoehto oluelle.

Tätä varten Oktoberfesteillä tullaan.Kuvassa Hofbräun panimon massit (1 litra olutta).

Oktoberfest on vuosittain järjestettävä kaksiviikkoinen sadonkorjuujuhla. Juhla järjestettiin ensimmäistä kertaa lokakuun 12. 1810, jolloin Bavarian kruunuprinssi Ludwig meni naimisiin prinsessa Therese von Sachsen-Hildburghausen kanssa. Siitä lähtien juhla on pidentynyt viisipäiväisestä tapahtumasta kahden viikon mittaiseksi ja siirtynyt osittain syyskuun puolelle lämpimämpien säiden takia. Paikalliset kutsuvat Oktoberfestiä nimellä Wiesn, koska se sijaitsee niityllä (Wiese). Paikalliset panimot ovat pystyttäneet niitylle 14 oluttelttaa, jotka tarjoavat vain omia tuotteita. Alueella on myös huvipuisto. Sinne pääsee S-bahnalla jäämällä Hackerbrücke -pysäkille ja seuraamalla kansallispukuista (miehillä nahkaiset polvihousut ja usein punavalkoruudulinen paita sekä naisilla liivihameet) ihmisvirtaa juhla-alueelle.

Olutteltta ulkoa. Ei oikein muistuta suomalaista kaljatelttaa.

Tänä vuonna juhlijoita oli 6,2 miljoonaa, jotka joivat yhteensä 6,7 miljoonaa litraa olutta. Juhlijan kannattaa muistaa, että olutta saa vain yhden litran annoksina eli maßinä. Tänä vuonna ”maß” maksoi 8 € tippeineen. Oluen lisäksi paikalta saa ruokaa kuten paistettua kanaa (baijeriksi ”Hendl”). Periaatteessa olutta saa tilattua vain pöydästä, mutta esim. lauantaina kaikki 100 000 istumapaikkaa olivat täynnä, joten tarjoilijat joustivat ja tarjoilivat myös käytäville. Jos haluaa pöydän isommalle porukalle, niin kannattaa tulla ajoissa paikalle ja silloinkin istumapaikat löytyvät useimmiten vain ulkoterassilta, koska teltan sisällä olevat paikat on jo varattu jopa vuotta aikaisemmin. Meillä oli onnea matkassa, että pääsimme istumaan illalla myös sisätiloihin, jossa on parhaimmat menot (mm. orkesteri). Vajaan pöydän näkyessä kannattaa aina kysyä onko siinä tilaa? Baijerilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja tiivistävät tarpeen vaatiessa. Juttuseuraa pöydistä löytyy aina useammalla kielellä, vaikka laulavaa baijerin murretta ei tahdo millään ymmärtää.

Erään olutteltan sisältä. Kuten huomaatte tungos oli valtava, mutta istumapaikkoja riitti silti, kunhan jaksoi silmä kovana tähyillä vapaita paikkoja.

Seuraavan kerran kun joku suomalainen asiantuntija puhuu ”eurooppalaista juomakulttuurista”, niin suosittelen henkilöä käymään Oktoberfestillä: väsyneitä juhlijoita nukkumassa puistossa, rähinöitä, sammuneita pöydissä, oksentelua ja eri asteisessa humalatilassa hoipertelevia asiakkaita. Ei suomalainen juomakulttuuri poikkea kovinkaan paljon esim. italialaisesta, saksalaisesta tai englantilaisesta. Lukuun ottamatta siinä, että eurooppalaiset tyhjentävät rakkonsa sisätiloissa. Lasten kanssa liikkuvien kannattaa paikalla käydä päivällä, kun meno on vähän rauhallisempaa.

Yli puolet Oktoberin asiakkaista olivat sonnustautuneet kuvan mukaisiin kansallispukuihin. Naisten asut olivat erivärisiä ja pituisia, myös miesten polvihousujen pituus vaihteli shortseista kuvassa näkyvään pituuteen asti. Erittäin suosittuja olivat myös erilaiset kansanomaiset villaneuleet. Niillä, joilla ei ollut kansallispukua, sonnustautuivat erilaisiin hattuihin (ks. kolmanneksi ylin kuva).

Lauantaina söimme ennen Oktoberfestille lähtöä Baijerilaisessa ravintolassa Donisil. Ravintola löytyy aivan Marienplatzin läheltä. Lähes kaikki perinteiset saksalaisruoat maksoivat 7,80 € ja annokset olivat saksalaiseen tyylin mukaan isoja. Oktoberfestin takia ravintolat olivat yleensä aivan täynnä, mutta pöydän löysi, kunhan jaksoi kierrellä jonkin aikaa.

Koko kaupunki oli täynnä koristeellisia mastoja. Kuvassa oleva masto löytyi kauppatorilta.

Sunnuntaina vietimme lähes koko päivän Deutsches Museumissa, joka on yksi maailman suurimmista tiedemuseoista. Sinne pääsee S-bahnalla Isartor -pysäkille, josta on lyhyt kävelymatka museoon. Kävelymatkan aikana ylitimme kirkkaan ja sorapohjaisen Isar-joen. Perhelippu museoon maksoi 17 €. Museon näyttelyt olivat suurelta osin vuorovaikutteisia. Vierailija pystyy suorittamaan pieniä kokeita ja testaamaan eri laitteita. Me kokeilimme, montako volttia irtoaa maailman ensimmäisestä sähkömoottorista, miten tiheys vaikuttaa kappaleen painoon ja kuinka hyvin sähkövirta kulkee ihmisen läpi.

Maailman ensimmäinen sähkömoottori, jonka toimivuutta sai kokeilla.

Kuten huomaatte, vietimme aikaa lähinnä luonnontieteidenosastolla, jossa oli omat näyttelyt: öljyjalostukselle, metalli- ja koneteollisuudelle, keramiikan- ja lasinvalmistukselle jne. Kaiken huipuksi näyttelyt kattoivat lähes koko teollisen ajanjakson aina morsetuslaitteesta videopuhelimeen ja useimmista kerrottiin kansantajuisesti myös niiden toimintaperiaatteet.

Saksalaista täsmällisyyttä museossa. Sähköpylväiden pienoismallit oli luetteloitu eri käyttötarkoituksin.

Olisimme varmaan viihtyneet siellä koko päivän, mutta jalat tekivät lakon ja pää oli aivan pyörällä kaikesta ihmisen tähän mennessä tuottaman tekniikan määrästä, joten suuntasimme kohti lähintä ravintolaa. Sitä ennen kävimme museon pihalla olevassa simulaattorissa Michael Schumacherin kyydissä. Formulakyyti ei oikein vakuuttanut, sama kuin olisi katsellut pleikkarin formulapelin uusintaa tavallista isommalta näytöltä. Aivan museon vieressä sillan kupeesta löytyikin kiinalainen ravintola Wok&Roll, jonka erikoisuutena oli liukuhihnalla pyörivä sushi-bufee (14 €). Ajatus raa´asta kalasta houkutti, mutta päädyimme kolmen hengen päivälliseen, joka sisälsi pöytään tarjoiltuna keiton, uppopaistetut alkupalat, joissa jokaisessa oli erilainen täyte, kolme liharuokaa (ankkaa, härkää ja possua) sekä jälkiruoaksi vesimelonia ja jäätelöä. Hinta-laatusuhde oli erinomainen.

Maanantaina nukuimme pitkään, veimme lentolaukun hbf:lle säilytykseen ja suuntasimme Marienplatzille, jonka läheisyydestä löytyvät kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Käväisimme kauppatorilla, jossa myytiin mm. Weißwürstia (valkoista aivoista tehtyä makkaraa) ja Leberkäseä (makkaravanukasta), jotka molemmat ovat Baijerilaisia herkkuja. Torilla oli myös useita edullisen näköisiä kalaravintoloita. Seuraavana kohteena oli Münchenin kuuluisin olutupa, Hofbräuhaus, jonka sisätiloihin mahtuu tuhansia janoisia oluenystäviä. Itse asiassa yritimme jo lauantaina (päivällä) käydä siellä, mutta emme jaksaneet jonottaa sisäänpääsyä. Tällä kertaa tilaa oli sen verran, että pääsimme kulkemaan koko valtavan olutbaarin läpi. HBH mahtaa olla maailman ainoa baari, jossa oma turistimyymälä ja jonne asiakkaat eivät välttämättä tule syömään ja juomaan vaan kulkevat baarin läpi kuin ”turistit”. Sunnuntaina päättyneen Oktoberfestien jälkeiset jatkobileet jatkuivat siellä ja väsyneen näköinen orkesteri yritti viihdyttää meluavia asiakkaita keskellä päivää. Tällä kertaa emme pysähtyneet tuopilliselle, koska olimme jo juoneet tarpeeksi monta maßia Hofbräun teltassa Oktoberfestillä.

Kuvassa oikealla Münchenin kuuluisin oluttupa Hofbräuhaus ja etualalla on Hard Rock Cafen terassi.

Lähdimme takaisin Marienplatzille, josta löysimme kahvilan aivan raatihuoneen edestä. Loppuajan seurasimmekin ”olutmainoskuvausta” viereisessä pöydässä. Mallien piti juoda vaahtoavaa olutta ja saada olutviikset ylähuuleen, mikä osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Kuten kaikki oluen ystävät tietävät, että vaahto laskeutuu jossain vaiheessa ja se ei ole yhtä kestävää kuin saippuavaahto. Innokas miespuolinen tarjoilijamme kiirehti auttamaan kuvauksessa ja olutta vispatessaan kopautti lopulta tuopista pohjan rikki, jolloin olut valui tyttöjen syliin. Oli mielenkiintoista ja hauskaa seurata mainoskuvausta aivan lähietäisyydeltä.

Kuvassa Marienplatzin aukiota ja taustalla siintää remontissa ollut Rathaus.

Kiitokset T:lle ja P:lle vieraanvaraisuudesta! Tulemme varmaan vierailulle uudestaan, mutta tuskin festivaalien aikaan;)

München I: Dachaun keskitysleiri

2007-10-10T14:30:00.000+02:00

Yleistä tietoa Dachaun keskitysleiristä

Dachaun keskitysleiri (1933-1945) oli ainoa leiri, joka oli toiminnassa koko natsihallinnon ajan. Se sijaitsee noin 16 km päässä Münchenistä lähellä Dachaun kaupunkia. Leirille pääsee Münchenin keskustasta S-bahnalla (S2) Dachaun pysäkille, josta pääsee paikallisbussilla (nro 726) suoraan leirin edustalle. Sisäänpääsy leirialueelle ja museoon on ilmaista. Alue on erittäin laaja, joten kannattaa varata aikaa. Me kiertelimme aluetta peräti kolme ja puoli tuntia ja silti päärakennuksessa sijaitseva museokin tuli vain katsottua pikaisesti läpi.

Leiri koostuu kahdesta alueesta: varsinaisesta leiristä, jossa oli 32 parakkia, hallintorakennukset ja vankila, sekä krematorioalueesta. Päärakennuksessa on leirin museo, jossa on mm. kertomuksia vankien elämästä, vangeille kuuluneita tavaroita ja yleensä keskitysleirien toiminnasta koko sodanaikaisen Saksan alueella. Alueella oli myös sodanjälkeen pystytetyt neljä uskonnollista muistomerkkiä (katollinen, ortodoksinen, protestanttinen ja juutalainen) leirillä kuolleiden ja eläneiden vankien muistoksi. Aivan leirialueen takana on Karmeliittaluostari, joka ei ollut lauantaina auki.

Leirillä kaksi parakkia oli rakennettu uudelleen vastaamaan leirin aikaista tilaa (vankien sängyt, vessat ja pukukaapit), ja muista parakeista oli jäljellä vain perustukset. Parakissa vankien päivä alkoi klo 4 aamuyöstä ja nukkumaan he pääsivät klo 9 illalla. Vangit työskentelivät joka päivä 15 tuntia mm. ompelimossa. Sunnuntai oli ainoa vapaapäivä, jolloin vangit saivat seurustella toistensa kanssa ilman vartijoita ja antoivat ehkä leipäpalan nälkiintyneelle toverilleen parakkien välissä olevalla ”vapauden ja inhimillisyyden tiellä”, joka toimi vastakohtana leirin muulle epäinhimilliselle toiminnalle. Leirissä oli myös kirjasto, josta vangit saivat halutessaan lainata saksankielistä kirjallisuutta. Leirissä harjoitettiin myös kulttuuritoimintaa esim. kuorolaulua.

Leirillä oli yli 200 000 vankia yli 30 eri maasta, joista viisi vankia oli Suomesta. Leirin vangit olivat assosiaalisia, romaaneja, kommunisteja, juutalaisia, homoseksuaaleja ja muita natsihallinnon vastustamia henkilöryhmiä. Dachaun keskitysleiri oli lähinnä työleiri eikä tuhoamisleiri kuten Auchwitz-Birkenau. Silti leirillä kuoli yli 25 000 vankia pääasiassa sairauksiin, aliravitsemukseen ja itsemurhiin. Leirillä myös tapettiin työkyvyttömiä vankeja. Leirillä oli kaksi krematoriorakennusta, joista uudemmassa oli myös suihkuhuoneeksi naamioidut kaasukammiot syklon-B panossäiliöineen. Kaasukammioita ei kuitenkaan koskaan käytetty tässä leirissä. Leirin yksi parakki oli varattu lääketieteellisiä kokeita varten. Saksan ilmavoimien lääkärit testasivat painekammiossa ihmisten selviytymistä korkeassa ilmanalassa, tutkivat kylmävesialtaissa hypotermian vaikusta vankeihin ja meriveden käyttöä juomavetenä. Lisäksi vangeilla testattiin erilaisten tautien (malarian) tarttuvuutta ja hoitokeinoja. Esimerkiksi eräskin vanki joutui syömään yhden päivän aikana yli 200 tablettia. Erityisesti mieleeni jäi kummittelemaan museossa esillä ollut kuvasarja painekammiokokeeseen osallistuneesta juutalaisvangista, joka sai sen seurauksena veritulpan aivoihin. Painekammiokokeissa kuoli 80 vankia ja loput 120 hengissä selvinnyttä ammuttiin kokeiden jälkeen.

Valokuvia Dachaun keskitysleiristä.

Lisää kuvia löytyy kuva-arkistosta

Leirin tuloportissa luki toivoa herättävästi sinne tuleville vangeille kehoitus: "Arbeit macht frei." (Työ vapauttaa). Sama slogani oli myös kirjoitettu päärakennuksen kattoon valkoisella maalilla, niin että se näkyi leirin kaukaisempaan nurkkaan asti. Portti oli museon suosituin ja vaikeimmin kuvattava kohde, koska liikenne alueelle kulki sen kautta.

Leirin sivukäytävä, joka johtaa kreamatorioalueelle. Itse alue on piilossa metsikön takana eli kuvassa näkyvän kentän takana ja vasemmassa laidassa. Oikeassa laidassa on parakkirakennusta.

Alueen yksi harvoista vartiotorneista.

Leirialue oli ympäröity piikkilanka-aidalla, vallihaudalla ja vartiotornein. Kuvassa oikealla puolella näkyvälle nurmikentälle eksynyt vanki ammuttiin varoittamatta.

Muistopaasi juuri ennen krematorioaluetta muistutti vierailijoita: "Denket daran, wie wir hier starben" (Ajatelkaa, miten me täällä kuolimme.)

Krematoriorakennus, jossa sijaitsivat polttouunit, suihkukammiot, odotustilat ja ruumishuoneet. Rakennuksen taustalla näkyvässä metsikössä oli teloituspaikat ja tuhkien kasaamisalue.

Vankien odotushuoneen ikkunat, joista sai katsella viimeisen kerran aurinkoa ennen lopullista desinfiointia.

Desinfiointikammiot eli suihkuhuoneet. Harmaa metallilieriö vasemman puoleisen oven vieressä (kammion sisällä) oli syklon B -panostin.

Krematorioalueelle jouduttiin rakentamaan uusi krematoriorakennus entisen lisäksi, koska kuolleiden määrä leirillä kasvoi koko ajan sodanloppua kohti. Kuvassa on uudemmat polttouunit.

Muuri, jota vasten työkyvyttömät vangit ammuttiin. Lähellä muuria oli myös polttouunin tuhkien sijoituspaikka eli kymmenientuhansien vankien viimeinen leposija .

Leirialue oli ympäröity piikkilanka-aidalla, vallihaudalla ja vartiotornein. Kuva on otettu leiriin päin krematorioalueen portilta.

Taustalla siintää rekonsruktoitu parakkirakennus ja kuvan etualalla näkyy parakkien perustuksia. Parakkien numerot oli taltioitu kivilaattaan. Kuvan jalavarivistö reunusti myös sodan aikana leirin pääkäytävää, jossa vangit tapasivat toisiaan sunnuntaisin.

Ovi parakkiin.

Parakin sisältä vankien pukukoppeja. Parakki oli suunniteltu 50 vangille, mutta sodan loppuvaiheessa sinne ahdettiin jopa yli 500 vankia, joilla oli käytettävissä yhteisesti vain kahdeksan vessaa ja yksi kylpyhuone.

Päärakennuksen edessä oleva pronssinen muistomerkki, joka oli tavallaan karmean esittävä riutuvine ihmishahmoineen olemattomassa tilassa; vailla ihmisarvoa, oikeuksia, vapautta ja inhimillisyyttä .

Päärakennuksen (museon) sisällä oleva puinen kirjoituspöytä, jonka päällä natsivirkailija kirjasi ihmiset joko työkykyisiksi tai tapettaviksi. Seinällä oleva haalistunut teksti kieltää irvokkaalla tavalla tupakoinnin.

Päärakennuksen takana oleva vankilan pitkä käytävä selleineen, jossa rangaistiin tottelemattomia vankeja mm. puolalaisella kidutuksella (vangit sidottiin kettingillä käsistään roikkumaan kattoon).

Kreamatorioalueella lähellä tuhkien sijoituspaikkaa oli muistomerkki, jossa pyydettiin: "Älkää unohtako." Koko alue oli makaaberissa kauneudessaan ja karmivuudessaan niin vaikuttava ja ihmisyyteen syvälle luotaava kokemus, etten edes pystyisi halutessani unohtamaan sitä.

Ajatuksia

Leiri oli kokonaisuudessaan ahdistava kokemus. Siellä käydessä joutui sukeltamaan syvällä itseensä ja miettimään perinpohjin omia arvojaan ja ihmisyyttä kaikkien niiden kauheuksien keskellä. Suurin kysymys mikä heräsi oli se, kuinka tavalliset ihmiset pystyivät kadottamaan kokonaan moraaliset arvonsa, älynsä, humaanisuuden ja inhimillisyyden rippeet itsestään. Mitä minä olisin tehnyt? Olisinko ummistanut silmäni kuten miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa? Olisiko minussa ollut rohkeutta nousta vastarintaan kuten niillä muutamilla harvoilla ihmisillä, joiden sivistyneisyys, humaanisuus, poliittiset tai uskonnolliset arvot estivät heidän vajoamisen natsisimin suohon? Paikan karmeudesta huolimatta suosittelen kaikkia edes kerran elämässään käymään vastaavanlaisessa paikassa. Se pysäyttää, varoittaa ja muistuttaa meitä paremmin ja syvällisemmin kuin aiheesta kirjoitetut lukuisat kirjat siitä, kuinka musta ihmisluonto voikaan olla.

Terveisiä kaikille Münchenistä!

2007-10-09T14:39:00.000+02:00

Terveisiä kaikille tutuille ja tuntemattomille Münchenistä! Lähdimme viime viikon perjantaina miehen serkun luo Müncheniin ja kotiuduimme vasta eilen illalla, joten blogia ei päivitetty viikonlopun aikana. Reissu oli kaiken kaikkiaan kiva ja monipuolinen. Kävimme perjantaina Oktoberfestillä, lauantaina Dachaun keskitysleirillä ja Oktoberfestillä, sunnuntaina museokierroksella ja maanantaina oli vielä aikaa keskustan nähtävyyksien katsomiseen. Nyt on todella väsynyt olo ja jalat aivan muusina, vaikka lomailun pitäisi rentouttaa eikä väsyttää. Aina sama tilanne kaikkien kaupunkilomien suhteen, kun yrittää lyhyessä ajassa käydä läpi kaikki tärkeimmät nähtävyydet.

Yritän laittaa matkakuvauksen tällä viikolla blogiini ja laitan sen luultavammin kahdessa osassa: Dachau ja Oktoberfest, mutta sitä ennen vastaan Ranskattaren haasteeseen, joka jätettiin blogiini jo viime viikolla. Haasteet kun tahtovat aina tulla siihen aikaan kun olen kiireinen, mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässäpä vastaukset haastekysymyksiin:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Projektityöntekijä
2. Assistentti
3. Projektipäällikkö
4. Kopioapulainen
Tulipas paperinmakuinen työhistoria, vaikka on sitä muutakin tehty.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Malmö
2. Rauma
3. Helsinki
4. Täällä

Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Das perfekte promi dinner
2. Deadwood (Koko sarjan viimeinen jakso tuli katsottua viime viikolla.) :(
3. Simpsonit
4. Lost
Katson hyvin vähän televisiota, joten oikeastaan ainoastaan ensimmäinen kohta on varsinainen tv-ohjelma ja muut katson dvd:ltä.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Lontoo (Ehdottomasti meidän perheen ykköskaupunkilomakohde)
2. Pariisi
3. Varsova
4. Singapore:
Tulipas kaupunkivoittoinen lista, vaikka paras paikka lomailuun on sinisen meren äärellä paahtavan auringon alla.

Neljä Internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
1. Google
2. Blogilista (omien suosikkien lisäksi löytyy aina muutakin mielenkiintoista luettavaa)
3. Omassa blogissani
4. Iltalehti
Ainoa paikka, jossa takuuvarmasti käyn joka päivä on Iltalehti. Luen sen aina aamuisin kahvin kera keittiön pöydän ääressä. Kerron joskus kuinka se tapahtuu. Tekniikka on nastaa!

Neljä lempiruokaani:
1. Suomalainen pitsa (ei tullut varmaan kenellekään yllätyksenä)
2. Anopin kana (en vieläkään osaa tehdä sitä yhtä hyvin)
3. Kaikki thaimaalaiset ja intialaiset tuliset ruoat
4. Äidin ruoat maistuvat aina yhtä hyvältä

Missä haluaisin olla juuri nyt:
1. Suomessa
2. Täällä (Koti on maailman paras paikka, missä se ikinä onkaan)
3. Bora Boralla (merta ja aurinkoa)
4. Sydney (joskus siellä on käytävä)

Korvapuustipäivä

2007-10-04T20:31:00.000+02:00

Kävin ostamassa tupaantuliaislahjan Oil & Vinegarista . Keskustassa sijaitseva todella kiva kauppa, jossa on myytävänä kymmeniä erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, maustesekoituksia ja muita italialaisia herkkuja. Ostin sieltä herkkukorin, johon oli merkitty kokonaishinta, mutta kassalla mies naputteli jokaisen korin sisältämän tuotteen erikseen. Katselin aikani sitä touhua ja minua alkoi ihan mielettömästi naurattaa. Yritin pysyä vakavana, mutta en voinut räkätykselleni mitään. Olin luultavasti päivän iloisin asiakas=) Hysteerisen naurunpuuskan takana oli Deutche Bankin sekoilut aiemmin päivällä, silloin ei naurattanut, pikemmin itketti. Löysin kyseisen pankin automaatin ja syötin vahingossa pin -koodin väärin, jolloin masiina sylkäsi kortin ulos ja alkoi valittaa, että ottakaa yhteys pankkiinne . Lisäksi se kehtasi väittää, että olen syöttänyt koodin kolme kertaa väärin. Ai niin, syötinhän minä ne väärät pin -koodit kaksi kuukautta sitten, kun luulin että miehen kanssa on samat koodit (tilasimme molemmille ec-kortit ja mies sai koodit, minä en). No, en varmasti ota enää yhteyttä lähipankkiini. Viimeksi kävin kyselemässä pin-koodini perään, niin koodien lisäksi saimme kaksi uutta pankkikorttia, vaikka en tilannut kuin omat koodini. Onneksi käytössäni on vielä Suomen Visakortti, että hätätilanteessa voi nostaa automaatista rahaa, kun pankit eivät ole auki. Voi pyhä Sylvi, joko olisi aika vaihtaa pankkia?

Turun Sanomat kertoi, että tänään 4.10 on Korvapuustipäivä. Nixon löysi pakastimen pohjalta yhden syömättä jääneen korvapuustin. Pisti jäisen korvapuustin neljäksi minuutiksi mikroon täydelle teholle ja nyt koko huusholli haisee palaneelle korvapuustille. Se mustaksi korventunut korvapuusti jäi muuten syömättä. Näin meillä, tänään, kansallisena korvapuustipäivänä.

Saksojen yhdistymispäivä

2007-10-03T21:31:00.000+02:00

Tänään 3. lokakuuta on Saksojen yhdistymispäivä ja virallinen vapaapäivä. Yritin tiedustella eilen opettajaltani, miten toivotetaan hyvää itsenäisyyspäivää? Hän katsoi kummissaan minua, mietti pitkään ja vastasi: Hyvää vapaapäivää! Suomalaisena tuntuu oudolta noin välipitämätön suhtautuminen itsenäisyyteen. Olenhan tottunut itsenäisyyspäivänä syttymään kynttilän ikkunaan, valmistamaan vähän juhlallisempaa ruokaa, katsomaan tv:stä kulloinkin näytettävän sotaelokuvan joko Tuntemattoman sotilaan tai Talvisodan, antamaan rahaa sotaveteraanien keräykseen ja käpertymään illan lopuksi sohvalle seuraamaan eliitin juhlimista Linnassa. Koko päivää juhlistaa tietynlainen ylpeys omasta itsenäisestä Suomesta.

Saksassa ”itsenäisyyspäivä” tuntuu olevan yksi vapaapäivä muiden joukossa. Tekstin alla oleva lyhyt Saksan historiikki kuvaakin Saksan valtiollisen jatkuvuuden puutetta ja varsinainen kansallisvaltio toteutui historiallisesti melko myöhäisessä vaiheessa, joten en ihmettele itsenäisyystunteen puuttumista. Ehkä se ilmenee muulla tavoin kuin yhtenäisyyspäivän viettämisellä. (Länsi)-saksalaiset eivät erikoisemmin pidä yhtenäisyyspäivästä, koska Saksojen liittymisen jälkeen tavallisen palkansaajan veroprosenttia korotettiin, ja vieläkin 4 % läntisten osavaltioiden BKT:stä menee tulosiirtoina itä-Saksan heikon talouden tukemiseen. Saksan yhdistymisen on arveltu maksaneen jo 1 250 miljardia euroa ja loppua ei vielä näy.

Lyhyt Saksan historiikki

Kaarle Suuren (742-814) jälkeen frankkien valtakunta hajoaa ja sen itäisestä osasta kehittyy myöhemmin Saksan valtakunta, jota hallitsivat Kaarle suuren pojanpojat. Samoihin aikoihin syntyy sana ”Deutch” kuvaamaan valtakunnassa asuvien heimojen kieltä. Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta (843–1806) kehittyy keskiajalla Euroopan johtava valtio. Ensimmäinen saksalainen keisari Otto I kruunataan vuonna 962. Hajanaisessa ruhtinaskuntien muodostamassa keisarikunnassa voimistuu kaupunkien merkitys, ja ne muodostavat keskenään kauppaliittoja, joista tärkein oli Itämeren alueella vaikuttanut Hansa-liitto

Myöhäiskeskiajalla Saksasta leviää kirjapainotaidon ansioista Martin Lutherin (1483-1546) uskonpuhdistusaate Eurooppaan. Uskonpuhdistus jakaa Saksan kahtia; katolilaisiin ja luterilaisiin, mikä johtaa 1618 aseelliseen välienselvittelyyn, jota kutsutaan 30-vuotiseksi sodaksi. Westfalenin rauha 1648 vahvistaa yksittäisten ruhtinaskuntien aseman valtakunnassa samalla Sveitsi ja Alankomaat irtaantuvat Saksan valtakunnasta. Lopullisesti Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta häviää Ranskan vallankumouksen aikoihin.

Wienin kongressissa (1815) muodostettiin 39 suvereenin Saksan valtion liitto, jota johtivat Itävalta ja Preussi. Itävallalla oli erikoisasema saksalaisten valtioiden joukossa, esim. keisarinkruunu kuului heille 1400-luvulta lähtien. Preussi, joka on saksan militarismin symboli, oli 1750-luvulla uusi ja moderni Euroopan suurvalta. Saksan toinen keisarikunta (1871-1918) perustetaan vuonna 1871, jolloin keisariksi kuunataan Preussin Vilhelm I. Valtakunnankansleriksi valitaan Preussin pääministeri Otto von Bismarck. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vilhelm II luopuu kruunusta ja syntyy Weimarin tasavalta.

Hitlerin kansallisissosialistinen puolue voittaa vaalit 1932 ja lopulta vuonna1933 Valtakunnankansleriksi nimitetty Hitler kaappaa vallan ja kieltää muut puolueet. Saksan hyökkäys Puolaan aloittaa toisen maailmansodan, joka päättyy lopulta Saksan tappioon ja antautumiseen vuonna 1945. Sodan jälkeen Saksa jaetaan voittajavaltioiden välillä neljään miehitysvyöhykkeeseen. USA:n, Ranskan ja Englannin miehittämistä vyöhykkeistä muotoutuu vuonna 1949 Saksan liittotasavalta (BRD) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Marraskuun 9.päivänä 1989 kylmän sodan symboli Berliinin muuri sortuu. DDR:n ensimmäiset ja viimeiset vapaat vaalit vuonna 1990 ilmaisevat kansan toiveen Saksojen yhdistämisestä ja toive toteutuu 3. lokakuuta, jolloin Saksat yhdistyvät yhdeksi valtioksi. Tätä päivää vietetään Saksan yhtenäisyyden päivänä.

Lähteet: Wikipedia

Onnittelut!

2007-10-02T08:28:00.000+02:00

Parhaimmat onnittelut siskolle ja H:lle tyttövauvan johdosta!

Tunnelmia ja maitoa

2007-09-28T18:46:00.000+02:00

Me olemme olleet lomatunnelmissa, joten blogin päivitykset ovat jääneet vähemmälle. Nixonkin on nukkunut joka päivä vähintään klo 11 asti. Annan pojan nukkua kaikki väsymykset pois, niin jaksaa taas loman jälkeen opiskella ”innokkaasti” saksan kielioppia. Kuvassa on muuten pojan 8*1,5 l maitokori, jonka raahasimme juuri kaupasta. Poika juo vähän yli viikossa tuon määrän maitoa (*tulevaisuudessa vahvat luut*). Minä käytän maitoa vain aamukahvissa ja mies juo kahvinkin mustana, ja silti meillä oli aina maito lopussa, muttei ole enää. Täkäläistä maitoa kun ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, vaan se säilyy juomiskelpoisena parvekkeellakin.

Lomatunnelmien lisäksi odottelemme täällä hermostuneina, milloin räjähtää Suomessa, ei rakennukset vaan kalvot. Laskettu aika meni jo, joten jännittyneinä odottelemme mikä pojan tai tytön syntymäpäivä tulee olemaan. Sen verran tiedämme, että horoskooppimerkiltään vauva tulee olemaan vaaka ihan kuin pappansa, joten rauhallinen lapsi pitäisi olla tulossa.

Achtung Leerbox!

2007-09-26T13:22:00.000+02:00

Viikonlopun jälkeen jääkaappi kumisi taas tyhjyyttään, joten käväisimme Nixonin kanssa ruokaostoksilla lähimarketissa. Sillä aikaa kun minä kiersin tekstiiliosastoa, tarkoituksenani oli löytää helmalakana sänkyyn, niin Nixon suuntasi musiikkiosastolla (miehiä ei innosta lakanavalikoimat) ja löysi sattumalta Futuraman ensimmäisen kauden dvd-boksin alehyllystä. Pyyheliinahyllyjen välissä sitten tutkimme tohkeissamme löytyykö boksista alkuperäiset äänet ja tekstitys suomeksi. Saksaksi dubattujen televisio-ohjelmien keskellä elävillä sydän lyö yhden ylimääräisen lyönnin, jos hyvästä dvd:stä löytyy suomenkielinen tekstitys. Siinä vaiheessa ajatustoiminta lamaantuu aivan täysin ja ei ajattele mitään muuta kuin:…ihanaa dubbaamaton versio ja suomenkielinen tekstitys. Tällä kertaa ajatusta sekoitti myös mielessä pyörivä hiljainen huuto: ...ihanaa hyvä sarja halvalla. Ajatustoiminnan lamaantumisen seurauksena kävimmekin kaupassa kahteen kertaan... kuten tulette huomaamaan.

Kotona aloin laittamaan heti ostosreissun jälkeen maksakastiketta, perunoita ja pakastepuolukoista tehtyä sosetta (kaupan puolukkahillo on meidän makuumme liian makeaa). Viime aikoina perheemme ruokalista on näyttänyt jostain kumman syystä olevan suomipainotteista: maksakastiketta, kaalilaatikkoa, makkarakastiketta ja poronlihakeittoa. Minä käristin pannussa maksasuikaleita ja heittelin samalla makupaloja kissalla (Helgalla ei ole aiemmin kelvannut raakamaksa). Samaan aikaan Nixon avasi keittiön pöydällä boksia ja huomasi kauhistukseen, että boksi oli aivan tyhjä. Katsoin pakkausmuovia, johon oli lätkäisty kirkuvan punainen tarra seuraavalla tekstillä: Achtung Leerbox! (suomennos: Huomio tyhjäboksi!). Ihmettelimme keittiössä pojan kanssa, että kuka ihmeessä haluaa ostaa 19 eurolla tyhjän boksin koteloineen ja miksi emme huomanneet varoitustarraa? Loppujen lopuksi hintalapusta ilmeni hyvin pienellä fontilla (Inhalt an der Info), että sisältö on saatavissa infosta. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja boksin kanssa takaisin kaupan infotiskille, josta saimme mukaan paperiin käärityt dvd-levyt.

Onhan se positiivinen juttu, että kaupan logistiikasta vastaavat henkilöt saavat lisää papereita pyöritettäväksi ja infon henkilökunnallekin riittää tekemistä pullonpalautustehtävien ohella. Luultavasti oikea syy moiseen järjettömyyteen on se, että kaupassa ei käytetä varashälyttimiä lainkaan. Lähimarketissa kun kassojen jälkeen ei ole hälytysportteja ja eikä ole jälkeenpäin tarvinnut repiä tiukkoja hälytysliuskoja tavaroista (jotain hyvääkin löytyy moisesta älynväläyksestä). Ensi kerralla muistamme lukea myös ne ISOT punaiset varoitustarrat. Ei niitä turhan takia ole lätkäisty pakkaukseen, ja ne eivät välttämättä tarkoita sitä, että tuote on alennuksessa.

Pupu Tupuna seikkaili TV:ssä

2007-09-25T11:15:00.000+02:00

Sunnuntaisin seuraan Vox:lta Das perfekte promi dinner –ohjelmaa, jossa neljä julkkista suunnittelevat, kokkaavat ja tarjoilevat omassa kodissaan toisilleen päivällisen. Vieraana olevat julkkikset arvostelevat alku, pää- ja jälkiruoan sekä kattauksen. Eniten pisteitä kerännyt voittaa 5 000 € annettavaksi esim. hyväntekeväisyyteen. On muuten paljon mielenkiintoisempaa kurkkia eri julkkisten keittiöihin sekä ihmetellä heidän kokkaustaitojaan, kuin seurata jonkin julkkiskokin aneemista ruoanlaittoa lavastetussa keittiössä. Varsinkin kun lähes olemattomalla kokkaustaidolla yritetään tehdä mitä hienoimpia ateriakokonaisuuksia: Gazpacho, Entrecote Tyrolienne ja Blanc manger.

Suomalainen lastenkirjallisuuden helmi oli muuten esillä viime sunnuntain ohjemassa. Näyttelijä Martin Armknecht luki muille vieraille suomeksi Pupu Tupunan syntymäpäivä -kirjaa, Vivan juontajan Aleks Bechtelin kotona. Jos ymmärsin oikein, niin Aleksin äiti on suomalainen, mikä selittää kirjahyllyssä olevat suomenkieliset lastenkirjat. Suurin yllätys oli se, että Martin tunnisti hyllystä ottamansa kirjan suomenkieliseksi ja itsevarmana näyttelijänä ryhtyi lukemaan sitä ääneen (virhetikki). En ymmärtänyt sanaakaan koko ulkoluvusta ja äänenpainon perusteella hänen mielestään kiinaa ja suomea lausutaan samalla tavalla. Suomen kielistä kirjallisuutta luulisi ulkomaalaisen lukevan helposti ääneen, koska kirjoitusasu vastaa ääntämistä, mutta todellisuus on aivan muuta. Ulkomaalaiset ääntävät suomenkieltä oman kielen perusteella ja äänenpaino on aivan erilainen kuin suomalaisilla esim. saksalaiset nielaisevat usein sanan lopun ja ääntävät sanat kurkussa (vaikea selittää). En ymmärrä saksankielen opettajanikaan suomenkielen lausumista, vaikka hän lukeekin vain sanan kerrallaan sanakirjasta, mutta kaikki saksalaiset ymmärtävät minun lausumistani (*kummastelee*).

Missä bloggaan?

2007-09-23T15:10:00.000+02:00

Ranskatar Em haastoi minut kuvaamaan blogausympäristöäni ja säännöt ovat seuraavat: ”Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa." Kiitos Ranskaan kivasta haasteesta, joka paljastaa ehkä lopulta kaikista yleisimmän ja harvinaisimman bloggausympäristön. Kuinkahan moni bloggaa sängyssä kuten minä ?

Kuva on otettu tänään makuuhuoneen parvekkeen oven läpi. Lämpömittarista näkyy, että tänä viikonloppuna on ollut ihanan lämmintä (yli 20 C) ja aurinkoista, joten blogaamisen sijasta olen hengaillut ulkona ja nauttinut kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. Kuvassa näkyy asuinpaikallemme tyypillistä matalaa pienkerrostaloaluetta ja se, että luonto on vielä melko vihreää, vaikka päivät viilentyvät kovaa vauhtia. Bloggausympäristöstäni sen verran, että lähes aina bloggaan läppärilläni makuuhuoneessa pehmeässä jenkkisängyssä (ja tietenkin omalla puolellani sänkyä). Tällä kertaa en haasta muita bloggaajia, koska suurin osa on jo varmaan vastannut haasteeseen.

Venäläisestä kulttuurista

2007-09-21T11:58:00.000+02:00

Nixonilla on venäläisiä kavereita. Monella suomalaisella on valitettavan negatiivinen asenne venäläisiä kohtaan. Pappani, talvisodan sotaveteraani, muistutti aina jälkikasvuaan: ”Ryssä on aina ryssä vaikka voissa paistaisi”, toisaalta papan asenteen ymmärsikin, varsinkin kun on tuijottanut venäläiseen kiväärin piippuun omassa isänmaassaan.Papan puheista huolimatta minut on kasvatettu avarakatseiseksi ja suvaitsevaiseksi ihmiseksi, joka kunnioittaa kaikkia ihmisiä riippumatta hänen sosiaalisesta statuksesta, syntyperästä tai uskonnosta. Ja tiedän, että olen onnistunut myös kasvattamaan yhden suvaitsevaisen ihmisen lisää tähän alati eriarvoistuvaan maailmaan.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä tai osannut asettua niiden ihmisten nahkoihin, jotka arvostelevat toisia ihmisiä aatteen, työn, koulutuksen, syntyperän tai uskonnon perusteella. Kouluja käymättömän ihmisen asenteen ehkä ymmärtää jollain tavalla, mutta vähänkin lukeneemman ihmisen (joka on suorittanut suomalainen peruskoulun ) suvaitsemattomuutta on vaikea ymmärtää ja kaikista vaikeinta on ymmärtää tätä enemmän lukeneen ihmisen mustavalkoisia ajatuksia muista ihmisistä. Sivistystä ei löydy kirjoista vaan ihmisestä itsestään ja se on ainakin osittain kasvatuksen tulosta. Kulttuurierot ovat rikkaus ja jokaisesta kulttuurista (ja ihmisestä) löytyy aina jotain hyvää, vaikka kaikkea ei tarvitsekaan hyväksyä (sharia-lakia yms). Olen onnellinen pojan puolesta, että hänellä on mahdollisuus tutustua eri kulttuureista tuleviin nuoriin (ennen kuin heistä tulee jäykkäniskaisia laput silmillä olevia omaan napaan tuijottavia aikuisia) sekä katsomaan kulttuurillisen ja sosiaalisen pintasilauksen alle ja hyväksymään ihmisen omana itsenään sekä rikastamaan omaa elämäänsä muualta tulleilta vaikutteilla.

Pojan koulussa oppilaat tulevat ympäri maailmaa: Koreasta, Kiinasta, Turkista, Espanjasta, USA:sta, Puolasta, Albaniasta jne. Luokkahan on kuin minikokoinen kulttuurien sulatusuuni. Ja arvaatteko mitkä kansallisuudet tulevat toimeen parhaiten keskenään? Yllätyksenä tämä tuli minullekin, mutta puolalaiset, venäläiset, (korealaiset) ja suomalaiset viihtyvät toistensa seurassa. Kaikilla on samankaltainen melankolinen kulttuuritausta ja asenne elämään on yllättävän samanlainen kuin suomalaisilla. Korealaiset ovat suluissa, koska kulttuurilliset erot ovat suuria, mutta vapaanajanvietto ja asenne ovat yhteneviä (musiikkimaku, elokuvat, opiskelumotivaatio jne.). Tämä menee suvaitsemattomuuden piikkiin, mutta kulttuuristereotypioista ei vain pääse eroon. Pojan mielestä jenkki on kuulemma liian pinnallinen, espanjalainen kärsii verbaalisesta ja fyysisestä ylivilkkaudesta ja albanialainen on kasvanut tynnyrissä. Niinhän se on, että kulttuuriltaan ja asenteiltaan samanlaiset ihmiset kerääntyvät yhteen kaikkialla: punkkarit, gootit, helluntailaiset, vapaamuurarit, martat jne; ja piiri pieni pyörii…

Kaverin myötä Nixon on tutustunut venäläisen kulttuurin ja kielen lisäksi myös elintarvikkeisiin. Oberbilkissä on Neo-markt (kauppa), jossa myydään vain venäläisiä tuotteita kuten lehtiä, kirjoja, elokuvia, ikoneja ja elintarvikkeita. Pojan mukaan kaupan lihatiskiltä löytyy suomalaisille tuttuja tuotteita kuten savupalvikylkeä ja lämminsavulihaa, joka kuulemma maistui aivan kotimaisen palvaamon savustamalta lihalta. Eilen Nixon toi kotiin venäläisiä herkkuja (ks kuva): pussillisen suklaalla päällystettyjä rahkapatukoita (jäätelön tapaisia tuotteita), joita on saatavissa eri makuisina, ja pussillisen pelmeneitä (pieniä jauhelihapiiraita). Nixonin kaverin äidin ohjeen mukaan pelmenit keitetään suolavedessä ja tarjoillaan mielellään keiton kera (pelmenit ja keitto asetetaan tarjolle eri astiaan). Rahkapatukat ovat aivan ihania, jos tykkää vähän happamemmista mauista (i like). Patukoiden kääreessä on jotenkin tutunnäköinen piirroshahmo ( Pinokkio?). Olen varmaan lapsena nähnyt televisiosta venäläisen piirrosfilmin, jossa hahmo on seikkailut. Minä pidin lapsena kaikista venäläistä ja tsekkiläisistä piirretyistä sekä nukkeanimaatioista. Nalle Luppakorva oli pikkukakkosen parasta antia Ransun ohella, aivan ihana. <3

Meidän linssilude (ei Helga) vaan Nixon pääsi eilen saksan televisioon (WDR-kanavalle). Kanava kuvasi ratikassa Nixonia ja muita matkustajia sekä yritti haastatella poikaa, mutta Nixon kieltäytyi heikkoon kielitaitoon vedoten. Poika onnistui Suomessakin aina pääsemään ylen paikallisuutisiin. Hän on ollut nuoresta iästään huolimatta jo enemmän kuin sen Warholin viisi minuuttia julkisuudessa. ;)

Talvipuutarha

2007-09-20T09:47:00.001+02:00

Kesäkuun postauksessa valittelin rikkaruohojen valtaamia parvekelaatikoita. En viitsinyt istuttaa niihin kasveja kesällä kun ne olisivat kuitenkin kuolleet veden puutteeseen lomamatkojen takia. Nyt rikkaruohoista on päästy eroon ainakin ensi kevääseen asti ja tilalle on istutettu kanervaa ja jotain ikivihreää. Pitäisi ehkä ostaa lisää kasveja rehevän vaikutelman aikaansaamiseksi, mutta toisaalta kuvassa oleva pelkistetty versiokin miellyttää silmää.

Hankin vielä muutamia kiviä, koristesoraa ja jalallisia lasisia kynttilälyhtyjä kasvien sekaan. Kynttilänvalo kasvien lomassa voisi näyttää aika hyvältä pimeinä talvi-iltoina. Teemana voisi olla japanilainen puutarha. Saatte nähdä lopullisen version lähitulevaisuudessa.

Pähkinöitä lapsuudesta

2007-09-19T19:25:00.000+02:00

Syksyn saapumisen huomaa luonnon lisäksi myös kaupan hyllyltä. Lähimarkettiimme oli tänään ilmestynyt 6*2 metriä pitkä pöytä hedelmäosastolle. Pöydältä löytyi kattava valikoima erilaisia pähkinöitä kuorineen tai ilman kuoria. Saatavilla oli maa- ja hasselpähkinöitä, saksanpähkinöitä, pinjansiemeniä jne. Pähkinöiden lisäksi joukkoon oli eksynyt kokonaisia pinjan käpyjä Portugalista. Yhden kävyn hinta oli 1.49 €, joten aika hyvän tuoton omistaja saa puustaan.

Myytävänä olleet kävyt muistuttivat sembramännynkäpyjä, joita lapsena poimin kavereiden kanssa pienen maalaiskylän puista. Sinertävien käpyjen sisällä oli pinjalta ja pihkalta maistuvia valkoisia siemeniä. Maistuukohan se kaupan käpy samanlaiselta kuin kotikylän puusta poimittu?

Huomasin, että tarvitsen pähkinänsärkijän pähkinöiden rikkomista varten. Vasaralla tulee rumaa jälkeä niin pähkinänsärkijän sormiin ja pöytään kuin itse pähkinöihin. Ei kannata kokeilla. Särkijähän voisi olla muodoltaan sotilas niin kuin kuuluisassa Tsaikovskin pähkinänsärkijäbaletissa. Lapsena katselin televisiosta kaikki mahdolliset balettiesitykset ja Pähkinänsärkijä oli yksi suosikistani. Minusta piti isona tulla balettitanssija, mutta pienen kylän ainoa tanssinopettaja sai kiinnityksen Kansallisoopperaan, joten siihen kaatui sekin ammattihaave. Jäljelle jäi vain röyhelöin somistettu puku ja vaaleanpunaiset harjoitustossut.

Kissakuvahaaste 36: Ei kiinnosta!

2007-09-18T09:47:00.000+02:00

Onpas hankala aihe. Kissaa ei tule kuvattua silloin, kun sitä ei kiinnosta joku asia. Helga kylläkin menettää mielenkiintonsa useimmiten kun alan kuvaamaan sitä, joten tämänkertaisen haasteen kuva on eilisestä kuvaustilanteesta. Helga nukkui päiväuniaan kauppakassien välissä, kunnes emäntä tuli soheltamaan kameransa kanssa. Helgaa ei kiinnosta toimia mallina!!!

Suunnitelmia

2007-09-17T12:00:00.000+02:00

Nixonin kahden viikon syysloma alkaa parin viikon päästä ja lomasuunnitelmat on siltä osin lyöty lukkoon. Suuntaamme yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi miehen serkun luo Müncheniin. Tavoitteena on ainakin käydä Oktoberfestillä (maailman suurimmat olutfestivaalit) ja Dachaussa (natsien keskitysleirillä). Paikanpäällä varmentuu sitten muu ohjelma. Onneksi on paikallinen opas, niin ehkä näemme kaupunkia tavallista monipuolisemmin tai sitten emme, vaan istumme olutteltassa kolpakon äärellä turisemassa mukavia koko viikonlopun;).

Ajanpuutteen vuoksi Alpit jää tällä kertaa näkemättä, mutta ensi kesänä on tarkoitus suunnata autolla Italian puolelle toisen serkun luo ja samalla reissulla tulee nuo Alpitkin ylitettyä (tai alitettua) kuin Hannibal aikoinaan. Syyslomalla aiomme tehdä myös yhden yön automatkan joko Luxemburgiin tai Hollantiin. Laittakaa vinkkejä tulemaan mitä kannattaisi nähdä eo. maissa. Varsinkin Hollanti kiinnostaa, kun se on aivan naapurissa ja siellä voisi pyörähtää useamman kerran.

Iltakävelyllä

2007-09-16T20:50:00.000+02:00

Nixonin kanssa sulattelimme tuhtia englantilaista aamiaista tekemällä illalla 10 kilometrin kävelylenkin. Maisemia voitte ihailla seuraavasta slideshowsta. Niin se syksy saapuu hiljalleen myös tänne etelään.

Jääkiekosta vihdoinkin!

2007-09-14T22:22:00.000+02:00

Niin kiireinen viikko etten ehtinyt päivittämään tätä blogia lainkaan (seli…seli…stä), mutta aivan totta;) No, vien teidät nyt omalla luvallani viime viikonlopun tunnelmiin eli luvassa on jäätä, hikeä ja kyyneleitä. Viime perjantainen jääkiekko-ottelu päättyi 4-2 kotikaupungin joukkueen Metro Starsin voittoon. Ottelu oli myös vuoden 2007 jääkiekkokauden avausottelu täällä Saksassa ja meno oli sen mukaista. Kuvassa Metro Stars on luistelemassa kotiareenalle.

Jääkiekkolippu sisälsi kuten jalkapallolippu ilmaisen matkan VRR:llä otteluun ja takaisin kotiin. Tut mir leid, että laitan usein näin yksityiskohtaisia tietoja. Syynä on se, että itseäni on usein ärsyttänyt se ettei ”ns. matkakuvauksista” löydy koskaan sitä kaikkein oleellisinta tietoa esim. mitä lippu sisältää jne. joten osa teistä ehkä hyväksyy pahoitteluni. Bussin sijaan suuntasimme otteluun taksilla, koska ISS-Dome ei ole yhtä hyvien liikenneyhteyksien päässä kotoa kuin LTU-areena. Takaisin kotiin seikkailimme bussilla ja ratikalla (ei harmainta aavistusta siitä, miten osasimme keskellä pimeintä iltaa hypätä juuri oikeaan bussiin ja sen jälkeen vielä vaihtaa lennossa oikeaan ratikkaan, mutta kotiin pääsimme kunnialla). Ratikassa oli hauska katsoa kun harmaapäiset punaisiin pelipaitoihin pukeutuneet Metro Starsin kannattajamummot juhlivat kotikaupungin voittoa ”pienessä pikkusievässä”. Harvemmin Suomessa näkee tuon ikäisiä mummeleita jääkiekkomatsissa yhtä iloisissa tunnelmissa (olisikohan meillä jotain muutakin opittavaa eurooppalaisesta kulttuurista kuin se niin elegantti viininjuonti?).

Jääkiekkomatsissa juomat sai tuttuun saksalaiseen tapaan viedä katsomoon, mutta juomat pystyi maksamaan vain paikanpäällä ostetulla maksukortilla. Korttien minimilataukset lähtivät muistaakseni noin viidestä eurosta ylöspäin. Vertailun vuoksi voin kertoa, että juomat olivat kalliimpia kuin jalkapallomatsissa ja samoin liput (38 €/hlö (istumapaikkamme eivät olleet fanikatsomossa)). Tosiasiassa nautin jääkiekkopelistä huomattavasti enemmän kuin viime kertaisesta jalkapallomatsista, joka jääkiekkoon verrattuna oli niin puuduttavan hidasta ja pitkävetistä peliä. Jalkapallostakin voisi saada kivan pelin, jos pelialuetta pienenettäisiin ainakin puoleen alkuperäisestä koosta. Ehkä sitten jaksaisi seurata vastapuolen hyökkäystäkin loppuun asti;)

Kerrotaan nyt myös muutama sana pojasta. Nixon katsoi tänään koulussa filmin, Sofian maailma, ja sai demonstroida koko luokalle, miten lausutaan norjaa (suomenruotsalaisittain). Filmin jälkeen luokassa käytiin syvällisiä filosofisia keskusteluja siitä esim. mitä moraali on? Luokka on kuulemma siirtynyt nyt kielioppiasioista kielen ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Nixon kävi myös tänään heti koulun jälkeen koulukaverinsa Weronican kanssa katsomassa orginaalin Harry Potter –leffan, vaikka tarkoituksena oli mennä pelaamaan yhdessä tennistä. Teinitouhua. Kumpikin osapuoli oli unohtanut ottaa urheiluvaatteet mukaan kouluun;)

P.S. Hauskaa koskenlaskua kaikille KP:n tutuille, toivottavasti ei tule vettä puseroon!

Neljä pitsaa, kiitos!

2007-09-08T18:55:00.000+02:00

Tilasimme juuri äsken neljä isoa pitsaa kotiin ja saimme kaupan päälle ilmaisen valkkaripullon suuren tilauksen johdosta? Hieman aiemmin pitsatilauksen yhteydessä puhelimen toisessa päässä ollut pitsayrittäjä ei meinannut millään ymmärtää sitä, että tilaamme kotiin neljä listan isointa ja kalleinta pitsaa (noin 7 euroa) vaan yritti sinnikkäästi ehdotella Margaritoja. Kuka nyt pelkällä juustolla ja tomaattikastikkeella kuorrutettua vehnäplättyä syö? Emme ainakaan me! Suomessa meillä oli tapana tilata viikonloppuisin pitsabuffee (4-5 erilaista pitsaa) kotiin. Mässytimme pitsoja sitten koko viikonlopun ja joskus jopa maanantaina töissä, mutta mikä parasta silloin ei tarvinnut tehdä ruokaa viikonloppuna. Perheessämme tällaista tilannetta sanotaan isännän keittiövuoroksi;).

Tähän mennessä olemme kokeilleet jo varmaan toistakymmentä eri pitseriaa siinä toivossa, että jostain löytyisi pitsaa, jota ei ole kuorrutettu täkäläiseen tapaan tuplajuustolla ja täytteitäkin voisi löytyä enemmän kuin yksi per pitsa ja se toinen täytekin voisi olla jotakin muuta kuin pinaattia. Tällä kertaa pitsat osoittautuivat mukiinmeneviksi ja ilmainen viinipullokin oli kiva yllätys. Saimme tänään parhaat saksalaiset pitsat tähän mennessä ja yritys on nimeltään PizzaBella. Suosittelen!

P.S. Kirjoitan eilisestä ottelusta huomenna tai ylihuomenna. Luvassa on videokuvaa paikanpäältä.

Paloharjoitukset

2007-09-07T16:50:00.000+02:00

Nixonin koulussa oli tänään paloharjoitukset. Poika oli luokan edessä lausumassa verbirunoa, kun kesken viimeisen lauseen palosireenit pärähtivät soimaan ja ihmiset juoksivat ulos luokasta. Ensin Nixon säikähti ja ryntäsi muiden perään, mutta huomattuaan ettei liekkejä tai savua näy missään, hiljensi vauhtinsa kävelyksi ja astui viimeisenä oppilaana ulos pihalle. Muut oppilaat olivat pihalla aivan paniikissa ja ihmettelivät Nixonin hitautta: ”Sähän olisit voinut vaikka jäädä liekkeihin?”. Poika puolestaan ihmetteli, miksei paloharjoituksesta kerrottu etukäteen kuten Suomen koulussa.

Poika pitää suomalaisen pokerinaaman tilanteessa kuin tilanteessa; aina yhtä vakavana ja rauhallisena, kun muut juoksevat kuin päättömät kanat karkuun hätätilanteessa. Poikahan käyttäytyi tilanteessa erinomaisen hyvin; pysyi rauhallisena, arvioi tilanteen vaarallisuuden ja käyttäytyi sen mukaisesti. Osittain pojan rauhallisuuteen em. tilanteessa voi vaikuttaa se, että Suomessa ei yleensä tapahdu minkäänlaisia vakavia kriisejä kuten pommiattentaatteja, joten poika on tavallaan tuudittunut ehkä valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Mehän emme enää elä korvessa (maailmanlaajuisesti katsottuna), jossa suurin murheenkryyni on tällä hetkellä pari potilasta murhannut hoitaja vaan keskellä monikansallista kuhisevaa Eurooppaa, johon mahtuu niin hyviä kuin todella pahoja ihmisiä. Esimerkiksi Frankfurtin pommi-iskun suunnittelijat saatiin kiinni meidän osavaltiostamme ja naapurikaupungissa oli vähän aikaa sitten verinen Italian mafiaryhmittymän välien selvitys.

Tätä kirjoittaessani sain mieheltäni tekstinviestin Münchenistä, joka oli lähetetty kuusi tuntia sitten (ja viikko sitten viesti ei saapunut perille ollenkaan). Poliisi varmaan tarkkailee ulkosaksalaisten puhelinliikennettä;) Täällähän käsitellään parhaillaan lakiehdotusta, joka sallisi tietoliikennetarkkailun ilman tarkempia lupia mm. terrorismin kitkemiseksi. Seuraavaksi siirrymme painajaismaisista uhkakuvista viihdyttävään urheiluun. Illalla menemme seuraamaan jääkiekko-ottelua (Metro stars vs Adler Mannheim) ISS-Domelle ja otteluraportti on luettavissa täältä huomenna.

Urheilutoimittajaa leikkivä kotirouva toivottaa lukijoilleen hyvää viikonloppua ja muistakaa lukea ”henkeäsalpaavan jännittävä” jääkiekkoraportti huomenna, sillä varauksella että, pääsen ajoissa sängystä ylös, sillä kymmenen aikaa illalla pitäisi vielä notkua (sovittu tapaaminen) maailman suurimmalla baarikadulla eli Altstadissa, joten ilta voi kestää tavallista pidempään ja ylösnousu aamulla voi olla tavallista tuskallisempaa.

Nomen est omen

2007-09-06T11:59:00.000+02:00

Nixon sai eilen selitellä koulussa luokkakavereilleen, miksi hänellä on niin monta etunimeä. Mikä oli melkoinen yllätys, että maailma on tosiaan täynnä ihmisiä, joilla on käytössä vain yksi etunimi? Nixonin lisäksi vain korealaisilla oppilailla on useampi kuin yksi etunimi. Saksassa etunimien määrää ei ole rajoitettu, joten lapselle voidaan antaa kuten Suomessakin kolme etunimeä, mutta säännöt ovat jossain suhteessa tiukempia kuin Suomessa. Esimerkiksi paikannimet eivät kelpaa etunimeksi (Paris, Saana) tai tavallisia kielen sanoja, joita ei mielletä nimiksi (Tuuli, Meri, Vilja). Nimen on myös osoitettava lapsen sukupuoli, vaikka mm. Maria nimeä käytetään täällä myös miehellä. Suomessahan on käytössä lukuisia sukupuolisesti neutraaleja nimiä kuten Rauni ja Kaino.

Tämän artikkelin (pdf) perusteella suosituimpia pojannimiä Saksassa ovat Alexander, Maximilian, Paul, Leon, Lukas, Jonas, Niklas, Tim, David ja Luca ja vastaavasti suosituimpia tytönnimiä ovat Marie, Sophie, Maria, Anna, Anne, Laura, Lea, Katharina, Sarah, Julia ja Lena. Suosituimmat etunimet kuulostavat kovin tutuilta ihan kuin ne olisi poimittu suomalaisen päiväkodin eteisen kumisaapasrivistöstä (saappaiden sisälle merkitään omistajan nimi);). Ihmisten nimet muuttuvat muodin ja ajan mukana yhä kansainvälisemmiksi kaikkialla Euroopassa. Toivottavasti suomalaiset perinnenimet kuten Urhot, Päiviöt, Saanat ja Merituulet eivät vielä kokonaan vaivu historian hämärään. Loppujen lopuksi etunimemme eivät tuota vaikeuksia Saksalaisille, mutta sukunimemme onkin sen sijaan erittäin hankalasti kirjoitettava ja lausuttava (variaatioita löytyy laidasta laitaan, ja jotkut ovat todella hauskoja). Kaikki myös hymähtelevät kissamme nimelle Helga, joka on hyvin perinteinen saksalainen naisennimi. En tiedä, onko täällä sopivaa antaa eläimille ihmisen nimiä kuten kotimaassa, mutta en ole vielä kuullut yhtään negatiivista kommenttia asiasta.

Tiedän, että yhdellä vakiolukijoistani on kohta edessään vaikea päätös - Mikä lapselle nimeksi? Koska leikillisesti ehdottamani Vieno Viivi ja Mainio Manne eivät iskeneet kipinää, niin kokeile vaikka nimikonetta ja katso seuraavat linkit, ellet ole jo niitä löytänyt:) Käykää muutkin katsomassa, varsinkin nimien historia oli kiehtovaa luettavaa ja suomalaiset luontonimet ovat yllättivät kauneudellaan ja lukumäärällään.

Täältä löytyy kattava paketti tietoa suomalaista etunimistä (harvinaiset nimet, luontonimet, nimet eri vuosikymmeniltä, yhdistelmänimet jne). Tampereen yliopiston sivuilta löytyy tietoa etunimien historiasta. Historismi.Netistä löytyy vanhojen vieraskielisten etunimien kansanomaisia suomennoksia. Suosituimmat eurooppalaiset nimet syntymävuoden perusteella löytyvät tilastokeskuksen sivuilta, josta on myös suoralinkki väestörekisterikeskuksen nimipalveluun.

Kissakuvahaaste 34: Nenä

2007-09-05T20:30:00.000+02:00

Kissani nenä

havannoi taivasta ja

haistaa tuulenkin.

Runosuoni sykki tänään, joten laitoin haastekuvan esittelyn haikun muotoon.

Suunnitelmia ensi vuodeksi

2007-09-04T10:28:00.000+02:00

Tänään tuli hoidettua netin kautta poissaoloilmoitus yo:n syyslukukaudeksi ja läsnäoloilmoitus kevätlukukaudeksi. Tenttilistan mukaan lähes kaikki suorittamatta olevat tentit ajoittuvat kevätlukukaudelle, joten ensi vuonna lennetään aika usein kotimaahan ja takaisin. Kevätlukukausi antaa myös mahdollisuuden osallistua kesätentteihin, joita en todellakaan odota innokkaasti (kesä+matikka=migreeni). Onneksi oman tiedekunnan tentit on perjantaisin, joten voitaisiin käydä vaikka porukalla teatterissa ja muissa aktiviteeteissa. (Kalenterit esiin tyttäret;))

Syksy kuluukin siinä kun kaivan naftaliinista luentomuistiinpanot ja laskimen, virittäydyn oikealle aallonpituudelle ja yritän jotenkin saada käsiini tenttikirjat. Ulkopuolisen silmin voi kuulostaa vähemmän houkuttelevalta tuo itseopiskelun ihanuus, mutta onhan jotakin "oikeaa tekemistä" pitkiksi päiviksi, kun ainainen ruoanlaitto, siivoaminen, hömppäkirjojen lukeminen, sisustaminen, shoppailu ja netissä pyöriminen alkavat jo pikku hiljaa tympimään.

Syyskauden vaatteet

2007-09-03T10:31:00.000+02:00

S:n pyynnöstä esitellään viime viikonloppuna ostetut syyskauden vaatteet. Tänä syksynä kotirouva pukeutuu ruskeaan pusakkamalliseen taksinkuljettajien nahkatakkiin ja sujauttaa jalkaansa ruskeat rusetilla koristetut nilkkurit. Farkut kurotaan kiinni ruskealla nahkavyöllä, jossa on pronssin väriset punokset. Metallinkiilto on edelleen suosittua asusteissa. Tehosteväreinä kotirouva suosii tänä syksynä petrolinsinistä ja murrettua violettia. Pitkä turkoosi-violetti-ruskea-kaulakoru yhdistää asut toisiinsa harmonisesti. Violetit saappaat ovat alekorin löytö muutaman vuoden takaa.

Shoppailua

2007-09-01T20:46:00.000+02:00

Perjantaina lähdin heti keskipäivän jälkeen shoppailemaan. Yleensä valmistaudun tekemään ruokaa tähän aikaa päivästä, koska Nixon on tulossa hirmunälkäisenä koulusta (täällä ei tarjota ilmaista kouluruokaa kuten Suomessa). Sovimme siis aiemmin edellisenä päivänä Nixonin kanssa, että tapaamme koulun jälkeen keskustassa ja syömme sitten yhdessä lounaan Burger Kingissä

Itse asiassa koko juttu lähti liikenteeseen siitä, että sain mieheltäni Suomen tuliaiseksi anopin osoitteeseen tulleen minulle henkilökohtaisesti osoitetun H&M kuvaston. Selasin kotona katalogia ja ihastelin melkein kokonaisen viikon ihanan pehmeitä villaneuleita ja kaikissa syysväreissä hehkuvia vaatteita. Rakastan syksyä, sen ihania maanläheisiä värejä ja kerrospukeutumista! Tyhjensin jopa vaatekaapinkin ja lajittelin syksyvaatteet kolmeen pinoon; a) en käytä, b) ehkä käytän ja c) käytän, ja kuinka ollakaan pino c oli kaikista matalin (Na ja, pino a oli myös melko matala). Tosiasiassa shoppailen aika harvoin naispuoliseksi ihmiseksi, mutta täällä ei auta kulkea nyppyisessä villapaidassa ja littaan astutuilla kengillä, jos haluaa saada kunnon palvelua tai yleensä missään muualla (valitettavasti).

Shoppailukierroksen ensimmäisenä kohteena oli kotikaupungin suurin ja kaunein H&M –tavaratalo. Kiersin koko tavaratalon kahteen kertaan läpi enkä löytänyt katalogin sisältämää tummanharmaata villatakkia, leijonankeltaista neulepaitaa, vajaalahkeisia harmaita housuja, harmaata neuleliiviä, kirsikanpunaista toppia tai sinistä poolopaitaa. Mikä pettymys! Ainoastaan neulepaidan ja poolopaidan olisi löytänyt muun värisenä, mutta halusin juuri ne värit, jotka siis oli tarkkaan suunniteltu minun kleiderschrankia (vaatekaappia) varten; kyseinen tarkkaan mietitty suunnitelma oli viikon kestävän katalogin selailun tulos. Lähdimme sitten valumaan Altstadia kohden, jos vaikka jostain muusta alhaisemman hintatason liikkeestä löytyisi jotain päälle pantavaa. Köön yli mentäessä huomasin MaxMaran liikkeessä miltei samanlaisen villatakin kuin H&M:ssä, mutta hinta oli nelinkertainen. En siis ymmärrä, miten joku voi maksaa samankaltaisesta tavarasta moninkertaisen hinnan. Loppujen lopuksi aasialaiset työntekijät neuloo yhden riisikupin päiväpalkalla ne MaxMaran kuteetkin kuten H&M:kin

Promedesta löysin sitten aivan ihanan ruskean pusakkamallisen nahkatakin (maksoi saman verran kuin MaxMaran villapaita). Takki oli kuitenkin (vielä) liian kallis, joten jäin miettimään asiaa ja lähdin kiertelemään muita kauppoja. Nixon löysi lopulta itselleen poistomyynnistä 60-luku tyylisen the Beatlesin bändipaidan. En ymmärrä keneltä poika on oikein musiikkimakunsa perinyt? Ei ainakaan minulta? En pidä erityisemmin Beatlesista enkä Aleksis Kivestä ja monesta muustakaan in-jutusta. Lopulta kävin ostamassa sen h#n nahkatakin, kun se kutkutteli ajatuksissa koko ajan. Miehen edesmennyt sukulainen, jonka hautajaisissa mies oli viikko sitten, sanoi minulle aikoinaan, että kannattaa aina ostaa se mitä todella haluaa, muuten kaduttaa /enintään/ loppuelämän ajan. Minähän uskon aina ekonomin sanaan talousasioissa kuten lääkärin neuvoihin terveysasioissa. Olen katunut mm. aina sitä, että en ostanut Lontoon Libertystä sitä ihanaa pyjamaa. Elämähän on loppujen lopuksi kuin lyhyt pieraus kärpäsen p#stä, ja toista ei tule vaikka haluaisikin, joten on elettävä päivä kerrallaan ja nautittava ohikiitävistä hetkistä.

Takin lisäksi ostin Madonnasta (paikallinen Fiorellan tyylinen liike, jossa koko L on /ehkä/ sopiva normaalipainoiselle naisihmiselle) ruskean paidan ja turkoosi-ruskean kaulakorun, jotka eivät maksaneet yhteensä kuin alle 15 €. Sisustuskaupasta (sorry, en muista nimeä, mutta aivan ihana ja edullinen liike, laitan nimen esille myöhemmin) ostin alennusmyynnistä kahdeksan kappaletta kellanvihreitä katelautasia hintaan 0,50 €/kpl. Olen aina ”haaveillut” katelautasista, joita meikäläistä hienommissa piireissä käytetään lautasten alla tuomassa väriä kattaukseen. Nyt vain haluaisin kylään sen verran ihmisiä, että saan pröystäillä uusilla katelautasilla ja vanhalla häälahjaksi saadulla kahdeksan hengen ruokakalustolla. P.S. Ruokani on kuulemma ihan syötävää.

Kissakuvahaaste 33: Kissakaveri

2007-08-31T08:12:00.000+02:00

Hienon ”ystävyyden” alku voi olla näinkin dramaattista. Kuvassa Helga on muutaman kuukauden ikäinen ja on elämänsä ensimmäisellä lomareissulla. Kesäasunnolla Helga tutustui naapurin Wilhelmiin, joka katselee portailta korvat hörössä omituisesti käyttäytyvää kissaneitiä. Wilhelm käyttäytyi tilanteessa kuten herrasmies ja toi jopa myöhemmin illalla sovinnon eleeksi näytille puolikuolleen päästäisen. Helga pelkäsi Wilhelmin lisäksi myös vilkkaasti liikkuvaa karvaista lahjaa, joten sovinnon ele jäi sillä kertaa vain muodolliseksi. Myöhemmin ”ystävyys” on kasvanut siten, että molemmat osapuolet sietävät toisiaan, mutta parhaimpia ystäviä heistä ei tullut koskaan.

Unelias viikonloppu

2007-08-27T12:07:00.000+02:00

Unelias viikonloppu sujui rauhallisesti elokuvia katsellen ja kirjoja lueskellen. Mies lähti perjantaina hautajaisiin Helsinkiin ja jäimme pojan kanssa kahdestaan kotiin. Perjantai-iltana Nixon kävi koulukavereiden kanssa seinäkiipeilemässä Cosmossa. Lauantaina vietimme perheiltaa; leivoimme yhdessä salami-paprika-sipuli – ja pinaatti-tomaatti-ilmakuivattu kinkku –pitsaa sekä katsoimme elokuvia.

Katsoimme mm. Hayao Miyazakin animaation Liikkuva linna. Tarina perustuu löyhästi Dianna Wynne Jonesin (Howl's Moving Castle) romaaniin. Ajattelin tutustua kirjailijan tuotantoon, sillä aiemmin lukematonta ja (hyvää) fantasiakirjallisuutta on vaikea löytää. Wikipedian mukaan kirjailija on käynyt aikanaan Tolkienin ja Lewisin luennoilla. Pidän molempien kirjailijoiden tuotannosta, joten ehkä myös heidän oppilaansakin osaa kirjoittaa viihdyttäviä tarinoita myös aikuiseen makuun .

Lapsiltakin oppii joka päivä jotain uutta, joten ei ole vielä pelkoa siitä että kalkkiutuisi paikoilleen ajankohtaisen kakkosen ääreen kutomaan sukkaa. Esimerkiksi Nixon on tutustuttanut minut japanilaisten animaatioiden maailmaan, joka viehättää aikuistakin katsojaa mielikuvituksellisuudellaan ja uskomattomilla yksityiskohdillaan. Tarinatkin ovat ilahduttavan moniulotteisia toisin kuin Disneyn piirretyt, jotka herättävät lähinnä vain nostalgisia lapsuusmuistoja. Liikuvassa linnassa ihastuttavimmat hahmot olivat punasteleva tulidemoni Calcifer ja astmaattinen puudeli, josta tuli elävästi mieleeni lapsuudenajan lemmikkikoirani. Henkien talo on myös uskomattoman viihdyttävä animaatio. Suosittelen. Täytyy myöntää, että japanilaiset elokuvat voittavat jenkkien valmiiksi pureskellun viihderoskan mennen tullen.

Pilvien bongausta

2007-08-24T10:12:00.000+02:00

Aamulla aukaisin vierashuoneen ikkunan ja huomasin taivaanrannalla yksinäisen sienimäisen pilvimuodostelman. Taivas oli kuvanottohetkellä selkeä lukuun ottamatta muutamaa yläpilveä. Kyseessä oli yksinäinen kumpupilvi (cumulus), vaikka sen muoto toi mieleen uhkakuvia terroristi-iskuista. Olen katsonut televisiosta liian monta Jericho-jaksoa;)

Netistä löytyy useita pilvikuvagallerioita; esim. saksalainen (hyvä paikka opetella pilvien nimiä saksaksi) ja kansainvälinen pilvikuvagalleria. Gallerioissa on upeita kuvia erilaisista pilvimuodostelmista. Tästä lähtien katselenkin enemmän taivaalle, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista sieltä löytää?

Pilvien bongaus vaikuttaa näin urbaanin kotirouvan mielestä ihan kivalta luontoharrastukselta. Bongausta voi harjoittaa vaikka elegantissa katukahvilassa tai puiston penkillä samalla jäätelöä syöden. Ei tarvitse raahautua itikoiden syötäväksi metsään tai opetella ulkoa kymmeniä sorsalajeja linturetkeä varten. Mikä tärkeintä pilvibongarin ei tarvitse liikkua sivistyksen keskeltä maaseudulle alkeellisiin oloihin ja pohjatiedoksi riittää kunhan opettelee kymmenen eri pilvilajia, jotka ovat esiintyvät niin Roomassa kuin Helsingissä. Bongarin harrastusvälineiksikin riittävät kamera ja kohtalainen näkökyky.

Kissakuvahaaste 32: Vaaniminen

2007-08-23T15:58:00.000+02:00

Osallistun ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen. Löysin haasteblogin vasta tänään ja ihastuin ideaan heti kympillä. Kissaakin tulee varmaan tulevaisuudessa seurattua ja kuvattua ihan eri lailla.

Kissamme Helga Hirmuinen vaanii lähes kaikkea; lintuja, oravia, lepakoita, kärpäsiä, varpaita, emäntää jne. Kuva-arkistostani ei löytynyt yhtään hyvää kuvaa vaanimisesta, joten nappasin haasteeseen tarvittavan kuvan tänään.

Kuvassa Helga vaani oviverhon alla poikani heiluttamaa huiskaa, mutta kuinka ollakaan verhon paino yllätti Helgan hyökkäyksen aikana ja kissan takapuoli jäi jumiin kankaan taitteeseen. Helgan närkästynyt ilme näkyy selvästi kuvassa.

Helga lääkärissä

2007-08-22T15:17:00.000+02:00

Helga kävi eilen eläinlääkärissä ottamassa pari tehosterokotetta tarttuvia tauteja (klamydiaa, leukemiaa, kissaruttoa ja –nuhaa) vastaan sekä yleistarkastuksessa. Eläinlääkärin vastaanotto oli aivan naapurissa ja sinne ei tarvinnut varata aikaa kuten Suomessa vaan ilmoittauduimme vain vastaanotossa ja istuimme odottamaan vuoroamme. Lääkäri oli todella mukava ja hänellä sattui olemaan myös itsellään kissoja. Puhuimme siitä kuinka vaikeaa täällä on löytää sopivaa hoitopaikkaa kissalla. Omien puheittensa perusteella lääkäri ei ollut käynyt lomalla useaan vuoteen, koska ei ole löytänyt kissoilleen mieleistä hoitolaa. Kissathan kiintyvät omistajiinsa ja kotiinsa niin paljon, että ne tuntevat usein vieraassa paikassa voimakasta eroahdistusta, mikä ilmenee mm. syömättömyytenä. Hoitopaikan vaihtoehtona on järjestää kissalle hoitaja kotiin, mutta hoitajien luotettavuudesta on vaikea mennä takuuseen. Voi käydä niin, että lomalta takasin tullessa kissa voi hyvin (suorastaan paksusti), mutta asunnosta on viety kaikki arvokas tavara. Rakkauden määrä eläintä kohtaan ei välttämättä korreloi rehellisyyden kanssa;)

Lääkärintarkastus ja kaksi rokotetta maksoivat täällä hiukan alle 70 euroa eli hintataso on jokseenkin Suomen luokkaa. Suomessa jouduimme hankkimaan Helgalle EU-passin, mikrosirun ja rabies-rokotuksen maastapoisvientiä varten. Vaadittavat rokotukset yms. vaihtelevat eri maittain ja luotettavinta tietoa maakohtaista määräyksistä saa yleensä konsulaatista.

Kun olimme viimeksi Suomessa niin eläinlääkärin kanssa tuli puhetta raakaravinnon merkityksestä kissan hyvinvoinnille ja siihen liittyen loishäädöstä. Esimerkiksi Helga saa tuoretta lihaa lähes joka päivä muttei kalaa, koska Helgan suurinta herkkuruokaa eli muikkuja ei löydy täältä;) Eläinlääkäri kertoi meille melko ikävän tarinan siitä, että hänen vastaanotolleen oli tullut nuori vegaanipariskunta, joka halusi opettaa kissansa syömään kasvisruokaa. Nuoren parin aatteen taustalla oli ilmeisesti ajatus välttää kaikille eläimille vahingollista toimintaa. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että kissan ruokkiminen pelkästään kasviksilla on eläinrääkkäystä. Esimerkiksi koira on sekaravinnonsyöjä, joka pystyy tarvittaessa elämään kasvispainotteisellakin ruokavaliolla (en kannata tätä), mutta kissa ei pysy hengissä pelkillä porkkanoilla, vaikka meidänkin Helga tykkää järsiä raakoja porkkanoita. Helga ei todellakaan syö porkkanoita, mutta niiden rouskuttaminen tuntuu ilmeisesti hyvältä hampaissa?

Pääskysenpesiä ja paprikariisiä

2007-08-21T09:01:00.000+02:00

Päätin lisätä kielen opiskeluuni uuden, hauskan ja hyödyllisen elementin, ryhdyn näes kokkaamaan saksaksi. Sitä varten ostin lähikaupasta Tinan Koch und Back-Ideen lehden, joka ilmestyy kerran kuukaudessa ja sisältää pääasiassa vain ruokareseptejä. Ensisilmäyksellä lehti näyttää todella monipuoliselta; upeat värikuvat, yksityiskohtaiset ohjeet ja mikä tärkeintä, lehdessä ei kikkailla hienoilla raaka-aineilla vaan pysytellään kotoissa arkiruoissa. Kaikista mielenkiintoisimmalta palstalta vaikuttaa Isoäidin kokkausideat (Koch-Ideen Oma), jossa esitellään perinneruokien reseptejä.

Tänään ajattelin kokeilla kesäkurpitsa-leike-lasagnea (Zucchini-Schnitzel-Lasagne) ja huomenna herkuttelemme pääskysenpesillä paprikariisin kera (Schwalbennester mit Paprikareis). Pääskysenpesät ovat muuten kalkkunaleikkeeseen käärittyjä kananmunia. En löytänyt kaupasta kalkkunaa, mutta tarjouksessa oli sianleikettä, joten saamme sianpesiä;) Torstaina teen pekoniperunapyöryköitä (knödel) sienikastikkeen kera. Pyörykät ovat muuten täkäläistä perinneruokaa, ja ne teen valmispakkauksesta.

Lehdessä oli reseptien lisäksi deco-osasto, jossa näytettiin miten perunasta saa näyttäviä koristeita. Perunan voi laittaa värikkääseen muffinsivuokaan ja koristaa hammastikkuun kiinnitetyllä lipulla, jolloin saat hienon istuinpaikkakortin. Perunoista ja kukista voi tehdä sadonkorjuuteemaan sopivan kranssin oveen ripustettavaksi. Perunoista saa myös lämpökynttilälle alustoja kovertamalla niiden sisuksen pois.

Elämän yksinkertaisia iloja

2007-08-20T15:04:00.001+02:00

Pari viikkoa sitten ymmärsin ensimmäistä kertaa elämässäni vitsin saksaksi ja nauroin itseni kipeäksi. Yksinkertaiselle riittää yksinkertaiset vitsit xD

In Englishunterricht fragt der Lehrer: ”Hubert, kannst du mir sagen, was neun auf Englisch heißt?” Hubert: “Nein.” Sagt der Lehrer: "Sehr gut, genau richtig!"

Vitsin aiheeseen liittyen löytyi myös tämä hulvattoman hauska mainos youtubesta.

Jalkapalloa

2007-08-19T12:30:00.001+02:00

Ottelutunnelma alkoi jo ratikassa, joka oli täynnä punavalkoisiin pukeutuneita FD:n kannattajia. Ratikalla pääsee muuten suoraan LTU-areenan portille ja ottelulippu sisältää ilmaisen matkan VRR:llä. Areena on rakennuttu vuoden 2006 maailmanmestaruuskisoja varten ja sinne mahtuu noin 51 000 katsojaa. Tällä kertaa peliä seurasi noin 9100 ihmistä. Ennen porttia järjestäjät olivat laittaneet lattialle pullokoreja, joihin sai jättää ratikkamatkan aikana tyhjäksi juodut olutpullot. Saksan laki sallii julkijuopottelun, joten ihmiset juovat olutta lähes kaikkialla (ratikassa, junassa kadulla jne.), mutta silti en ole vielä nähnyt kadulla rikottuja pulloja, koska roskiksia löytyy lähes kaikkialta. Mahdollisten huligaanien vuoksi turvatarkastus oli perusteellinen. Lipuntarkastus oli sen sijaan automaattinen, ja lippu kannattaa säilyttää, sillä sitä tarvitaan vielä katsomoportilla. Sisältä sai ostaa mm. puoli litraa olutta muovituopissa ja mikä parasta viedä se katsomoon, joten peliä ei tarvitse katsoa kuivin suin kuten tiukkapipoisessa Suomessa. Tuopin pantti oli yhden euron, jonka saa takaisin palauttaessa tuopin johonkin useista myyntipisteistä. Oluen lisäksi tarjolla oli kaikenlaista pikkupurtavaa, joista ehdottomasti suosituinta oli suolarinkilät.

Vaikka areenan kapasiteetista vain 1/5 osa käytössä, niin kannattajat pitivät sitäkin enemmän meteliä. Maalin takana olevassa fanikatsomossa meteli oli korvia huumaavaa. Me istuimme kentän pitkällä sivulla, jossa meno oli vähän hillitympää. FD:n kannatuslaulu raikuu myös youtubessa;) Loppujen lopuksi Fortuna Düsseldoft voitti pelin lukemin 2-0. Molemmat maalit tehtiin vasta toisella peliajalla, joten FD:n kannattajat hermostuivat ensimmäisellä peliajalla pelin hitauteen ja kannustivat joukkuettaan äänekkäin huudoin ja taputuksin tekemään maaleja. Ensimmäisen maali tuli lopulta aivan toisen puoliajan alussa. Myöhemmin Bremenin pelaajalla tuli oikosulku oman maalin edessä ja vetäisi pallon suoraan omaan maaliin.

Jalkapallossa tarvitaan pelitaitojen lisäksi myös näyttelijän lahjoja, etenkin Bremenin pelaajat kaatuilivat kuin keilat kentällä ja teeskentelivät loukkaantumista, kun pelin tilanne heidän puoleltaan vaati taktista viivittelyä. Oli veikeän näköistä kun yhden kerran satuin huomaamaan tilanteen, jossa pelaaja kampasi tahallaan itse itsensä ja kaatui teatraalisesti voivotellen nurmikolle. Pelin jälkeen ulos virtaavaa ihmismassaa tarkkailivat kypäräpäiset mellakkapoliisit. Kuten useimmissa jalkapallomaissa myös täällä ongelmia aiheuttavat rähinöivät jalkapallohuligaanit. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, vaikken jalkapalloa niin vakituisesti seuraakaan. Suosittelen=)

Suomessa vietetään parhaillaan rapusesonkia, ja täällä on käynnissä simpukkasesonki. Pelin jälkeen söinkin ravintolassa kattilallisen täkäläiseen tyylin mukaan valmistettuja sinisimpukoita. Perheen miehet eivät edes suostuneet maistamaan herkullisia nilviäisiä, vaan tilasivat perinteisen tuhtia saksalaista liharuokaa.

Blogin nimi vaihtui

2007-08-17T19:05:00.000+02:00

Aktiivisimmat kävijät varmaan huomasivat, että blogini nimi vaihtui tänään. Olen jo kauan aikaa miettinyt sitä, että blogini nimi pitäisi vaihtaa, koska pikkuhiljaa alkoi tympäisemään esiintyä kissani eli Helga Hirmuisen nimellä. Aiempi nimihän oli vain vedetty suurin piirtein silmät sidottuna silinterihatusta. Blogin luonnin yhteydessä oli pakko keksiä joku nimi blogille, ja kissa sattui osumaan silmiini juuri sillä hetkellä, joten siitä aiempi nimi. Blogini nykyinen nimi ”So ist das Leben!” vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että ”Elämä on!” Toivottavasti nykyinen nimi kuvaa entistä nimeä paremmin blogiani, sillä elämästänihän se Saksan maalla loppujen lopuksi kertoo.

Jalkapalloa

2007-08-17T11:29:00.000+02:00

Eilen tuli postissa liput jalkapalloturnaukseen, joten huomisen päivän ohjelma sisältää pikkushorteissaan kirmailevien miesten juoksentelua nahkaisen pallon perässä. On muuten ensimmäinen kerta kun pääsen katsomaan jalkapalloa livenä. Täytyy selvittää etukäteen mitä tarkoittaa esim. paitsio etten ala hurraamaan katsomossa väärään aikaan;) Ottelusta ja sen tunnelmasta tulee tekstiä ja valokuvia blogiin huomenna.

Menemme siis katsomaan 3. Bundesliigan ottelua, jossa pelaavat vastakkain Fortuna Düsseldorf ja Werder Bremen. Saksa on voittanut maailmanmestaruuden kolme kertaa, tullut hopealle neljä kertaa ja pronssille kaksi kertaa, joten taso on kova myös alemmissa sarjoissa. Sarjan 3. taso vastaa kuulemma Suomen maajoukkuetta, joten kyseessä ei ole mikään puulaakiottelu. Sarjan tilastossa Fortuna Düsseldorf on kolmantena ja Werder Bremen on kolmantenatoista.

Paratiisin luominen

2007-08-15T14:36:00.000+02:00

Kauppareissulla ostin ruoan lisäksi muutaman viherkasvin vierashuoneeseen; Agaaven, Anopinkielen ja Kentin palmun? Lajinmääritys ei ole koskaan ollut se minun vahvin puoleni, mutta ilmeisesti joku palmulaji on kuvassa vasemmalla oleva kasvi? Nuo kolme kasvia maksoivat Realissa yhteensä vain vähän alle viisi euroa, joten ei haittaa vaikka osa niistä tuleekin jossain vaiheessa kuolemaan. Hoidossani kestävät vain voimakkaimmat yksilöt, kasvimaailman Rambot, mutta sen jälkeen niitä ei tapa kirvat eikä veden puute;) Lisäksi pitäisi ostaa uusia suojaruukkuja.

Myyntipakkauksessa oli seuraava hauska teksti:

“Has paradise been lost forever? Create a paradise of your own with tropical plants. You’ll enjoy taking care them. A little water once a week is all they need. Talk to them and they answer you immediately with their instant beuty. Become more relaxed by living tropical world. See how adding plants to your environment can change your life. Plants like people!”

Minähän pidän kasveista ja niiden hoitamisesta, mutta en kyllä ala niille (vielä) juttelemaan. Hmm...vai pitäisköhän sittenkin?

Popstars on stage

2007-08-14T15:04:00.000+02:00

Tulevat saksalaiset popstarat löytyvät täältä. Genießt!

Antiikkiautoja

2007-08-13T08:49:00.000+02:00

Viikonloppu meni muutoin hiljaisissa merkeissä, mutta kävimme sentään kaupungilla katsomassa antiikkiautoja. Näytteillä oli mm. vanhoja mersuja, bemareita ja ihana luunvalkoinen Trabant (kuvassa).

Autojen metallipinnat kiilsivät auringossa, vanha nahka tuoksui ja moottorit pörisivät. Orkesterikin soitti vanhaa svengaavaa 20-luvun tanssimusiikkia. Ihan kuin olisi palannut aikaan ennen ABS-jarrujärjestelmiä, APS-peruutustutkia, navigaattoreita ja ohjaustehostimia.

Suruviesti saapui Suomesta

2007-08-11T11:33:00.000+02:00

Miehelleni läheinen sukulainen nukkui tänään pois lyhyen ja vaikean sairauden jälkeen.

Arkipäivän luksusta..

2007-08-10T17:17:00.000+02:00

TNT Global Expressin lähetti toi aamulla ovelle paketin kylmäsavustettua poroa ja lohta. Näin ollen minun ei tarvinnut tänään notkua hellan edessä, ja ruokakin oli (astetta) laadukkaampaa kuin tavallisena perjantaipäivänä. Lapland -herkkuhetken olisi kyllä täydentänyt lähes täydelliseksi vastaleivottu uunilämmin ohut ohrarieska. Paremman puutteessa korvasimme rieskan pitaleivillä jotka toimivatkin herkkujen alusina ihan hyvin.

Pakkauksessa ollut piparjuurikastikekin maistui yllättävän hyvältä sekä lihan että kalan kanssa, vaikka emme olekaan mitään piparjuuren ylempiä ystäviä. Minun valmistamista piparjuurikastikkeista tulee aina liian väkeviä, vaikka puolittaisi koko piparjuuriannoksen. Pitäisi ehkä etsiä netistä paremmat ohjeet kastikkeelle vai löytyyköhän vika itse kastikkeen tekijästä? Ei voi muuta sanoa kuin tulisipa enemmänkin tällaisia luksuspäiviä arjen keskelle=)

Veturinkuljettajien lakko

2007-08-09T08:52:00.000+02:00

Nixonin eilinen kotimatka koulusta kotiin venyi 20 minuutista 80 minuuttiin, koska palvelualojen tukimielenosoitus veturikuljettajia kohtaan pysäytti ratikkaliikenteen kokonaan Hbf:n lähellä. Kuljettaja kuulemma hätisti matkustajat pois ratikan kyydistä kun näytti siltä, että liikenne seisoisi kauemmankin aikaa. Poika siis joutui kävelemään keskustaan raskas koululaukku olalla ja ottamaan sieltä metron kotiin. Veturinkuljettajien lakon pitäisi alkaa tänään, joten luvassa on ruuhkia ainakin pääteille. Toivottavasti lakko ei leviä metro- tai ratikkaliikenteeseen, koska siinä tilanteessa pojan koulumatka on järjestettävä uudelleen, ja se ei ole helppoa.

Virtuaaliminä

2007-08-08T09:18:00.000+02:00

Koska nykyään hengaan miltei yhtä paljon virtuaalitodellisuudessa kuin reaalimaailmassa, niin täytyihän sitä toista maailmaa varten luoda virtuaaliminä. Sormeni ei kyllä liiku yhtä nopeasti läppärin näppäimistöllä kuin alter egollani, ja makuuhuoneeseenkin on eksynyt basso ja Marshalin-kaiutin. Niinkö ymmärtäisin jotakin musiikista? Osaan soittaa vain Ukko Noaan ensimmäisen säkeistön nokkahuilulla ja pianolla; ja sitäkään en välttämättä oikein;) Muutoin ympäristö vastaa todellisuutta: kirjapinot, hillitty sekamelska, muistilaput (pitäisi olla yöpöydällä), toisessa tietokoneessa pyörii sotapeli. Tosin oikea paikka nettisurfailuun minulle olisi kovan lattian sijasta pehmeä sänky, joka sekin saisi olla jenkkikokoa.

Koulu alkoi...

2007-08-07T10:12:00.000+02:00

Nixonilla alkoi eilen koulu, ja poika sai heti läksyksi mm. seitsemän säkeistöä sisältävän runon ulkoa opeteltavaksi. Pojan koulussa tulee aika usein kotiläksyksi runojen opettelua ulkoa. Esimerkiksi toukokuussa Nixon joutui opettelemaan ulkoa mm. Heinrich Heinen runon, Die Lorelay . Runo on linkin oikeassa laidassa ja alkaa seuraavasti "Ich weiß nicht was soll es bedeuten..." Runohan on kaiken huipuksi kieleltään vanhahtavaa saksaa (kirjoitettu joskus 1800-luvulla), joten ymmärrän täysin Nixonin kielteisen kannan runojen ulkoa oppimiseen, minkä muka pitäisi auttaa kielen oppimisessa. Ehkä metodi toimii joillakin, muttei todellakaan kaikilla.

Koulun jälkeen tapasimme Nixonin kanssa Hbf:llä (päärautatieasemalla), ja kävimme vihdoinkin hakemassa pojalle koululaisille tarkoitetun matkustuskortin, SchokoTicketin. Kortista ei tarvitse maksaa kuin vajaat kymmenen euroa kuukaudessa, koska pojan koulu on kaukana asuinpaikastamme, ja se oikeuttaa matkustamaan ilmaiseksi busseissa, metroissa, junissa ja ratikoissa lähes kaikkialla Saksassa. Aika hyvin saa rahoilleen vastinetta, vai mitä?

Rheinbahnin palvelukeskuksessa oli mielettömän pitkät jonot, ja tapani mukaan jonotin SchokoTicketiä juuri siinä lyhyimmässä ja hitaammin vetävässä jonossa. Vihdoin tuli minun vuoroni ja kysyin virkailijalta ystävällisesti, että puhuuko hän kenties englantia. Nuoren miesvirkailijan vastaus oli: ”Valitettavasti en puhu, mutta Frau S. puhuu” ja osoitti sormellaan viereistä nuorta naisvirkailijaa. Joten puolen tunnin turhan odottamisen jälkeen siirryin uudestaan viereisen jonon jatkoksi. En ymmärrä sitä, miksei palvelupisteitä voi merkitä esim. kylteillä, jotka kertovat missä pisteessä saa palvelua englanniksi, ettei aina menisi arpomiseksi. Asuuhan tässä kaupungissa yli 100 000 ulkomaalaista? Ulkomaalaisena, ei-saksaa puhuvana, pitäisi aina muistaa ottaa se jono, joka johtaa mielellään nuoren naisvirkailijan luokse. Muistakaa se kun asioitte täällä!

Iltapäivällä sain sitten mahataudin, joka melko varmasti johtui päivällä Hbf:llä syödystä irtojäätelöstä. Eikä se jäätelö edes ollut niin hyvää! Mutta nyt on lähdettävä kirjakauppaan tilamaan pojalle uusia koulukirjoja, joten hyvää päivänjatkoa teille kaikille=)

Viinifestivaalit ja mölkkykisa

2007-08-04T20:07:00.000+02:00

Eilen koko perheen yllätti vastustamaton himo rasvaiseen grilliruokaan, joten lähdimme syömään hampurilaisateriat Burgerkingiin. Syönnin jälkeen Nixon jatkoi matkaansa kaupungin pääkirjastoon ja me jäimme vielä nauttimaan kesäisestä illasta kaupungille. Raatihuoneentorilla oli käynnissä koko tämän viikonlopun kestävät viinifestivaalit. Tarjolla oli yhden Saksan tärkeimmän viinintuottoalueen Rheinland-Pfalzin viinejä. Viininviljelyyn soveltuvat laaksot myötäilevät Ahria, Saaria ja muita Rheinin sivujokia Rheinland-Pfalzin osavaltion alueella. Alueella tuotetaan peräti kaksi kolmasosaa kaikista Saksan viineistä. Esimerkiksi ”Moselin laakson” viini on peräisin tältä alueella. Rheinland-Pfalzin osavaltiota sanotaan myös Saksan kauneimmaksi alueeksi, ja se on myös meidän naapuriosavaltiomme, joten ehkä olisi syytä käydä siellä joku päivä autoajelulla ja poiketa samalla vaikka Luxemburgissa. Yllätyin vähän siitä, että festivaaleilla ei ollut tarjolla ruokaa, mutta viinilasillisen tai -pullon kera sai nauttia lautasellisen juustokuutioita tai leipätikkuja tai tahnalla päällystettyjä voileipiä. Toisaalta ei hampurilaisaterian jälkeen mahalaukkuuni olisi mitään mahtunutkaan.

Kuva on viinifestivaaleilta.Huomaa kankaiset istuimenpäälliset ja pöytäliinat. Festivaalien yleinen ilme oli muutenkin siistimpi kuin Suomen vastaavat tilaisuudet.

Tänään jatkuivat hyvät ilmat, joten nappasimme puolen päivän aikaan kylmälaukun sekä mölkkypelin mukaan, ja suuntasimme asuntomme lähellä olevaan puistoon, joka on aivan Rheinin varrella. Tänään siellä oli meidän lisäksemme paljon paikallisia ottamassa aurinkoa bikinit päällä, pelaamassa sulka- tai jalkapalloa tai muuten vain viettämässä aikaa. Meidän mölkkykisa keräsi jonkin verran uteliaita katseita. Mitähän puupalikoita nuo ulkomaalaiset nurmikolla nakkelee? Taidot olivat ruostuneet vuodessa kaikilta, joten ensimmäinen peli meni kaikilta nollapisteille. Nollapelin jälkeen alkoi minun voittoputki; peräti neljä voittoa kuudesta pelistä. Naisen itsetunnolle tekee hyvää, kun saa joskus päihittää kaikkitietävät mieskilpailijat;) Makeiden kisavoittojen lisäksi poltin ensimmäistä kertaa tälle kesälle olkapääni. Auts...!

Kuvassa on asuntomme lähellä olevaa puistoa auringonpalvojineen.

Kisan jälkeen Nixon lähti hakemaan itselleen syötävää läheisestä Hanabi-sushibaarista. Poika valitsi itselleen kuvassa näkyvän Shikoku-menuun, joka sisälsi maguroa, sakea, tamagoa, ebiä, kappamakin, sakemakin ja california inside-outin. Eikö annoksilla olekin veikeät nimet? Minäkin taidan ensi kerralla maistaa negitekka tartaria, kania, negisakemakia tai avotekkamakia;)

Elokuvia-Movies-Filme

2007-08-03T10:58:00.000+02:00

Eilinen ilta kului elokuvien merkeissä. Nixon kävi katsomassa originaalisen The Simpson Movien. Pojan mukaan Simpsoneita ei missään tilanteessa voi katsoa muuta kuin alkuperäiskielellä. Niin, onhan se kieltämättä aika huvittavan kuuloista, kun Homer kuolaa saksaksi: ”Hmmm…Berliner.” Poika jutteli ennen elokuvan alkua englanniksi vanhemman saksalaisen naisen kanssa, joka ihmetteli suomalaisten lasten ällistyttävän hyvää kielitaitoa. Nixonhan osaa nyt suomea, ruotsia, englantia ja saksaa. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pojan kielivalikoima lisääntyisi ranskalla, niin tuleva EU-virkamies on syntynyt (äidin salainen haave). Täällä asuminen onkin vahvistanut pojan kommunikointitaitoja kaikilla kielillä.

Nixonin ollessa elokuvissa tilasin netistä Simpsonien kolmannen tuotantokauden (Nixonin kokoelmaan täydennystä), 3-dvd-boxin aasialaista kauhua (sis. Grudge 1-2 ja Ju-on 1) ja Forsytein tarun (John Galsworthyn romaaniin perustuva brittiläinen tv-draama). Syksyisten iltojen piristeeksi on siis luvassa lähiöperhekomiikkaa, kummitusjuttuja ja viktoriaanista pukudraamaa.

Loppuilta menikin Rachelin, Chandlerin, Joen, Rossin ja Monican seurassa ”poppareita” syödessä. Nimittäin Nixon toi kotiin maistiaisiksi saksalaisia sokerilla maustettuja popcorneja. Ich mag nicht. Frendien lisäksi katsoimme vielä aiemmin äänitetyn jakson Jericho -tv-sarjasta. Ensi maanantaina sarjaa voi jo katsoa televisiosta, kun olemme taas loman jälkeen kärryillä sarjan eri vaiheista. Jericho- der Anschlag on tällä hetkellä ainoa sarja, jota katson televisiosta.

Vinkkinä kauhuelokuvien ystäville, että amerikkalaisten vesittämät versiot esim. Ring - ja Grudge -elokuvista kannattaa jättää kaupan hyllylle ja katsoa ne aidot alkuperäiset tarinat. Voin taata, että seuraavana yönä ei tule mieleenkään sammuttaa lukulamppua. Sydämeni lyöntitiheys kasvoi jo pelkän trailerin katsomisesta. Huh...! Tässä linkissä on traileri originaalista Grudgesta. Älä katso, jos omaat heikot hermot tai sydämen;)

FrüchteTraum

2007-08-02T14:20:00.001+02:00

Tänään piti käydä kaupassa, mutta taas on satanut vettä koko päivän, joten jätän kauppareissun huomiseen. Markettiin on sen verran pitkä matka, ettei viitsi muutaman jogurttipurkin takia kastua aivan kokonaan. Onneksi jääkaapissa oli vielä ihanaa Ehrmannin rahkaa (FrüchteTraum 0,1 % Fett). Ihastuin tähän rahkaan, koska se on täkäläiseksi rahkaksi melko kevyttä (89 kcal/100 g) ja kohtuuhintaista (0,29€). Kaiken lisäksi maku on juuri kohdallaan ja hillon päällä oleva rahka on ihanan kuohkeaa. En muistaakseni ole löytänyt kyseistä rahkaa Suomesta, silloin tosin söin etupäässä Valion rasvattomia jogurtteja. Täältä olen löytänyt vain muutaman kevyemmän jogurtin, jotka kylläkin ovat melko vetisiä verrattuna Valion vastaaviin tuotteisiin. Kuten linkistä huomaatte, täällä on kuluttajille tarjolla upeat jogurtti- ja rahkavalikoimat. Erilaisia makuja löytyy jokaiselle; aina kirsikoista sitruunaan. Tosin useimmat niistä on kyllästetty sokerilla ja joskus jopa suklaalla. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että suklaarouhetta sisältävä jogurtti ei todellakaan ole hyvää :p

Hej då! und Tschüß!

2007-08-01T20:38:00.000+02:00

Saksan kielen tunnit eivät oikein sujuneet tänään. Puhuin tunnilla pääasiassa ruotsia, vaikka tarkoituksenani oli puhua aivan jotain muuta kieltä, joten S oli aivan …Bitte? Olin kieltämättä itsekin aika ällistynyt siitä, kuinka hyvin puhunkaan ruotsia ja aivan ajattelematta. Jostain kummallisesta syystä ruotsin ja saksan sanat menevät aivan sekaisin varsinkin silloin, kun olen ajatuksissani tai väsynyt. Kaupassakin olen joskus kiittänyt myyjää ruotsiksi tai vastannut jollekin hyvästiksi: ” Hej då, vi ses snart.” Arvaa vaan, onko sen jälkeen perääni tuijotettu;) Nixonilla on sama ongelma, joten en ole ainoa em. kielissä sekoilija. Ehkä se johtuu kielten samankaltaisista substantiivien, verbien ja adjektiivien taivutuksista? Kuka tietää? Nyt on pakko nollata sekava (kieli)pää ja lähden katsomaan joka keskiviikkoista Deadwood-jaksoa. Hej då! Siis Tschüß!

Viikon 30 kirjat eli Harry Potter -lukumaraton

2007-07-31T17:26:00.001+02:00

Harry Potter -lukumaraton on nyt ohi. Koko kirjasarja tuli luettua viikossa lukuun ottamatta sarjan neljättä osaa: Liekehtivä pikari. Mielestäni se on koko sarjan tylsin kirja, joten juksasin vähän ja katsoin sen elokuvana. Lukemisen lisäksi katsoin Nixonin kanssa myös Salaisuuksien kammion elokuvana. Aika hyvin elokuvien hahmot muistittavat omaa lukiessa muodostunutta mielikuvaani kirjan henkilöistä. Esimerkiksi elokuvan Ron on hyvin lähellä omaa mielikuvaani, kun taas elokuvan Harry ei ole. Toisaalta jokainen lukija muodostaa oma käsityksensä kirjan henkilöistä ja paikoista, joten oikeaa mielipidettä ei loppujen lopuksi ole.

Sarjan vastajulkaistu viimeinen osa odottaa alkuperäiskielellä Nixonin kirjahyllyssä, mutta taidan silti hillitä itseni ja odottaa ensi vuoden maaliskuuhun Jaana Kaparin loistavaa suomennusta. Minun täytyy ahmia sarjan ”loppuhuipennus” yhtenä suupalana, eikä tankata sana, lause ja sivu kerrallaan;) . Hyvää kannattaa odottaa (enää 219 vrk julkaisuun), vai mitä? Harry Potter -kirjojen suomenkielisen kustantajan sivulta löytyy laskuri siihen, milloin viimeinen sarjan viimeinen osa julkaistaan. J.K.Rowlingin viralliset sivut löytyvät puolestaan täältä. Kaikkien Pottereiden lukemisenkin jälkeen jäi vielä halu sukeltaa fantasiamaailmaan, joten seuraavaksi lukuvuorossa on Susanne Clarken kirjoittama Jonathan Strange & herra Norell, mutta siitä kerron myöhemmin.

Huomasin ilokseni, että sillä aikaa kun olen ollut nenä kiinni kirjassa, niin blogissani on käynyt vieraita (ja jotkut vähän tutumpiakin) jättämässä kommentteja. Ihanaa! Kiitos kommenteista=)

Uusivanhapeli

2007-07-28T22:41:00.000+02:00

Kotirouva joutui yhtäkkiä konkurssiin. Ensin verokarhu vei 2 miljoonaa euroa ja lopulta poika nappasi 9, 5 miljoonaa euroa vuokratuloja. Konkurssissahan sitä ollaan kahden miljoonan tuloilla ja pääomakin oli supistunut yhtäkkiä 15 miljoonasta eurosta 9 miljoonaan euroon. P*n rakennusfirma, kun houkutteli sijoittamaan pääomaa hotelliin, jossa ei loppujen lopuksi käynyt asiakkaita lainkaan.

Nixon oli vienyt aiemmin meidän vanhan monopolipelin mummolaan, mutta the Vili (mummon koira) ei ole koskaan tykännyt markkinataloudesta, päätti osoittaa haisevan mielipiteensä ja pissasi jossain välissä pelin päälle. Rahahan tunnetusti haisee, mutta eihän koiran pissalle tuoksuvia rahoja voi jakaa paremmissakaan kapitalistipiireissä. Nixon osti sitten lomallaan aivan uuden version monopolipelistä, jota tulikin pelattua ahkerasti eilen illalla. Pelihän oli aivan täysin muuttunut verrattuna vanhaan versioon. Nykyisessä pelissä maksut suoritetaan luottokorteilla; ei siis tarvitse selata vanhoja seteleitä ja laskea päässä yhteen summia, vaan luottokorttiautomaatti hoitaa kaiken laskemisen. Lisäksi kiinteistöjen hinnat olivat kallistuneet tuhansista markoista miljooniin euroihin. Sattuma- ja yhteismaakortit tarjoavat satojen tuhansien eurojen rikesakkoja ylinopeudesta ja hemmotteluhoitoja kylpylässä. Maailma muuttuu ympärillämme kuten Monopolykin. Hauskaa oli, vaikka kaikki rahat menivät!

Nixon on kotona

2007-07-27T13:18:00.000+02:00

Hain aamulla Nixonin kotiin lentokentältä. Poikahan jäi vielä jatkamaan Suomen lomaansa mummolaan , kun me palasimme jo kahden viikon lomareissun jälkeen takaisin tänne. Onneksi poika saa lomailla vielä viikon verran kotona ennen kuin koulut taas alkavat. Nixon muuten teki ensimmäistä kertaa lentomatkansa aivan yksin. Matka oli kuulemma sujunut ihan hyvin, vaikka koneessa oli todettu matkan aikana pieni moottorivika. Tämän matkustajan päätä ei pienet moottoriviat hetkauta;) Nixon onkin reissannut pienestä pojasta saakka ympäri maailmaa. Kielitaitoiselle pojalle ovat tuttuja kaikki lentokenttärutiinit; lähtöselvitykset, koneen vaihdot ja passintarkastukset, joten äitinä sai olla melko huoleti siitä, kuinka poika oikein pärjää yksin maailmalla. Enemmän saan olla huolissani omasta äidistäni, kun hän seikkailee kassiensa kanssa maailmalla;)

Nixon on muutenkin ollut jo pienestä pitäen hyvin itsenäinen monissa asioissa. Neljävuotiaana hän tepasteli kirjaston tiskille ja kysyi tomerasti kirjastotädiltä: ”Haluaisin hyviä avaruuskirjoja, voisitteko neuvoa mistä niitä löytyy?” Täti hymyili, johdatti pienen pojan oikealle hyllyrivillä ja suositteli hyviä avaruusaiheisia lastenkirjoja. Sillä aikaa sain kaikessa rauhassa selata uutuuskirjoja, kun tiedonhaluinen poika juoksutti nauravia kirjastotätejä hyllyltä toiselle. Ensimmäiselle yksin tehdylle lomareissulle poika lähti jo 10-vuotiaana, jolloin hän matkusti bussilla halki puolen Suomen kummejaan tapaamaan. Silloin olin hieman huolissani pojan turvallisuudesta ja soittelin puolen tunnin välein pojalle kysyäkseni: "Kuinka matka sujuu ja onko kaikki hyvin?" Lopulta poika hermostui jatkuviin uteluihini ja sanoi: ”Kuule äiti, ole huoleti, kyllä minä pärjään.” ja löi luurin kiinni. Niinhän se on, että vuosi vuodelta nämä ”äidin pikkupojat” kasvavat isommiksi ja itsevarmemmiksi, kunnes lentävät lopullisesti pesästä omien siipien kannattelemina avaraan maailmaan. No, onneksi tässä on vielä muutama vuosi aikaa toimia hanhiemon roolissa;)

Uusi banneri

2007-07-25T15:30:00.000+02:00

Askartelin aikani kuluksi uuden bannerin blogiini. Viimeistelyä en jaksanut tehdä, joten raakaversio jää nyt joksikin aikaa voimaan. Taustakuvan olen ottanut kotikaupungin keskustasta olevalta isolta kauppakadulta, jonka keskellä virtaa pieni joki. Kuvan oikealle puolelle olevalle kadulle ovat sijoittuneet kaikki merkittävät pankit ja vasemmalla puolella olevalla kadulla ovat edustettuina kaikki huippumuodin merkkiliikeet kuten Dior, DG jne. Bannerin alareunassa olevat pikkukuvat olen poiminut omasta vielä pienestä kuva-arkistosta lähinnä kuvan värin ja muodon perusteella, joten vain keskimmäinen kuvista (patsas) on otettu kotikaupungissa. Ensimmäinen pikkukuvista (ikkunat) on otettu Tallinnassa, jossa kävimme pienellä lomamatkalla juuri ennen tänne muuttoa. Viimeinen kuva on kukkasin koristeltu kyltti Kölnistä, jossa saa halutessaan ostaa yhden metrin Kölschiä (paikallista olutta), niin kuin kyltissä mainostetaakin.

Terwasta

2007-07-24T15:25:00.000+02:00

Täällä on tuullut nasevasti ja sataa tihuuttanut jo pari päivää. Eilen illalla naapuritalon asukkaan kuivumassa olleet pyykit lensivät talomme edessä olevalle kadulle ja alakerran naapurilta tipahti kukkaruukku kolmannesta kerroksesta alas talomme puutarhaan. Niin, kukkaruukkuja tipahtelee oikeasti muuallakin kuin komediasarjoissa. Onneksi kukaan ei ollut tapahtumahetkellä puutarhassa. EC-kortitkin tulivat postin mukana. Tosin minun pin-koodit eivät ole vieläkään saapuneet. Ehkä pankissa on laskettu, että rouva nostaa liian paljon käteistä rahaa miehen tuloihin nähden;)

Saksan kielen tunnitkin sujuivat tänään mukavasti. On se mukavaa huomata, että tässä vaiheessa opintoja pystyy jo keskustelemaan ihan hyvin yksinkertaisista asioista. Keskustelimme mm. oluesta (liittyy oppikirjan kappaleeseen) ja lemmikkieläimistä. Jotenkin omien mielipiteiden ilmaiseminen siten, että toinenkin osapuoli ymmärtää, motivoi todella opiskelemaan lisää. Ilman kielitaitoa jää niin paljon sanomatta. Esimerkiksi tervaa (Teer) ei käytetä täällä ravintoaineena lainkaan, ja sanana Teer tarkoittaa täällä "asfalttipikeä". Ensi kerraksi onkin tarkoitus järjestää opettajalle esitys tervanpoltosta ja tervan eri käyttötarkoituksista. Harmi, ettei meillä ole tarjota tervasnapsia tai tervapastilleja.

Mitä tehdään, kun leipä loppuu sunnuntaina?

2007-07-23T13:38:00.000+02:00

Eilen talosta loppui leipä, tai oikeastaan jouduin laittamaan homehtuneen paahtoleivän roskikseen. Viime aikoina leivät ovat homehtuneet todella nopeasti. Johtuneeko ilmiö lämpimästä säästä vai onko homeitiöitä ilmassa tavallista enemmän? Leivän katastrofaalinen loppuminen kesken kaunista sunnuntaipäivää antoikin tällä postaukselle aiheen. Niin, myönnetään, että aiheet ovat välillä tiukassa;) Tosin kaikissa tilanteissa toimivan ruokahuollon järjestäminen on vakavasti otettavaa työtä ainakin kotirouville ja armeijan muonittajille.

Tietääkseni kotirouvien ammattitaitoon kuuluu ruokahuollon järjestämisen lisäksi ylläpitää ja kehittää kotitalousvinkkejä. Tosin olen kotirouvana aivan noviisi, joten antamani vinkit voivat olla jonkin rautaisen 20 vuotta alalla toimineen ammattilaisen mielestä hieman taitamattomia. Sanalaskuissakin sanotaan, että maasta se pienikin ponnistaa, joten kaiken uhalla aloitan uuden otsikon ”Kotirouvan kotitalousvinkit”. Vinkkien testaus suoritetaan kotirouvan omassa laboratoriossa ennen julkistamista, mutta en ota vastuuta niiden toimivuudesta muissa olosuhteissa.

Ensimmäinen julkaistu kotitalousvinkki on vastaus kysymykseen ”Mitä tehdään, kun leipä loppuu sunnuntaina?” Koska kotirouva elää tietoyhteiskunnassa ja omaa alkeelliset tietokonetaidot, niin googletin asian tiimoilta ja vastauksia ”suoraan kysymykseen” ei löytynyt yhtään, joten oli käytettävä omaa vielä rajallista kotirouvatietotaitoa. Ensin katsastetaan kaikki mieleen tulevat vaihtoehdot tuoreen leivän saamiseksi. Tässä maassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, joten kotitalousmenoihin budjetoitu raha ei auta lainkaan. Pakastimesta löytyisi jäätelöä, puolukoita, wokvihanneksiä, katkarapuja, sieniä, kalaa ja perunaröstejä, mutta ei leivän murustakaan. Ruokakomerossa on tosin yksi Vaasan pieni pyöreä näkkileipäpaketti, mutta en sentään niin epätoivoinen ole, että kajoaisin siihen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää leivän leipominen. Hiivaleipätaikinan teko ei innosta pyhäpäivän vuoksi, joten on kaivettava ruokakomerosta teeleivän ainekset. Siis kotirouvan syvällisen tutkimuksen antama vastaus kysymykseen: ”Mitä tehdään, kun leipä loppuu sunnuntaina?”, on leivo nopeasti valmistuvia maukkaita teeleipiä. Teeleivän lisäksi voi valmistaa myös nopeasti ryyni-, ohra- tai kaurarieskaa, mutta pysytään nyt aiheessa eli teeleivissä.

Teeleipien ohje on seuraava:

6 dl vehnäjauhoja (osan jauhoista voi korvata esim. ruisjauhoilla tai vehnäalkioilla)

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

4 dl nestettä (esim. maitoa, vettä, kermaa tai niiden sekoitusta)

50 g öljyä tai sulatettua margariinia

mausteita esim. basilikaa ja oreganoa maun mukaan

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää neste ja rasva. Sekoita. Taputtele uuninpellille neljä pyöreää leipästä ja paista ne 250 asteessa uunin keskitasossa noin 15 minuuttia. Kannattaa kastella kädet kylmässä vedessä ennen taputtelua, sillä taikina on todella löysää. Nauti hetken päästä perheesi kanssa tuoreesta leivästä!

Guten Appetit!

Viikon 29 kirja

2007-07-22T14:48:00.002+02:00

Sisko siivosi kirjahyllyään ja antoi kotirouvalle mukaan vietäväksi Jouko Raivion kirjoittaman sairaalaympäristöön liittyvän kauhudekkarin Yövuoro (ISBN 952-459-417-x). Nettisivujen perusteella kirjailija on kirjoittanut useammankin sairaalaympäristöön liittyvän dekkarin ja historiallisia dekkareita sekä Jerry Cotton –sarjaa.

Dekkarissa yöhoitaja katoaa kesken vuoron ja löytyy myöhemmin silvottuna ruumishuoneen kylmäkaapista. Yöhoitajan lisäksi myös muita ruumiita oli leikelty patologian laitoksella. Riehuuko sairaalassa ruumiisiin ihastunut psykopaatti vai onko kyseessä intohimorikos? Tapausta alkaa selvittää sairaalan vahtimestari Jari Viirilä yhdessä sairaanhoitaja Marja Riihisen kanssa. Kirjan juoni noudattaa vanhaa dekkariperinnettä, johon on ympätty sekava joukko vanhoista kauhuelokuvista tuttuja elementtejä: salaperäinen vanha nainen verinen nukke kädessään, outoja ääniä tyhjältä osastolta, aavemaisia valokuvia, mystisiä puhelinsoittoja, kammottava tarina Vaahteranmäen sairaalan alkuajoista sekä ruumishuone vasta-avattuine vainajineen. Mikä osaltaan selittää varmaan sen, että kirjasta on tehty kolmiosainen minisarja televisioon. Luultavasti tarina toimiikin paremmin kuvallisessa muodossa kuin kirjana. Itseäni häiritsi erityisesti se, että liiankin tutut kauhuelementit oli vain ympätty tarinaan niitä lainkaan käyttämättä tai perustelematta. Koko kirja tuntuikin kirjailijan tekemältä väkinäiseltä harjoitelmalta, joka vilisi lajityyppiin soveltuvia viittauksia kuten Stephen King, John Carpenter ja Clive Barker. Jos asuisin Suomessa kirjaston/kirjakaupan vieressä, olisin luultavasti jättänyt kirjan lukemisen kesken, mutta kun tilanne on tällainen, niin jatkoin sinnikkäästi lukemista loppuun saakka. Sinnikkyys palkittiinkin yllättävällä loppuratkaisulla.

En ole lukenut kirjailijan muita teoksia, mutta tutustumisen arvoiselta vaikuttavat ainakin historialliset dekkarit. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka mukaani tarttuisi seuraavalla Suomen reissulla nälkävuosiin sijoittuva dekkari -Jumalan ruoska?

Tivolissa

2007-07-21T14:20:00.000+02:00

Väkimäärästä päätellen koko kaupunki oli tullut huvittelemaan tivoliin ja seuraamaan illalla järjestettävää päättäjäisilotulitusta. Tivolille päin menevät metrolinjat olivat illalla ääriään myöten täynnä iloisia ihmisiä. Tivolin lähellä olevalla metropysäkillä järjestyksenvalvojat ohjasivat ihmismassaa oikeaan suuntaan kohti tivolia ja varmistivat toisaalta ihmisten pääsyn metroon. Tivolialue oli levittäytynyt Rheinin varrella olevalle nurmikkoalueelle. Sisäänpääsy alueelle oli ilmainen ja laitteissa, joissa me kävimme, maksoi kierros 2,5 – 3,5 euroa per henkilö. Ensimmäinen laite oli sellainen pyörivä kapistus, joka pyöri mielestäni loputtomalta tuntuvan ajan. Laitteessa ei voinut pitää päätä pystyssä lainkaan, koska pää retkahti holtittomasti aina liikkeen mukaan. Niskat on muuten vieläkin kipeät tuosta pyörityksestä. Laite näyttää kuvassa melko kesyltä ja vaarattomalta, mutta todellisuus oli aivan toista. Toinen laite oli muutoin perinteinen vuoristorata, mutta vaunut pyörivät itsensä ympäri. Miksen koskaan opi, että en todellakaan pidä laitteista, jotka pyörivät ensin itsensä ympäri ja sitten toistensa ympäri sekä kieppuvat samalla ylös ja alas. Tuntuu, että kaiken sen eilisen kieputuksen jälkeen päässä pyörii edelleenkin.

Erikoista alueella oli Suomen kiertäviin tivoleihin verrattuna se, että lähes joka toinen koju oli kaljateltta.. Paikallisten mukaan tivoli onkin iltaisin lähinnä aikuisten juottola, joten pieniä lapsia alueella ei näkynytkään siihen aikaan illasta. Alueella oli laitteiden ja naurutalojen lisäksi myös mm. disco, jossa elähtänyt tiskijukka yritti turhaan innostaa ihmisiä tanssimaan. Eräässä ravintolateltassa esiintyi melko hyvä coverbändi, joka soitti kotirouvan rakastamia ikivihreitä rokkikappaleita. Bändi muuten muistutti hämmästyttävän paljon takavuosien suosikkibändiäni Scorpionsia. Laulajan äänikin kähisi ihan Klaus Meinen malliin. Lähdimme pois alueelta kymmenen jälkeen, koska tarkoitus oli ehtiä katsomaan ilotulista vastakkaiselta rannalta. Ehdimme viime tipassa ihailemaan Rheinin ylle kaartuvaa uskomattoman kaunista ilotulista, joka kesti todella kauan.

Kuva-arkistossa on kuvia tivolista ja ilotulituksesta.

Valitusfraaseja saksaksi

2007-07-20T11:26:00.000+02:00

Eilen oli saksan kielen tunti. Pääasiassa kertasin edellisellä tunnilla opittua ravintolasanastoa, mutta opin myös uusia hyödyllisiä lauseita, jotka liittyvät palvelusta valittamiseen. Käymme etenkin viikonloppuisin syömässä eri ravintoloissa, joten on hyvä osata valitusfraasit paikallisella kielellä. Tähän mennessä ravintolapalvelusta ei ole tosin tarvinnut valittaa, mutta joskus sekin päivä tulee. Kuvassa on annos tuoreita matjesfileitä.

Seuraavassa on muutama eilen opittu valitusfraasi, joita olisin joskus tarvinnut muualla maailmassa;

Die Musik ist viel zu laut! Man kann sich ja nicht unterhalten! (Melusaaste on ongelma kaikkialla!)
Das Essen ist versalzen! (Koskee kaikkia maita Suomesta etelään. Kansanvalistus on tehonnut, tosin Kansanterveyslaitoksen mukaan syömme edelleen kaksinkertaisesti suolaa suosituksiin verrattuna)
Der Fisch ist nicht frich! (Suomessa eräässä etnisessä ravintolassa kanaruoka maistui todella pilaantuneelta.)
In meinem Salat ist eine Fliege! (Vuosia sitten erään koulun ruokalan salaatissa oli kärpäsen sijaan iso vihreä perhosentoukka.)
Das Fleich ist zäh! (Todella yleistä, vaikka purukalustoni on aivan kunnossa)
Das Glas ist ja nur halb voll! (Asia, josta ei tarvitse valittaa. Lasini on aina täynnä;)

Tänään lähdemme mieheni kanssa tivoliin ja illalla on luvassa ilotulitus, joista on luvassa kuvia huomiseksi kuva-arkistoon.

Schönes Wochenende!

How tie to a tie?

2007-07-18T10:06:00.001+02:00

Kesähelteet ovat vihdoinkin saapuneet Eurooppaan (kotirouvan lämpömittari näyttää nyt +27 astetta), joten ilmastointilaitteet toimivat täydellä teholla toimistoissa, kaupoissa ja kodeissa. Ilmastoinnin hillitsemiseksi on otettu käyttöön melko epätavallisia keinoja Italiassa. Uutisten mukaan italialaiset säästävät sähköä solmiokiellolla Paikallisen ministeriön mukaan solmio voi lisätä ruumiinlämpöä jopa kahdesta kolmeen astetta, joten terveysministeri toivoo, että miehet eivät käyttäisi solmiota hellepäivinä töissä. Kotirouvan mielestä solmion sijaan kannattaisi jättää kotiin koko puku ja saapua töihin rennoissa rantavaatteissa. Luulisi kevyemmissä vaatteissa valkokaulustyöläisen ruumiinlämmönkin laskevan enemmän kuin solmiota löysäämällä, mutta tärkeämpää näyttäisi olevan muodollisen pukukoodin noudattaminen kuin energian säästäminen.

Seuraavassa videoleikkeessä on ohjeet solmion sitomiseen, jos helteiden jälkeen tuppaa unohtumaan, kuinka se oikein tehtiinkään. Tunnustetaan tässä yhteydessä, että kotirouva ei osaa sitoa solmiota, mutta toisaalta ei miehenikään osaa kävellä korkokengillä;)

Helgan surkea loma

2007-07-17T11:57:00.000+02:00

Helgan hotelliloma ei sujunutkaan niin hyvin kuin ajattelimme. Keskellä nenää oli syvä viilto, joka oli jo paranemaan päin kissaa kotiin haettaessa. Korvissa ja niskassa oli jonkin verran puremajälkiä. Naarmujen lisäksi Helga oli laihtunut. Helga ei ilmeisesti pystynyt syömään hotellissa lainkaan nenässä oleva haavan takia. No, läskiä on tulossa luiden päälle, sillä kissa on syönyt kuudessa päivässä: viisi purkkia säilykeruokaa, kolme pientä purkkia kissojen gourmetruokaa, täyslihapihvejä, katkarapuja ja jauhelihaa. Täytyy kohta jo rajoittaa tuota holtitonta syömistä.

Kaiken lisäksi Helga oli niin hellyydenkipeä kotiin tultaessa, että se seurasi meitä kaikkialle (oli kylpyynkin tulossa, vaikka inhoaa vettä yli kaiken), kehräsi taukoamatta sekä vaati koko ajan rapsutuksia ja hellyttelyä. Tunnin kauppareissun jälkeen kissa huusi oven takana ikävissään, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Kaiken lisäksi Helgan ääni oli muuttunut käheämmäksi ja möreämmäksi kuin aikaisemmin. Helga on siitä erikoinen kissa, että se juttelee kotiväen, mutta myös vieraiden ihmisten kanssa. Saksankielen opettajanikin aina nauraa, että pitäisiköhän Helgalle järjestää oppitunnit, että se pystyisi kommunikoimaan paikallisten kanssa? Helgan fyysiset ja henkiset haavat ovat jo paranemassa. Onneksi ylenmääräinen hellyydentarve on väistymässä ja tilalle tulossa entisenlainen vilkas ja viekas kissa-neiti. Kotirouva on mieluummin varpaat ja nilkat naarmuilla kuin kädessään kivulias jännetuppitulehdus. Nyt täytyy miettiä Helgalle uutta sijoituspaikkaa lomien varalta, joko yksityiskopissa tai mahdollista kotihoitajaa.

Lisäsin tänään blogiini kuva-arkiston, jossa on tällä hetkellä kuvia vain Helga-neidistä. Yritin ottaa kuvan myös naarmuisesta nenänpäästä, mutta tiedättekö kuinka vaikeaa on ottaa kuvia vilkkaasti liikkuvasta kissasta?

Viikon kirja

2007-07-15T14:43:00.001+02:00

Tällä kertaa lukuvuorossa on Alf Henriksonin Antiikin tarinoita 1-2 (ISBN 951-0-18515-9). Luin samaisen kirjan pari vuotta sitten, kun olimme lomamatkalla Kreikassa, Kosilla. Minulla on tunnetusti tapana lukea paikallista tai paikkakuntaan liittyvää kirjallisuutta aina lomamatkoilla. Pyrin lukemisellani ymmärtämään edes vähän kulloisenkin lomakohteen henkeä. Kirja valoitti silloin Kosin historiaa, missä vaikutti mm. Hippokrates. Antiikin tuntemus on samalla myös eurooppalaisuuden tuntemusta, koska antiikin kulttuuri on vaikuttanut merkittävässä määrin eurooppalaisiin ajattelijoihin ja taitelijoihin sekä yleisesti ottaen koko eurooppalaiseen kulttuuriin.

Antiikin tarinoita kirja ei hehkuta kaunokirjallisesti, mutta mehevät tarinat ja kaskut tunnetuista antiikin ajan sankareista pitävät mielenkiintoa yllä. Lisäksi kirjasta löytyvät mielenkiintoiset taustat vieläkin käytössä oleville kuolemattomille lausahduksille, sananlaskuille ja sivistyssanoille. Esimerkiksi sanonta ”Ei yksi pääsky kesää tee” on peräisin Aristoteleeltä. Sanonta liittyy opettavaiseen tarinaan tuhlaavaisesta nuorukaisesta, joka myi viittansa nähtyään ensimmäisen pääskyn keväällä, ja sai sitten palella kylmissään, kun ilmat viilenivät.

Kreikan ja Rooman historiasta on saatavilla lisätietoa esim. Perseus-projektin sivuilta,joka sisältää mm. klassisia teksteja ja valokuvia. Täältä löytää tietoa mm. kreikkalaisista jumalalista ja erittäin laaja linkkihakemisto löytyy täältä.

Antoisia lukuhetkiä toivoo kotirouva ja palaa takaisin sängylle kirjan lukuun. Luvassa on kutkuttavaa jännitystä, kun Caeser kertoo muistiinpanoissaan Gallian sodasta.

Orkestereita vanhassa kaupungissa

2007-07-14T22:57:00.000+02:00

Tänään lauantaina vanhassa kaupungissa oli ihmisiä kuin pipoja Holmenkollenilla. Ihmisten paljous johtui joko säästä; yli 30 astetta ja aurinko paistoi, tai paikallisesta musiikkitapahtumasta (ei minkäänlaista kuvaa, mikä oli tapahtuman nimi tai tarkoitus). Erilaisiin univormuihin pukeutuneet soittokunnat marssivat edestakaisin vanhan kaupungin katuja. Soittokunnat olivat pukeutuneet pääsääntöisesti villakangastakkeihin ja pitkiin housuihin, joten vanhempia soittokunnan jäseniä näkyi pitkin iltaa baareissa viilentämässä oloaan kylmän oluen ääressä soittotaukojen aikana. Torvi tai muu soittoväline kulki ihan kivasti baareissa mukana, ellei kyseessä ollut käyrätorvi (onkohan se oikea nimitys sellaiselle todella isolle torvelle). Orkesterit soittivat ja marssisivat pitkin katuja ainakin neljän tunnin ajan. Istuimme siis iltaa kahdestaan mieheni kanssa kantapaikassamme raatihuoneentorin vieressä (miehellä on huomenna viimeinen lomapäivä ja Nixon on Suomessa, joten olimme hieman viihteellä). Täytyy myöntää, että olemme tulleet hieman vanhoiksi, koska tulimme jo kotiin ennen iltakymmentä ja sain bloginikin täydennettyä ennen nukkumaanmenoa. Seuraavassa kuvakoelmassa (orkestereita ja kulkueita oli varmaan yli kymmennen) on välähdyksiä eri orkestereista.

Jokiristeily 2

2007-07-13T19:29:00.000+02:00

Tänään veimme vieraamme (mieheni isän) Rheinin risteilylle. Täytyy myöntää, että ajoitus osui tällä kertaa aivan nappiin (ei odotuksia ja jonotuksia). Laiva oli juuri lähtemässä satamasta, kun astuimme kyytiin ja aurinkokanneltakin löytyi vielä paikkoja. Tunnin risteilyn jälkeen saavuimme laituriin ja taivas repesi heti kun astuimme laiturille. Onneksi paikalliset sadekuurot ovat useimmiten lyhytaikaisia. Muuten ihan kiva risteily, mutta en ymmärrä, miksi yleensä julkisilla paikoilla (laivat, ravintolat, kaupat, hissit jne) täytyy aina soittaa taustamusiikkia ja kovalla äännellä. Aiemmassa asuinkunnassani oleva arvauskeskus oli valinnut odotusmusiikin sijaan ärsyttävän tekopirteän naisen äänen, joka kimitti aina parin minuutin välein. ”Meillä on nyt ruuhkaa. Olkaa hyvä ja odottakaa”. Silloin kyllä olisi mieluummin kuunnellut sen puoli tuntia huonompaakin ”hissimusiikkia”, joka ei olisi kohottanut kotirouvan verenpainetta huippulukemiin ja puhelimeen lopulta vastaava asiakaspalvelija olisi saanut loppupeleissä huomattavasti ystävällisempää kohtelua. Entschuldigung! En voi laskea verenpainettani tahdonalaisesti kuten joogit.

Kuvassa on jokiristeilylaivamme, joka on juuri lähdössä matkaan (pääsimme viime tipassa mukaan kyytiin). Huomaa mustanpuhuvat pilvet taivaalla ja joen toisella puolen näkyy kaupunkiimme saapunut huvipuisto isoine laitteineen.

Saavumme hetken päästä laituriin. Kuvassa on yksi monista kuljetusproomuista, joilla tavara kulkee edestakaisin Rheiniä.

Risteilyn jälkeen menimme syömään kantapaikkaamme eli rapiat 150 vuotta vanhaan panimoravintolaan, josta saa perinteistä saksalaista kotiruokaa kohtuuhintaan. Suomessa tuli syötyä grillissä paistettua liharuokaa aivan tarpeeksi, joten valitsin itselleni kevyehkön lohilautasen. Kylmäsavustettu lohi oli hyvää, mutta lisukkeena ollut hapan- ja punakaalisalaatti ei oikein sopinut yhteen miedonmakuisen lohen kanssa. Samoin tökki lautaselle asetettu piparjuurikerma.

Ennen risteilyä kävimme pankissamme kyselemässä EC-korttien perään, joiden olisi pitänyt tulla meille jo aikoja sitten. Pankkineiti katsoi koneesta tiedot ja vastasi, ettei tiedoissanne näy EC-korttien tilausta. Siis haloo, kotona on hyvässä tallessa pankissa virkailijan ja tulkin opastuksella täytetyt paperit, joissa on selvästi ruksittu myös EC-korttikohta. Tämä on juuri tyypillistä saksalaista byrokratiaa, jokainen asia pitää hakea erikseen ja pahimmillaan toiselta puolen kaupunkia olevasta virastosta. Onneksi asia hoitui samalla kertaa ja korttien pitäisi tulla viikon sisällä, joten kotirouvan ei tarvitse enää jonottaa pankissa nostaakseen rahaa kotitalousmenoihin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kävin niin monta kertaa lähipankissa nostamassa rahaa, ettei virkailija (aina sama nainen) lopussa tarkistanut henkilötietojanikaan. Aika arveluttavaa? Suomessa ollaan jo hurjaa vauhtia siirtymässä vanhan mallisista pankkikorteista sirukortteihin, mutta täällä ne ovat vielä laajasti käytössä. Saksalaisten täytyy varmaan keksiä sirukortti uudestaan, ennen kuin ne hyväksytään täällä, kuten monet muutkin asiat (järkevät pullonpalautusjärjestelmät, tietullit jne.). Tiedättehän sen aikoinaan pankista saatavan muovisen läpyskän, jossa oli mm. tilinumero ja tilinhaltijan nimi? Kortillahan ei voinut tehdä muuta kuin nostaa rahaa omalta tililtä suoraan pankkitiskiltä. Se samainen muovikortti on kovaa valuuttaa täällä Saksassa. Suurin piirtein seuraavaan tyyliin: Vau! Asiakkaalla on tili pankissa, joten hänen täytyy olla todella luotettava tyyppi. Kukaan ei kysele, kuinka paljon tilillä onkaan loppujen lopuksi katetta? Voi herran pieksut! Tämä maa on niin takapajula monessa asiassa.

Kölnin reissu, osa 2a

2007-07-12T20:28:00.000+02:00

Kävimme viimeksi perheen kanssa Kölnissä tämän vuoden toukokuussa. Silloin matkustimme Kölniin junalla ja vierailimme Kölnin kuuluisassa tuomiokirkossa sekä suklaamuseossa (entisessä blogissa on matkakuvaus siltä reissulta). Kölniin menimme tällä kertaa autolla ja parkkihallikin löytyi sopivasti tuomikirkon alta. Panimme merkille sen, kuinka halpaa Saksassa on yleensä auton parkkeeraus. Domin parkkihallissa, joka on siis keskellä kaupunkia, veloitettiin 1 €/h, kun taas vastaavassa parkkihallissa Helsingin keskustassa veloitettiin 0,50 €/9 min (yli 3 € tunti).

Tosin tälläkin reissulla vierailimme tuomiokirkossa, koska vieraillehan on näytettävä lähiseudun nähtävyyksiä. Jaksoimme nousta vajaat 157 metriä (tornit ovat noin 157 m korkeita) kapeita kierreportaita (yhden metrin levyinen) pitkin kirkon päätornin huipulle. Minä olen ihan oikeasti korkean- ja ahtaanpaikankammoinen, mutta sisulla menin eteenpäin, vaikka viimeinen osuus rautakierreportaita meinasikin nostaa palan kurkkuun. Mielestäni oli helpompaa nousta Kölnin tuomikirkkoon kuin Eiffel-torniin, vaikka sinne ei tarvinnutkaan nousta ahtaita portaita pitkin. Jostain kumman syystä inhosin erityisesti Eiffelin ensimmäisen ja toisen tasanteen hissejä, jotka olivat sellaisia kitiseviä vaunuja yhden rautaköyden varassa. Tuomiokirkon torni muuten kannattaa katsastaa keskellä viikkoa ja keskellä päivää, etenkin jos on liikkeellä loma-aikaan. Tänäänkin oli kierreportaissa pienoista ruuhkaa ja samoja kapeita portaita pitkin noustaan ylös ja laskeudutaan alas. Voin kuvitella millaista meno on kesäviikonloppuna kun amerikkalaiset turistit vyöryvät ylös kohti tornin huippua.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva on otettu tornin huipulta. Viimeisessä kuvassa näkyy restaurointityön jälki (pieni osa tornia on puhallettu puhtaaksi ilmansaasteesta) ja puhdistustyö jatkui yhä. Keskimmäisessä kuvassa näkyy torni, jonne kiipesimme

Kölnin tuomikirkon (Kölner Dom) rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja päättyi 1800-luvulla. Siinä välissä oli 300 vuoden tauko, koska kirkon rakentamiseen varatut rahat loppuivat. Tuomiokirkko muistuttaa ulkonäoltään hyvinkin paljon Pariisin Notre-Damea. Tosin ovathan molemmat kirkot arkkitehtuudeltaan goottilaisia, joka on siis romaanisen kauden jälkeinen ja renesanssia edeltävä tyylissuunta. Notre-Damen rakentaminen aloitettiin 1163 ja se valmistui jo vuonna 1325, joten Kölnin tuomiokirkko ei kuulu varsinaisesti keskiaikaisiin kirkkoihin.

Saksassa elää seuraava legenda, jos Kölnin tuomiokirkon rakentaminen lopetaan, niin seurauksena on maailmanloppu. Maailmanlopusta ei ole silminnäkijähavaintojen mukaan ole pelkoa, koska osa kirkosta oli entisöitävänä. Eräskin työmies hiekkapuhalsi tänään päätornin viereisestä pikkutornin seinäkoristeita. En kyllä pystyisi moiseen hommaan, vaikka kuinka hyvin maksettaisi. Seuraavissa kuvissa on mielestäni kauniita yksityiskohtia Kölnin tuomiokirkosta.

Ensimmäisessä kuvassa on tornin koristeellista kattorakenelmaa, josta valo siivilöityi ihanasti lävitse ja luultavasti sadekin (kuvassa ei näy kaunis valon siivilöityminen). Toisessa kuvassa on kirkon mosaiikkilattiaa. Kuvia järjestäessä huomasin, että lattian vaakunaornamentissa on selvästi näkyvissä Suomen lippu.

Ylhäällä olevassa kuvassa on yksi kirkon monista värikkäistä lasi-ikkunoista

Kesäloma suppeasti

2007-07-11T18:24:00.000+02:00

24.6.2007 Rostockiss
-eläintarha ja kaupungin ihmettelyä

Pingviinit ovat aurinkokylvyssä.

25.6.2007 Itämerellä
-ajantappamista, Unon pelaamista, dvd:n katselua

Itämeren ylitse matkustimme tällä erittäin nopealla aluksella. Matka kesti vain 25 tuntia + väh. 2 tuntia odotusta molemmissa satamissa.

26-30.6.2007 Helsingissä
-saapuminen Helsinkiin klo 6:00 aamulla
-saunaan klo 10:00
-shoppailua, vierailuja, saunomista, terassilla ensimmäiset siiderit, Tuska-festarit

30.6-1.7.2007 Rovaniemellä
-yöpyminen hotelli Santa Clausissa (suosittelen: hyvä buffetaamiainen, saunaosasto, kauniit ja tilavat huoneet, ilmainen parkki hallissa sekä sijainti keskellä kaupunkia)
-hautajaiset
-miehen sukulaisia
-jutajaiset (näimme vain loppukulkueen ja senkin vahingossa)

1-8.7.2007 Mökillä
-kahdet grillijuhlat + jokapäiväistä grillaamista
-kotirouvan sukulaisia ja tuleva siskon lapsi tervehti tätiään mojovalla potkulla:)
-saunomista, uintia, auringonottoa (parina päivänä ei satanut vettä)
-parisuhdeilta Oulussa: Rotuaaripiknik ja yöpyminen Sokos-hotellissa
-mies pelasti kolme pääskysenpoikasta varmalta kuolemalta nostamalla ne takaisin pesään ja kotirouva piti tikaista kiinni, ettei mies putoa ja katkaise niskojaan.

Rotuaaripinikillä esiintyivät torstaina 4.7.2007 Martti Tervo, Irina ja Apulanta. Maailman parasta ruokaa on itse savustettu tuore perämerenlohi.

8-9.7.2007 Helsingissä
-vierailuja
-käynti Kampin lautapelikaupassa, josta tarttui mukaan Carcassonne-peli
-lähtö takaisin Saksaan Länsisatamasta klo 22

Lähtö Helsingistä.

10.7.2007 Itämerellä
-ajantappamista, uuden lautapelin testausta ja pääsimme katsomaan aitiopaikalta erään maailman suurimman purjehduskilpailun veneitä tositouhussa. Kilpailun nimi jäi hämärän peittoon, mutta veneitä oli paljon.

Ainoa kuva, jossa yksi kilpailuun osallistuneista veneistä erottuu edes jollain tavalla

Rostockin satamassa 10.7.2007 ja pitkä ajomatka kotiin.

11.7.2007 klo 4 kotona.

P.S. Testasin aiemmassa postauksessa mainitsemani saksalaisen hyttyspyyhkeen ja vaikutus oli päinvastainen. Hyttyset suorastaan iskivät turistien iholle. Parasta on pysyä offissa ja jättää luonnonmukaiset myrkyt kaupan hyllylle.

Ostoshysteriaa

2007-06-29T17:12:00.000+02:00

Mitäpä sitä muuta tekisi sateisessa ja kylmässä Helsingissä kuin shoppailisi kesän alennusmyynnissä sydämensä kyllyydestä. Ostin sieviä kesärättejä miehen silmien iloksi sekä kokoelman dvd-boxeja ja kirjoja syksyn pimeitä iltoja varten. Keskiviikkoiltana hytisimme mieheni kanssa terassilla juoden kylmää siideriä ja ihmettelimme tiukentuneen tupakkalain vaikutusta. Ravintoloiden ulko-ovien edustat olivat täynnä kimalteleviin pikkutoppeihin pukeutuneita ihmisiä, jotka vetivät röökiä posket kuopalla. Lain seurauksena vessoissa haisi tupakan sijasta erilaiset eritteet. Ei mikään miellyttävä tuoksu.

Shoppailun ja terassilla istumisen lisäksi luin anopin kirjahyllystä löytämäni Petra Hammesfahrin kirjoittaman dekkarin Syysuhri. Ihmettelin lukiessani, että onpas kovin tutun oloista tekstiä ja henkilöhahmoja. Olin poiminut ainoan saksalaisen kirjoittaman kirjan koko kirjahyllystä.

Huomenna aamuyöstä jätämme kylmän ja märän Helsingin taaksemme ja matkaamme kohti vielä lämmintä ja kuivaa pohjoista. Luultavasti vedämme saderintaman mukana perässämme (onhan se jo seurannut meitä Saksasta Helsinkiin asti). Mies lähti tänään Tuska-festareille ystäviensä kanssa, joten kotirouva saa ajaa koko matkan (815 km, arvioitu matka-aika 10 h ja 11 min) oudolla autolla. Eilen kävin harjoittelemassa autolla ajoa ja mulla oli käsijarru päällä koko ajan. Ei ollut mikään ihme, kun auto tuntui liikkuvan niin jähmeästi. Ajattelin jo, että onkohan autossa jotain vikaa, ennen kuin huomasin mittaririvistössä vilkkuvan punaisen varoitusvalon. Kotirouva ei ymmärrä sitä, miksei mersuissa käsijarru voi olla oikeassa paikassa niin kuin muissakin autoissa? Mokomaa kikkailua!

Lauantaina menemme ensin hautajaisiin ja sen jälkeen Rovaniemelle hotelliin yöksi, minne kokoontuukin miltei koko miehen puoleinen suku. Yritämme käydä myös Jutajaisissa. Saamelaisilta Festariklubilla vaikuttaisi ihan mielenkiintoiselta tapahtumalta. Saamelaisillassa esiintyvät mm. Wimme, Tiina Sanila Band ja Aigi. Luultavasti maanantaina auton keula kääntyy taas kohti etelää ja luvassa on armotonta grillailua, uimista ja saunomista koko loppuviikko. Luultavasti en päivitä tätä blogia ennen kuin kotona Saksassa, ellen jaksa raahautua systerin koneelle kaiken touhuamisen jälkeen.

Kissahotelli, eläintarha, Rostock ja Helsinki

2007-06-27T16:58:00.000+02:00

Vihdoinkin olemme perillä sateisessa ja kylmässä Helsingissä. Lähdimme noin yhdentoista aikaa ajamaan kotoa Rostockiin. Sitä ennen kävimme viemässä Helgan paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen suosittelemaan kissahotelliin. Paikka vaikutti mukavalta. Hotellivieraiden käytössä oli omakotitalon kellarikerros, jossa oli kiipeämispuita, nukkumispaikkoja ja katettu terassi, josta oli näkymä puutarhaan. Vieraita oli vajaa kymmenkunta, joista kaksi oli majoittautunut yksityishuoneisiin. Toinen oli aggressiivinen muita vieraita kohtaan ja toinen oli puolestaan liian nuori osallistumaan hotellin akviteetteihin. Eräs vieraista oli päässyt kunnioitettavaan 21-vuoden ikään. Helga oli niin kummissaan uudesta paikasta ja kavereista, että se ei kiinnittänyt enää meihin mitään huomiota, kun lähdimme kotiin. Kyseinen hotelli veloittaa muuten 8 € yöltä ja täysihoitoon kuuluu rapsuttelun lisäksi mm. raksuja, Felixiä ja KiteKatiä.

Olimme Rostockissa noin neljän maissa, koska lautalle pääsisi vasta puoli yhdentoista aikoihin illalla, niin kävimme Rostockin eläintarhassa, joka on noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Tarha meni jo kuuden aikaan kiinni, joten juoksimme läpi koko eläintarhan ja vilkaisimme läpi vain mielenkiintoisimmat eläimet. Näimme kun elefanteille syötettiin lusikalla vitamiinia ja varikset härnäsivät rähjäisen näköisiä jääkarhuja. Nixon kiusasi leijonia maukumalla, jolloin yksi naarasleijonista intoutui karjahtelemaan kumealla äänellä. Syötimme ruskean ja valkoisen kirjavaa laamaa, joka päivysti ruokinta-automaatin luona. Heti kun aukaisin rahakukkaron ja kilistelin kolikoita, niin laama heräsi horroksestaan ja innostui kerjäämään ruokaa. Kuvasin kännykällä pieniä kenguroita, jolloin samassa aitauksessa ollut emu juoksi aidan viereen ja melkein kumautti minua nokallaan. Suurin osa eläimistä oli jo tuohon aikaa iltapäivästä päiväunilla tai kuumuutta paossa pesissään, joten aitaukset olivat melko tyhjiä. Säälittävimpiä otuksia olivat ihmisapinat (orangit, simpanssit ja gorillat), jotka makasivat apaattisina häkeissään. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että ihmisapinoita pidetään eläintarhoissa, koska ne ovat erittäin älykkäitä eläimiä ja sukulaisiamme (simpanssien ja ihmisten geenit eroavat vain 1 % toisistaan). Eläintarha oli melko uuden näköinen ja siistissä kunnossa. Lapsiperheille paikka vaikuttaa ideaaliselta, koska lapsille löytyy paljon muutakin tekemistä kuin eläinten katselua kuten erilaisia vesiaiheisia pelejä (patojen rakentelua jne).

Norsu saa hoitajalta vitamiinia ja leipää. Hyvää...maistuu paremmalta kuin ruoho!

Hullu emu, joka melkein pääsi yllättämään minut. Ei tykännyt paparazzeista!

Eläintarhan jälkeen suuntasimme Rostockin keskustaan ja kävimme syömässä pienessä laivaravintolassa Stadtenhaafenissa. Kotikaupungissa saimme aina hyvää ja nopeaa palvelua, mutta Rostockissa palvelu ei pelannut missään. Johtuneeko palvelun olemattomuus ossien (itäsaksalaiset) ja wessien (länsisaksalaiset) välisistä eroista? Laivaravintolassa ruoan saaminen pöytään kesti todella kauan ja tilaamiamme juomia emme lopulta saaneet ollenkaan. Kaiken huipuksi tarjoilija yritti laskuttaa myös juomista. Ei raukka muistanut, että ei tuonut juomia meille ollenkaan. Pojalla oli joko jäänyt aamukahvit juomatta tai kahvitunnilla pössyteltyä jotain malboroa väkevämpää, sen verran silmät seisoivat päässä laskua ihmetellessä. Menimme pääruoan jälkeen syömään jäätelöt ostoskadun varrella olevaan kahvilaan, jossa sama meno jatkui. Meidän lisäksi kahvilassa oli vajaa viisi henkilöä, jotka olivat jo syömässä ja kaksi tarjoilijaa. Tilaus otettiin vastaan, kunhan ensin oli vaihdettu kollegan kanssa päivän juorut ja laskua ei tultu hakemaan lainkaan (siinä vaiheessa olimme kahvilan ainoat asiakkaat). Loppuilta menikin kaupunkia kierreltäessä ja nähtävyyksiä kuvatessa. Bongasimme muuten keskustasta kuvassa näkyvän McDonalds –kioskin, jollaista emme ole nähneet missään muualla maailmassa.

McDonads-kioski Rostockin keskustassa. Valitan kuvan laatua. Kännykän linssi oli taas likainen.

Kuva on otettu Raatihuonetta vastapäätä. Kaupunki on hiljainen ja märkä. Olemme ainoat turistit.

Illan lopuksi suuntasimme überseehafeniin, josta lauttamme lähtisi kohti Suomea. Palvelu ei pelannut myös lauttayhtiön lipputoimistossakaan, mutta eihän tuo ollutkaan enää mikään yllätys. Lauttamatka kesti kaiken kaikkiaan 25 tuntia ja lautalle ei ollut kovinkaan paljon huvituksia (trubatuuri ja karaokea). Huomasi, että ketkä harrastavat japanilaisten lisäksi laulamista julkisesti. Estradille uskaltui myös suomalaisten lisäksi myös saksalaisia lapsia. Kauppoja oli kaksi ja ravintolat oli laskettavissa yhden käden sormilla. Buffee oli ihan hyvä ja myös juomat kuuluivat hintaan toisin kuin esim. Galaxylle. Mielenkiintoista oli, että juomat, makeiset ja tupakat myytiin verovapailla hinnoilla, vaikka seilasimme koko ajan EU:n vesillä. Infosta olisi saanut lainata ilmaiseksi lautapelejä, mutta tyydyimme pelaamaan uunoa ja katselemaan leffoja kannettavalta dvd:ltä. Lautalle kannattaakin ottaa mukaan juotavaa (pieni vesipullo maksoi 2 €), lukemista, pelejä tai muuta ajanvietettä. Ensi kerralla matkustamme Ruotsin kautta vaikka ajamista kertyykin enemmän, mutta onhan silloin jotakin nähtävää ja se on myös toiseksi halvin vaihtoehto. Halvin ja nopein vaihtoehto olisi ajaa Puolan ja Balttian läpi Tallinnaan ja sieltä lautalla Helsinkiin. Kyseinen reissuvaihtoehto ei tosin houkuttele.

Mies muuten unohti ladata navigaattorin, joten suunnistimme kotoa Rostockiin minun saksan kielen oppikirjassa olevan kartan mukaan. Onneksi omituisuuksiini kuuluu kaiken muun ohella se, että opiskelen miellelläni eri kieliä autossa samalla kun toimin kartturina. Aika kuluu silloin paljon nopeammin ja onhan se hyödyllistä oppia uusia sanoja, jotka kyllä tuppaan unohtamaan saman tien. Kartassa näkyi koko Saksa ja tärkeimmät kaupungit kaavakuvana, joten aika hyvin selvisimme perille ilman minkäänlaista tiekarttaa tai navigaattoria.

Hyvää juhannusta ja alkavaa hyttyskesää kaikille!

2007-06-22T10:18:00.000+02:00

Tiesittekö, että Suomessa elää noin 40 hyttyslajia, joista pahimpia kiusankappaleita ovat metsähyttynen (Aedes communis) ja korpihyttynen (Adeas punctor). Eteläsuomalaisia kiusaavat lähinnä metsähyttyset ja pohjoissuomalaisia korpihyttyset, kun taas keskisuomalaiset saavat kärsiä molempien lajien pistot nahassaan. Adeas-suvun hyttysiä kutsutaankin juhannushyttysiksi, koska niiden esiintyminen on runsainta koko maassa juuri juhannuksen aikaan.

Hyttyset löytävät meidät juhannuksena mökkiemme pihoilta erittämämme hajun, herkullisen ulkomuodon ja lämmön perusteella. Sadan metrin päästä mökistä ne haistavat juhlijan hengityksen hiilidioksidin (ja alkoholin), kymmenen metrin päästä syntyy näkökontakti pihalla hoipertelevaan juhlijaan ja kolmen metrin päästä iloisen juhlijan säteilemä lämpö ilmoittaa kuokkavieraille, että juhlapöytä on katettu. Miten sitten voi suojautua hyttysten pistoilta?

Älä hengitä. Voi tuottaa vaikeuksia useimmille meistä tässä vaiheessa elämää. Jos et voi olla hengittämättä, niin älä ainakaan huido, nyrkkeile, juokse tai harrasta muutakaan rasittavaa toimintaa, joka kiihdyttää hengitystä. Pysy kavereiden lähellä, mitä enemmän sinulla on kavereita sitä parempi suojauksen kannalta. Suositellaan juhannusfestareita kuten Raumanmeren juhannusta, koska ihmismassassa hajut sekoittuvat niin, etteivät hyttyset enää löydä yksittäistä juhlijaa.

Pysy näkymättömänä. Voi olla erityisen vaikeaa tietyssä vaiheessa humalatilaa. Käytä Harry Potterin näkymättömyysviittaa tai tee siitä jonkin muun ongelma (jos haluat tietää jonkin muun ongelmasta, niin lue Douglas Adamsin käsikirja linnunradan liftareille).

Älä lämpösäteile. Ks. ensimmäinen kohta. Mene mahdollisimman lähelle nuotiota, kokkoa tai muuta lämpölähdettä, joka säteilee lämpöä enemmän kuin sinä. Älä kuitenkaan mene liian lähelle, koska palovammat ovat todistetusti kivuliaampia kuin hyttysten pistot, ne myös paranevat hitaammin.

Edellä mainittujen luonnonmukaisten suojauskeinojen lisäksi juhannusjuhlijoiden käytössä on vapaasti lähikaupassa myytävät kemialliset aseet, joita on tarjolla kahdenlaisia, joko kasveista uutettu karkote tai synteettinen dietyylitoluamidi (deet). Kasvipohjaiset karkotteet perustuvat luonnollisen hajumme peittämiseen kuten hajuvedet ja dödöt. Ne ovat osoittautuneet tutkimuksissa melko tehottomiksi aseiksi hyttysiä vastaan. Synteettisen dietyylitoluamidin tehokkuus riippuu aineen pitoisuudesta karkotteessa, esimerkiksi vahvin Suomessa myytävä tuote on 50 %:sta. Karkotteesta haihtuu yhdisteitä, jotka tarttuvat kiinni hyttysen hajuresptoreihin ja sekoittavat hyttysparan pään, ettei se tiedä enää mihin iskeä.

Eilen sain apteekista mukaani näytteen luonnonmukaisesta hyttyssuojasta, joka on luonnonöljypohjainen ja siinä ei ole käytetty dietyylitoluamidia, joten epäilyttää vähän karkotteen teho etenkin Suomen verenhimoisia hyttysiä vastaan. Suojaa hyttysten pistoja vastaan luvataan kuudeksi tunniksi. Aionkin testata tuotteen mökillä ja laskea kellosta kuinka monta sekuntia kestää ennen kuin ensimmäinen kutiseva paukama ilmestyy iholle. Pakkauksessa mainitaan, että ideaalinen suoja etenkin matkoilla, joten näyte osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan.

Vielä triviaalitietoutta hyttysistä: Hyttynen syö ja pissaa yhtä aikaa. Vain naarashyttyset imevät verta, mistä muistaakin helposti, että die Mücke on feminiini. Saksaksi lause ”Tehdä kärpäsestä härkänen” on ”Aus einer Mücken einen Elefanten machen”.

Näyttää pahasti siltä (taivas on pilvinen ja sataa vettä), että juhannusjuhlamme siirtyy ulkona viettävästä puistopiknikistä mölkkykisoineen ruokaravintolan puolelle sisätiloihin.

Edellä kerrottu hyttystietous on referoitu erittäin vapaalla kädellä Tiede-lehdestä (5/2007).

Ja näin taipuu substantiivi ja substantiivi taipuu näin...

2007-06-21T14:58:00.000+02:00

Tänään oli viimeinen saksan kielen tunti ennen kesälomaa. Aiheena oli ravintolasanasto ja kieliopista oli vuorossa akkusatiivi. Onneksi saksan kielessä ei ole kuin neljä sijamuotoa: nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Kun taas Suomen kielessä on kaiken kaikkiaan 15 sijamuotoa, joten ymmärrän miten vaikeaa ulkomaalaisen on oppia suomen kieltä, kun ei itsekään välttämättä osaa taivuttaa oikein kaikkia sanoja.

Juuri kun opin käyttämään nominatiiviä (Das ist ein/eine/ein x. Der/Die/Es x ist aus Glaskeramik. Er/Sie/Es kostet € 100. Aber da ist kein/keine/kein x) ja possessiivipronominejä (Ist das meine/deine/seine/Ihre/unsere/eure/ihre Kamera? Ja, das ist mein/meine/mein x.). Niin koko pakan sekoittaa tässä vaiheessa akkusatiivi (Er isst einen/eine/ein x), jossa maskuliininen substantiivi ei pysy ruodussaan.

Saksan verbejä on vielä mukava taivutella tässä vaiheessa (preesensissä), mutta substantiivien taivutus on p*n vaikeaa. Kuinka ihmeessä voi muistaa minkä sukuinen se substantiivi olikaan, jotta lause taipuisi oikein, ja käytetäänkö tässä nyt epämääräistä vai määräistä muotoa, ja mikähän se substantiivin monikkomuoto olikaan? Substantiivin suvun lisäksi pitää miettiä, vastaako se kysymyksiin Kuka? tai Mikä? jolloin se taipuu nominatiivissä vai vastaako se kysymyksiin Ketä, kenet, mitä? tai Kuinka kauan, milloin? jolloin se taipuu akkusatiivissä. Vihdoin ja viimein kotirouva on saanut muodostettua pienessä päässään kieliopillisesti korrektin lauseen, niin keskustelu on jo siirtynyt uusille urille. Vaikka postaukseni saksan kielen opiskelusta olikin tänään negatiivinen, niin itse kielen opiskelu on hauskaa ja antoisaa, koska opittua voi heti soveltaa, kunhan vain astuu ovesta ulos.

Lukijoille kerrottakoon, että olen opiskellut saksaa vain kaksi kuukautta ja nekin täällä Saksassa syntyperäisen opettajan johdolla. Minulla ei siis ollut minkäänlaista saksan kielen taitoa kun tulin tänne vajaat kolme kuukautta sitten. Osasin toki sanoa Achtung ja Ich liebe dich, mutta niillä ei kovin pitkälle pötkitä tässä elämässä eikä seuraavassa. Odotan mielenkiinnolla, miten hyvin kielitaitoni on kehittynyt nollasta eteenpäin, kun palaamme takaisin Suomeen.

P.S. Nixon ja kumppanit vaihtoivatkin merirosvoelokuvan Ocean 13. Elokuva oli kuulemma hyvä. Saksalaisen elokuvateatterin erikoisuuksia ovat: sokerilla maistetut popcornit (saa suolaisina, jos pyytää erikseen), lippuja ei kerätä juuri ennen saliin astumista vaan lippujen keräämisen jälkeen pääsee aulaan odottamaan elokuvan alkua ja sieltä suoraan saliin (niin ainakin tämän kaupungin eräässä elokuvateatterissa).

P.S.S. Eilen tuli Suomesta sanomalehti, jonka luin perinteisesti seuraavana aamuna (eli tänään) kahvin kera. Huomasin, että eräässä kuvassa oli tutun näköisiä hymyileviä ihmisiä. Kuvaa katsellessa tuli ikävä kesää, kaupungin mukulakivikatuja ja vihreitä puistoja ja teitä kaikkia siellä jossain….

Yllätys parvekelaatikossa

2007-06-20T11:47:00.000+02:00

Parvekkeellani on neljä laatikkoa, jotka kasvavat tällä hetkellä rikkaruohoja ja on joukkoon eksynyt yksi tammen taimikin. Rikkaruohojen ja tammen lisäksi eilen aamulla puhkesi kukkaan kuvassa nähtävä aniliininpunainen kaunotar. Kukka näyttäisi ihan petunialta. Naapureilla parvekkeet loistavat sateenkaaren värisinä kukkaloistossaan ja kotirouvalla kasvaa parvekkeella valkokukkaisia lutikoita.

Rikkaruohoko?

Toiveissa on, että kotirouva pääsee lutikkaongelmasta eroon, kun palaamme lomaltamme. Sormet syyhyää päästä kaivelemaan multaa ja istuttamaan saksalaisille kirvoille syötävää. Täytyy tuo mieskin houkutella jollain tekosyyllä Obiin, jossa on iso puutarhaosasto. Hmm… meiltähän puuttuu jatkojohtoja ja hehkulamppuja. Jatkojohtoja on täällä tarvittukin. Huoneissa ei ole kuin pari pistorasiaa ja nekin on asennettu valonkatkaisimien korkeudelle ja puoleen väliin seinää. Pistorasioidenhan pitäisi yleisesti ottaen olla toiminnallisia, turvallisia ja sovittava ympäristöönsä. Turvallisia tämän asunnon pistorasiat kyllä ovat, alle kouluikäinen ei yllä tökkimään reikää haarukalla ja lähes kaikki rasiat on varustettu lapsilukolla, mutta toiminnallisuudesta ja esteettisyydestä voidaan olla toista mieltä, vai mitä sanotte? Tosin keskellä seinää olevat pistorasiat voivat olla käytettävyydeltään parempia vanhuksille ja muille liikkuvuudeltaan heikommille, kun ei tarvitse kumartua lattianrajaan vetääkseen töpselin seinästä.

Nixonin koulu loppui virallisesti eilen, mutta koulu järjestää koko kesäloman ajan erilaista harrastustoimintaa oppilaille (kielikursseja, retkiä, museokäyntejä jne). Harmi vaan, että asiasta ilmoitettiin taas liian myöhään. Täällä ei suunnitella kouluvuotta vuodeksi etukäteen kuin Suomessa, vaan kaikki asiat ilmoitetaan vain paria päivää aikaisemmin. Onneksi hänellä on vielä aikaa osallistua muutamaan aktiviteettiin ennen kuin lähtee viettämään loppulomaa mummon luo Suomeen. Nixon lähtee tänään iltapäivällä katsomaan muiden koululaisten kanssa elokuvaa ”Der Fluch der Karibik 3” ja huomenna on puolestaan vuorossa uimahallikäynti.

P.S. Nixonin koulun päättäjäisissä mokkaneliöt maistuivat kaikille kiihkeän jalkapalloturnauksen jälkeen. Eräät oppilaat löysivät mokkapaloista yhteneväisyyksiä brittiläisten browniesien kanssa. Epäselväksi jäi olivatko suomalaiset kahvilla terästetyt mokkapalat parempia kuin edellä mainitut? Summa Summarum: kaikki kansallisuudet pitävät suklaasta ja jalkapallosta.

Tuliaisostoksilla

2007-06-19T10:24:00.000+02:00

Kävimme ensimmäistä kertaa ostoksilla trinkenhallessa, joka on pelkkiin juomiin erikoistunut liike. Meidänkin kadulla on vastaavanlainen liike, mutta sieltä saa juomia vain koreittain Alkoholia täällä saa jokaisesta lähikaupasta ja kioskista, joten ei olisi tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, mutta ne halvat hinnat ja laajempi valikoima houkuttivat. Lisäksi tuli pikainen tarve ostaa tuliaisia ja helpoimmalla pääsee, kun antaa lahjaksi paikallista viiniä ja olutta.

Eikä saajan tarvitse näytellä ihastunutta, kun tuo tuliaiseksi simpukoista kootun taideteoksen tai painatuksella oleva t-paidan, jonka teksti häviää ensimmäisen pesuveden mukana viemäriin. Onhan toki olemassa laadukkaitakin tuliaisia, mutta aidot käsityöt ja design maksavat niin Suomessa kuin muualla, eikä miehenikään mikään rahasampo ole vaikka muuten onkin hyvä mies. Joten rakkaat ystävät ja sukulaiset ette saa käsin puhallettuja lasisia joulupalloja, Güntherin pienin käsin veistämiä puisia kynttiläpyramideja tai nykyisin niin muodikkaita polvinahkahousuja vaan paikallisia elintarvike- ja panimoteollisuuden helmiä.

Tällä kertaa tarjouksessa oli italialaista kuohuviiniä 0,99 €/plo, 20*0,5 l Warsteineria (paikallista olutta) lähti hintaan 10,80 €, 12*1 l pepsiä maksoi 4,99 € ja granini -tuoremehut maksoivat vain 0,99 €. Pitipä sitten mehuista tai vodkasta, niin tuosta paikasta saa halvalla nestetasapainon kuntoon. Nyt on sitten auton peräkontti täynnä saksalaisia viinejä ja matkalaukutkin pitäisi saada mahdutetuksi joukkoon.

Erittäin epäselvä kuva Kölnissä olevasta matkamuistoliikkeestä, jossa myytiin lähinnä jouluaiheista tavaraa. Kun astui sisään liikkeeseen tuntui kuin olisi tehnyt äkillisen aikasiirtymän toukokuun helteiseltä ostoskadulta joulukuun lumiseen satumaahan. Tunnelma oli kuin C.S.Lewisin kirjoittamassa Velho ja leijona -kirjassa, jossa Lucy päätyy vaatekaapista talviseen Narniaan.

Karjalanpiirakoita ja murukakkua

2007-06-18T11:42:00.000+02:00

Eilen kävi vieraita aivan Italiasta asti. Huvittavinta asiassa on että tapasin vieraan (miehen serkku) ensimmäisen kerran elämässäni. Olen tavannut hänen tyttärensä pari kertaa Suomessa kesälomien aikaan ja hänen äitiään tulikin nähtyä useamman kerran vuodessa, mutta itse T on pysynyt piilossa aina tähän asti. Saimme T:ltä tuliaiseksi Brescian alueen salamimakkaraa, jota maistelinkin aamiaiseksi leivän päällä. Italialaiset osaavatkin tehdä hyvää ruokaa. Suomalainenkin ruoka on hyvää ainakin venäläisten ja korealaisten mielestä. Nimittäin Nixon piti koulussaan viime viikolla esitelmän Suomesta ja tarjosi tovereilleen maistiaiseksi suomalaista perinneruokaa, karjalanpiirakoita. Piirakat kelpasivat itäisille kansoille, mutta saivat eteläisiltä ja läntisiltä kansoilta lähinnä negatiivisen vastaanoton. Osalta kesti yli tunnin syödä pieni cocktail-piirakka loppuun (hyvin kasvatettuja nuoria miehiä ja naisia, ruokaa ei heitetä pois). Esitelmässä Nixon myös kertoi, miten karjalanpiirakat valmistetaan ja suurta ihmetystä herätti se, että riisi voidaan keittää maidon kanssa riisipuuroksi, (jota ihan oikeasti syödään aamiaiseksi etenkin joulun aikaan?) Vaikka emme olisikaan kotoisin Volgan-Kaman-Uralin tienoilta, ainakin puhutun kielemme lisäksi myös kielen makunystyrät ovat kotoisin idästä. Huomenna on Nixonin koulun päättäjäiset (nyyttikestit), joten täytyy valmistaa hieman makeampaa perinneherkkua (mämmiä, kaljakeittoa, juustokeittoa, uunijuustoa, kumipullia). Taidankin jättää em. herkut väliin ja valmistaa mokkaneliöitä, ehkä ne kelpaavat myös eurooppalaiseen makuun?

Täytyy myöntää, että Nixon on meidän perheen leipuri. Minä leivon vain pari kertaa vuodessa: pakolliset kanelipullat pakastimeen vieraita varten sekä piparit, tortut ja taatelikakut joulua varten. Täällä on kaupoissa tarjolla herkullisen näköisiä valmiita kakkupakkauksia (tyylin lisää vain kerma, munat ja vesi). Olemme Nixonin kanssa ihastelleet kyseisiä herkkuja ja nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla tuotetta. Erityisen hyvältä näytti tiramisu -pakkaus, mutta emmehän nyt voi italialaiselle tarjota tiramisua? Nixon päätyi valitsemaan krümel torte –pakkauksen (suomeksi murukakku). Murukakku nimi tulee ehkä siitä, että osa kakkupohjasta murustetaan suklaakermabanaanitäytteen päälle. Pakkaus maksoi vain 1,60 € ja sen lisäksi piti ostaa myös 6 dl kuohukermaa ja pari banaania. Alhaalla on kuvat pakkauksesta ja valmiista osittain syödystä murukakusta.

Netti-tv:stä

2007-06-16T12:53:00.000+02:00

Kotirouva ilostui ensin eilisestä uutisesta, jossa kerrottiin, että Yleisradio avaa uuden verkkopalvelun, Yle Areenan . Sivusto on kuulemma Suomen laajin ja monipuolisin netti-tv ja radiopalvelu, johon kootaan kaikki Ylen internetsivustoilla olevat radio- ja tv-ohjelmistot sekä useimmat omatuotantoiset tv-ohjelmat. Hienoa, nyt kotirouvakin pääsee katselemaan netin kautta muuta kuin ylen uutislähetyksiä. Käyttöä hieman rajoittaa se, että oikeussyistä osa ohjelmista on katseltavissa ja kuunneltavissa vain Suomessa. Kävin testaamassa tätä laajaksi ja monipuoliseksi kehuttua verkkopalvelua, mutta yksikään ohjelma ei toiminut Suomen ulkopuolella, ei edes A-studio. Ilmeisesti A-studiossa on käytetty Gramexin alaista levymusiikkia? A-studiota pystyy onneksi vielä katselemaan videosalin puolelta, mutta kuinka kauan, jos ne siirtävät kaiken sisällön Areenaan? Palvelun käyttö on vielä tällä hetkellä ilmaista, mutta loppuvuodesta palvelun käyttäjäksi on rekisteröidyttävä, joka edellyttää maksettua tv-maksua. En kyllä rupea maksamaan 208,15 € vuodessa pelkistä ylen ohjelmista, joista suurinta osaa en edes pysty katsomaan ulkomailta käsin. Yle hehkuttaa, että Areenan sisällön laajuus ja monipuolisuus takaavat, että netti-tv kiinnostaa jatkossa entistä laajempaa käyttäjäryhmää. Minä en tunne ketään, joka katsoisi netistä samat ohjelmat, jotka on katsottavissa omasta laajakuvatelevisiosta. Minäkin aloin katsomaan netti-tv:tä vasta sen jälkeen kun muutimme ulkomaille. Nyt näyttää siltä, että Yle on pullauttamassa yhden käyttäjäryhmän kokonaan pois nimittäin ulkosuomalaiset.

Syntymäpäivät

2007-06-15T17:25:00.001+02:00

Vietimme Nixonin syntymäpäiviä kahdestaan lähikahvilassa, koska mies on kolmipäiväisellä työpaikan hurvittelureissussa Berliinissä. Nixon valitsi itselleen perinteisen Schwarzlander Kirsche Torten ja minä valitsin hurmaavasta sekä laajasta valikoimasta Zitrone Quark Torten. Kakkupalat ovat täällä mielettömän isoja ja kokoonsa nähden halpoja (kuvan tortut maksoivat kumpikin vain 2.60 €). Ne myös maistuvat miltä näyttävät eli taivaallisen hyviltä. Kakuissa oli käytetty aitoa kermaa (ei mitään ällöttävää creemeä) ja suklaata. Tuhkakupin alla näkyy keltainen tilauslappu, joka saadaan kun käydään ensin tiskillä valitsemassa mieleiset herkut. Valinnan jälkeen istuudutaan pöytään ja valitaan listalta mieleiset juomat. Tarjolla oli rommia, kuohuviiniä, apertatiiveja, erilaisia kahveja ja melko suppehko valikoima virvoitusjuomia. Tarjoilija ottaa vastaan tilauksen ja nappaa keltaisen lapun mukaansa. Tilausta odotellessa voi katsella ikkunoista värikästä Nordstrassen katuelämää. Ainoa haitta puoli kahviloissa on se, että täällä saa vielä polttaa kaikkialla sisätiloissa. Tupakointilaki onkin täällä muuttumassa tiukemmaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nixon sai meiltä lahjaksi Simpsoneiden 4 ja 5 tuotantokaudet, joista 4. pyörii jo DVD:ssä naurusta päätellen. Me olemme molemmat Nixon ja minä Simpson-faneja. Aiemmat tuotantokaudet on jo katsottu puhki täällä ollessa, joten uusille jaksoille oli tarvetta. Jäimme Nixonin kanssa koukkuun myös Kolea talo -sarjaan, joka napattiin Stockkan hulluilta päiviltä ennen kuin muutettiin tänne. Ensin oli sopimus, että katsotaan vain yksi jakso viikossa, sitten kaksi jaksoa viikossa ja lopulta oli pakko katsoa kolme jaksoa viikossa, joten sarja loppui aivan liian aikaisin. Suomessa seurasimme Lostia, joka onneksi loppui juuri ennen tänne muuttoa ja Deadwoodia, joka jäi harmittavasti hieman kesken. Nyt on sitten hankinnassa niiden uudet tuotantokaudet kunhan ne ilmestyvät kauppoihin.

Blogin vaihto

2007-06-15T09:30:00.000+02:00

Kyllästyin tappelemaan vuodatuksen ylläpidon kanssa, joten siirsin blogini tänne bloggerin huomaan. Saa nähdä, kuinka tämän ylläpito toimii? Vuodatuksessa en pystynyt muokkaamaan blogin ulkonäköä, fontin koko heitteli, päivitykset eivät toimineet jne. En tiedä johtuiko ongelmat siitä että blogin ylläpito on Suomessa ja minä Saksassa vai yksinkertaisesti siitä, että en vain osaa?

Blogin nimikin muuttui *Helga Hirmuisen blogiksi*, kun en parempaakaan tähän hätään keksinyt. Helga Hirmuinen on kissamme nimi, joten blogilleni aivan osuva nimi. Helga nimittäin nukkuu yleensä vieressäni sängyssä, kun kirjoittelen kuuluumisiani. Laadin myös Helgalle oman sähköpostiosoitteen, joka näkyy näytön yläreunassa oikealla. Siihen voi kirjoittaa ja kysellä kuulumisia Helga-neidiltä. Helga lupasi vastata, jos vain jaksaa ja kerkeää lintujen vahtaamiselta...*Mjau*

P.S. Emännälle kannattaa kirjoittaa ihan omaan sähköpostiin.